perjantai 6. helmikuuta 2015

Ahneen lautanen

Minut tuntevat tietävätkin jo, ja olenhan tästä aiemminkin maininnut, että mitä irkkutanssiin tulee, olen aina ollut kovin ahne. Osallistun aina kaikille tiivareille kuin suinkin vain voin ja niin monelle tunnille kuin suinkin vain rahallisesti tai ajallisesti on mahdollista. Kunnon kestävyys tulee yleensä mieleen vasta paikan päällä tiivarilla siinä vaiheessa, kun se alkaa pettää, eikä jalka enää nouse ja keuhkot huutaa kuolemaa. No, tässä alkuvuodesta olen päässyt toteamaan, että kohdallani irkkutanssiahneus ei olekaan jäänyt pelkälle tiivaritasolle:

Mites, koitettaisko järjestää Kaustiselle ensi kesäksi sellanen isompi yhteinen irkkushow, jossa esiintyisi irkkuryhmiä eri puolilta Suomea? Tähän kyl tarvittais joku järjestelytoimikunta...
- Joo, mä voin!

Siirrytään mekin joo ton uuden irkkutanssikoulun alle, mutta ois kyllä hyvä, jos meillä olisi täälläkin joku kontaktihenkilö suoraan opeen päin...
- Joo, mä voin!

Hei, mites ois, eiks ois kiva jos Nordic Feis taas järjestettäis vuoden tauon jälkeen kun se on niin kiva tapahtuma? Olisi kyllä Suomen vuor...
- Joo, mä voin!!

Ja nämähän nyt ovat vain näitä uusia irkkuaiheisia tekemisiä, niiden entisten lisäksi. Sitten kun näihin vielä lisätään sitä jotain ihan muuta, ne ihan itse itselleni haalimani ylimääräiset haahuilut ja tekemiset, niin joo, täyttä alkaa olla.
Ihan oma vika ja silleen. Toki minä edelleenkin hyvinkin mielelläni kaikkia irkkujuttuja puuhaan, mutta välillä on vähän oih ja voih. Ainakin silloin kun tuntuu että ei oikeen suju. Enkö mää ikinä opi...