Pyhän Patrikin päivä 17.3.2013 oli hyvin merkittävä päivä. Sinä iltana tapahtui kaksi suurta asiaa. Toisen olenkin jo maininnut. Illalla paikallisessa irkkupubissa päivää irkkuystävien kanssa juhlistaessa, Sionnach ja minä sovimme suuntaavamme kohti Krakovan feisiä marraskuussa. Pelottavaa. Ja positiivisella tavalla hienoa ja jännää!
Se toinen merkittävä asia romahdutti maailmani.
Taustaa:
Olen jo aiemmin eri yhteyksissä todennut, että kevätkaudella 2013 Turku on ollut suomalaisen irkkutanssijan taivas/paratiisi/onnela/eldorado, miksi sitä kukin nyt nimittää haluaa. Tarkoittaa siis sitä, että irkkutanssin suhteen asiat ovat olleet täällä todella hyvin.
Toki aiemminkin tunteja Turussa on ollut, mutta tammikuussa opettajamme pistivät pystyyn ihka oikean oman irkkutanssikoulunsa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että täällä pääsi ohjatuille tunneille kaksi kertaa viikossa. Meistä muutama ahne kävi putkeen sekä alemman että ylemmän tason tunteja, eli kaksi kertaa viikossa 2,5 tuntia. Huikeaa!! Kun tähän vielä lisää paikallisen irlantilaisen tanssin
yhdistyksemme Dragún Irish Dancersin jäsenilleen järjestämän kurssin ja vapaavuoron kaksi tuntia viikossa, niin voiko irkkutanssija enää paljon enempää toivoa?!
Liian hyvää ollakseen totta?
Niinpä.
Tuona edellä mainittuna iltana 17.3. opettajamme kertoivat saaneensa vakituista työtä muualta ja muuttavansa pois täältä.
Koulun säännöllinen toiminta ei jatku.
Syksyllä ei ole säännöllisiä viikkotunteja.
Totaalinen shokki. Aivan puskista. Hajosin täysin ja heti ja välittömästi. Siinä heti paikan päällä, itku tuli, eikä loppua meinannut tulla sitten millään. Kaksi päivää meni asiaa itkiessä. Koskaan ei ollut tullut mieleenkään, että näinkin voisi joskus käydä. Olin vain ollut äärimmäisen onnellinen, kun pääsin tanssimaan paljon ja usein.
Olen vilpittömästi iloinen opettajieni puolesta, vakituinen virka on oikeasti hieno juttu ja toivon heille sydämestäni kaikkea hyvää. Oma menetys kirpaisee silti, kovaa ja kipeästi. Irkkutanssi on ollut minulle jo pitkään yksi pienen elämäni tärkeimpiä asioita. Irkkutunneilla menee kaikki ajatukset itse tanssiin ja askeleisiin, irkkutunneilla ei ehdi murehtia mitään ikäviä asioita. Irkusta mokomasta on tullut iso osa elämääni, jopa ihan liian iso.
Lisäksi minä todella pidän opettajistani. He ovat ihania, eteviä, tietävät ja osaavat paljon. Ja sitä käsittämätöntä kärsivällisyyden määrää...
Nyt se on siis loppu, irkkukoulun säännölliset viikkotunnit, tämäniltaisen viimeisen tunnin jälkeen.
Voi kurjuuksien kurjuus.
Kesä ei vielä ole ongelma. Ennenkin on kesällä tanssittu Dragúnin järjestämillä kursseilla ja kivaa on ollut! Pääsee kesälläkin tanssimaan, aivan ihanaa! Mutta syksyn ajattelu kammottaa. Pelkään, että siellä odottaa puuttuvien irkkutanssituntien jättämä karmea aukko. En uskalla asiaa edes kovin tarkasti vielä ajatella. Irkku on täyttänyt elämäni niin totaalisesti, että en osaa ajatella muuta kuin miten tyhjää mahtaa elämäni syksyllä olla...
Onneksi meillä kuitenkin on Dragún ja marraskuussa tuleva oma esitys. Se tietää paljon treenejä, paljon irkkutanssia, ja kisatreenit päälle, joten toivon sen auttavan selviämään koulun viikkotuntien puuttumisesta.
Ilman Dragúnia olisin varmasti syksyllä ihan hajalla ja hukassa.
maanantai 27. toukokuuta 2013
maanantai 13. toukokuuta 2013
Terveisiä Irlannista!
Olen ollut hyvin onnekas, sillä tämä kevät on jo kolmas, kun olen päässyt kevätreissulle Irlantiin. Aiemmin - ja tälläkin kertaa - varsinainen matkakohde on ollut hieno keskiaikatapahtuma Flaming Arrow Pohjois-Irlannin puolella. Koko viikonloppu (perinne)jousiammuntaa! Hienoa!
FA IV
Tänä keväänä tuli jousitapahtuman päälle yllättäen lisäbonustilaisuus. Vuoden 2012 Britannian Got to Dance -kisan voitti ryhmä Prodijig, modernia irkkua.
Prodijigin finaaliesitys
Nyt on Prodijig lähtenyt kiertueelle, ja Dublinin päivät osuivat sopivasti juuri jousitapahtumaa edeltävälle viikolle. Aivan loistavaa!!
Kiertueen promovideo
Dubliniin meitä lähti lopulta peräti yhdeksän irkkutanssijaa, mikä on mielestäni aikamoinen saavutus jo sekin :). Liput ke 24.4. esitykseen varattiin etukäteen, Dublinissa piti ennen näytöstä käydä hiukan hypettämässä.
Olympiateatteri
Ohjelmistossa on!
Show alkoi kahdeksalta illalla, saavuimme paikalle hyvissä ajoin. Aikaa voi kuluttaa vaikka kuvaamalla....
...teatteria sisältä...
...kattokruunua...
...ja lamppujen loistetta.
Kohta alkaa!
Ja olihan sitä esitystä nyt huikea katsella. Tykkäsin kaiken kaikkiaan siitä, että esityksessä oli juoni, vaikka välillä olikin jotain hiukan kökön oloista. Tykkäsin tarinasta, pääpahis oli oivallinen, käärmemäisen letkeä hujoppi, tanssijat taitavia. Miespääosan kaksoistuplaklikki (eli quadrupleklikki??) oli upea! Toisen naisosan esittäjä viskeli lavalla sellaisia keijuja ja birdejä että voi hyvä tavaton sentään! Sen sijaan toisen naispääosan esittäjän rooli ei ollut kovinkaan tanssillinen, lähinnä tylsää kävelyä ja keikistelyä, hohhoijaa ja haukotus... Mutta sitten ne muutamat suuret harmit: Istumapaikamme olivat niin edessä, että tanssijoiden jalat peittyivät lavan etureunan taakse turhan hyvin. Emme siis nähneet jalkoja juuri lainkaan, quel dommage!! Lisäksi oli suuri shokki, kun melkein vieressä kuului kenkien ääni kaiuttimista! Kamalaa, uskokaa huviksenne.
Esityksen jälkimainingeissa tulimme tulokseen, että tämä ei vielä riitä, joten hankimme liput myös seuraavan illan näytökseen, ja tällä kertaa ylhäältä parvelta. Ja vain n. 30e ja risat! Hämmentävän edullista, mielestäni.
Tällä toisella katselukerralla sitten näkyi myös jalat ja askeleet ja koreografiat enemmän kokonaisuutena, joten yhtään ei harmittanut eikä kaduttanut ne 30 euroa. Ja mikä vielä melkein parempaa, ne kaiuttimet eivät olleet sinne ylös ollenkan niin häiritseviä.
Muistosälää
Ihan hinan verran harmitti, kun viikonloppuna minun ollessa tuolla jousitapahtumassa, Lord of the Dance esiintyi Helsingissä. Kyllä minä senkin olisin halunnut nähdä. Mutta kun nyt vain yhteen näytökseen pääsin, niin olen iloinen, että se oli tämä Prodijigin :).
Hyvä reissu!!
Tänä keväänä tuli jousitapahtuman päälle yllättäen lisäbonustilaisuus. Vuoden 2012 Britannian Got to Dance -kisan voitti ryhmä Prodijig, modernia irkkua.
Nyt on Prodijig lähtenyt kiertueelle, ja Dublinin päivät osuivat sopivasti juuri jousitapahtumaa edeltävälle viikolle. Aivan loistavaa!!
Dubliniin meitä lähti lopulta peräti yhdeksän irkkutanssijaa, mikä on mielestäni aikamoinen saavutus jo sekin :). Liput ke 24.4. esitykseen varattiin etukäteen, Dublinissa piti ennen näytöstä käydä hiukan hypettämässä.
Show alkoi kahdeksalta illalla, saavuimme paikalle hyvissä ajoin. Aikaa voi kuluttaa vaikka kuvaamalla....
Ja olihan sitä esitystä nyt huikea katsella. Tykkäsin kaiken kaikkiaan siitä, että esityksessä oli juoni, vaikka välillä olikin jotain hiukan kökön oloista. Tykkäsin tarinasta, pääpahis oli oivallinen, käärmemäisen letkeä hujoppi, tanssijat taitavia. Miespääosan kaksoistuplaklikki (eli quadrupleklikki??) oli upea! Toisen naisosan esittäjä viskeli lavalla sellaisia keijuja ja birdejä että voi hyvä tavaton sentään! Sen sijaan toisen naispääosan esittäjän rooli ei ollut kovinkaan tanssillinen, lähinnä tylsää kävelyä ja keikistelyä, hohhoijaa ja haukotus... Mutta sitten ne muutamat suuret harmit: Istumapaikamme olivat niin edessä, että tanssijoiden jalat peittyivät lavan etureunan taakse turhan hyvin. Emme siis nähneet jalkoja juuri lainkaan, quel dommage!! Lisäksi oli suuri shokki, kun melkein vieressä kuului kenkien ääni kaiuttimista! Kamalaa, uskokaa huviksenne.
Esityksen jälkimainingeissa tulimme tulokseen, että tämä ei vielä riitä, joten hankimme liput myös seuraavan illan näytökseen, ja tällä kertaa ylhäältä parvelta. Ja vain n. 30e ja risat! Hämmentävän edullista, mielestäni.
Tällä toisella katselukerralla sitten näkyi myös jalat ja askeleet ja koreografiat enemmän kokonaisuutena, joten yhtään ei harmittanut eikä kaduttanut ne 30 euroa. Ja mikä vielä melkein parempaa, ne kaiuttimet eivät olleet sinne ylös ollenkan niin häiritseviä.
Ihan hinan verran harmitti, kun viikonloppuna minun ollessa tuolla jousitapahtumassa, Lord of the Dance esiintyi Helsingissä. Kyllä minä senkin olisin halunnut nähdä. Mutta kun nyt vain yhteen näytökseen pääsin, niin olen iloinen, että se oli tämä Prodijigin :).
Hyvä reissu!!
lauantai 11. toukokuuta 2013
Mitä sinä harrastat?
Viikko 19:
ma irkkutanssikeikka (illalla olisi normaalisti myös tanssitunnit, mutta opet ressut sairastelivat)
ti alkeiskurssin pito 19-20:30
to irkkutanssikeikkatreenit
pe irkkutunnit 17-19:30
la irkkutanssikeikka
Viikko 20:
ma irkkutunnit 18:30-21
ti alkeiskurssin pito 19-20:30
to irkkutanssia 17:30-19:30
pe irkkutunnit 17-19:30
la irkkutiivari n. 11:15-16:00, välissä toki lounastauko
Oi onnea!
ma irkkutanssikeikka (illalla olisi normaalisti myös tanssitunnit, mutta opet ressut sairastelivat)
ti alkeiskurssin pito 19-20:30
to irkkutanssikeikkatreenit
pe irkkutunnit 17-19:30
la irkkutanssikeikka
Viikko 20:
ma irkkutunnit 18:30-21
ti alkeiskurssin pito 19-20:30
to irkkutanssia 17:30-19:30
pe irkkutunnit 17-19:30
la irkkutiivari n. 11:15-16:00, välissä toki lounastauko
Oi onnea!
perjantai 10. toukokuuta 2013
Kevät, osa 2: Irlanti
Samaan aikaan Irlannissa...
24.4. vihertävät koivut...
...ja kukkivat vuokot 27.4.
Suomeen palatessani 29.4. näkyi lentokoneesta vielä paikottaiset lumiläikät maastossa sekä jäinen järven selkä. Jumpura, siis eikö vieläkään!?
Mutta kyllä täälläkin, sittenkin, vihdoinkin!
9.5.
+: tulee kesä!
-: tarviiks mun siis oikeesti nyt aloittaa se lenkkeily...??
Suomeen palatessani 29.4. näkyi lentokoneesta vielä paikottaiset lumiläikät maastossa sekä jäinen järven selkä. Jumpura, siis eikö vieläkään!?
Mutta kyllä täälläkin, sittenkin, vihdoinkin!
+: tulee kesä!
-: tarviiks mun siis oikeesti nyt aloittaa se lenkkeily...??
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)