After the Feis

Viikonloppuna se sitten oli, tämän vuoden irkkusuururakka. Nordic Feis 2015 -tapahtuman Head of Feis ja homman kasaan saaminen. Loppuvaiheilla keskiviikosta sunnuntaihin mentiin neljän tunnin yöunilla. Joihin aivot taisivat muuten turhan nopeasti tottua, sillä kun viime yönä viimein olisi saanut nukkua, niin heräsinkin ihan vasten tahtoani taas n. neljän tunnin yöunien jälkeen klo 03:50 eikä uni enää takaisin tullut... Julmaa! Jospa ensi yönä...? Please?

Joten olihan siinä feisin järjestämisessä hommaa ja organisoimista ja tekemistä, mutta onneksi ei tarvinnut tehdä sitä yksin vaan kaverina oli aivan loistava tiimi! Kaiken kiireen keskellä oli ihan älyttömän kivaa! Hyvällä porukalla ja ihanien ihmisten avulla kaikki on mahdollista! Joten aivan todella, todella paljon lämpimiä kiitoksia ihan kaikille kun autoitte ja osallistuitte ja tulitte paikalle ja olitte luomassa sitä ainutlaatuista Nordic Feis -henkeä - minkä muuten sekä tuomari että muusikkokin olivat huomanneet ja kiittelivät kun sunnuntaina läksiäisillallisella olimme ja kannustivat olemaan kadottamatta sitä. Olimme todella onnekkaita kun saimme avuksemme niin mukavat ammattilaiset kisoihimme.

Tapaamisiin taas seuraavassa feisissä, missä se lieneekään!

Thinking of organizing a feis?
Maybe think again...?

Viikko 16 (ja 17): Swim or sink...

Vko 16 päättyi räpiköinnin ja uppoamisen rajalle. Riippuu hiukan siitä mikä katsotaan uppoamiseksi.

Aikast kamala viikko. "Tämä pakko tehdä tällä viikolla" -listalla oli julmetusti asioita, joista osa tuli vielä puskista ilman ennakkovaroitusta muutenkin jo täyteen kalenteriin. Nyt kello on 02:06 ja huomiselle olisi vielä kaksi "pakko tehdä huomiseksi" -asiaa.

Ei pysty. Olen aivan järkyttävän väsynyt. Silmät ei pysy enää auki, ja ajatustyö on ihan nolla.
Alkuviikko meni sellasilla keskimäärin neljän tunnin yöunilla, voin kertoa että torstaina alkoi tuntua, enkä sen jälkeisistä yöunista enää määriä muista, lopetin laskemisen. Lauantaina meni hyvää työntekoaikaa lähes kolmen tunnin verran levottomiin päikkäreihin, mitkä eivät edes juurikaan auttaneet. Eikä tämä edes helpota ennen ensi viikonloppua. Tai toukokuun loppua, oikeastaan.
Jos olen toukokuun lopussa hengissä ja selväjärkinen, jo se yksin on saavutus.

Kiireisen kalenteri. Joku voisi kyllä sanoa tähän, että eihän tuo vielä mitään...

Ahneen lautanen

Minut tuntevat tietävätkin jo, ja olenhan tästä aiemminkin maininnut, että mitä irkkutanssiin tulee, olen aina ollut kovin ahne. Osallistun aina kaikille tiivareille kuin suinkin vain voin ja niin monelle tunnille kuin suinkin vain rahallisesti tai ajallisesti on mahdollista. Kunnon kestävyys tulee yleensä mieleen vasta paikan päällä tiivarilla siinä vaiheessa, kun se alkaa pettää, eikä jalka enää nouse ja keuhkot huutaa kuolemaa. No, tässä alkuvuodesta olen päässyt toteamaan, että kohdallani irkkutanssiahneus ei olekaan jäänyt pelkälle tiivaritasolle:

Mites, koitettaisko järjestää Kaustiselle ensi kesäksi sellanen isompi yhteinen irkkushow, jossa esiintyisi irkkuryhmiä eri puolilta Suomea? Tähän kyl tarvittais joku järjestelytoimikunta...
- Joo, mä voin!

Siirrytään mekin joo ton uuden irkkutanssikoulun alle, mutta ois kyllä hyvä, jos meillä olisi täälläkin joku kontaktihenkilö suoraan opeen päin...
- Joo, mä voin!

Hei, mites ois, eiks ois kiva jos Nordic Feis taas järjestettäis vuoden tauon jälkeen kun se on niin kiva tapahtuma? Olisi kyllä Suomen vuor...
- Joo, mä voin!!

Ja nämähän nyt ovat vain näitä uusia irkkuaiheisia tekemisiä, niiden entisten lisäksi. Sitten kun näihin vielä lisätään sitä jotain ihan muuta, ne ihan itse itselleni haalimani ylimääräiset haahuilut ja tekemiset, niin joo, täyttä alkaa olla.
Ihan oma vika ja silleen. Toki minä edelleenkin hyvinkin mielelläni kaikkia irkkujuttuja puuhaan, mutta välillä on vähän oih ja voih. Ainakin silloin kun tuntuu että ei oikeen suju. Enkö mää ikinä opi...

Ärräpäitä :/!

Ja pohje sanoi taas krunts.

Ja se kun oli jo ihan ok! Reilun kuukauden tanssitauko teki tehtävänsä ja pohje oli jo kuin ennen. Ja olihan tässä jo yksi koko viikonlopun irkkutiivarikin, 9 tuntia tanssia eikä tuntunut missään! Ja nyt sit taas krunts. Ja vielä kävellessä! Kaksi pientä juoksuaskeleen tapaista otin päästäkseni jostain liukkaasta jääpinnasta/loskakasasta yli, niin siinä sitten piti sanoa krunts. Ei niin isosti kuin viimeksi, mutta krunts kuiteskin.
En kestä. En tahdo!

Valmiina viikonloppuun?

Vielä viitisen tuntia tiivariviikonlopun ensimmäisiin tunteihin! Pakko tunnustaa, että tällä hetkellä aivan kihelmöin jännittyneestä odotuksesta! Toivon kovasti kovasti, että moiset odotustunnelmat eivät pääty pettymykseen. Eniten kyllä pelkään ja odotan kuntoni pettävän ja pahasti. Edelleen takaraivossa kummittelee nuo mokomat edelliset neljä laiskaa kuukautta. Hävettää ja harmittaa. Kohtahan se sitten nähdään miten käy.

Työkalupakki valmiina!

7.1.2015

Minua etevämmiltä:
1. Maxime Haes
2. Rob Tornoe
3. James Walmesley
4. Lalo Alcaraz
5. Steve Breen

Uusi vuosi ja uusia tuulia!

Edessä uusi vuosi täynnä uusia lupauksia, takana irkkutanssin kannalta harmillinen syksy, good riddance! En jää kaipaamaan. Sen sijaan edessä on luvassa uusia ja mielenkiintoisia tuulia! Joulukuussa käväisi aika yllättäen pieni pyörremyrsky puhaltamassa näitä uusia tuulia Suomen irkkutanssikenttään. Jälkeensä se jätti vanhan irkkukoulumme ja siirsi meidät uuden koulun ja uuden opettajan alaisuuteen.

Sivutuotoksena saimme myös lajiin kuuluvan kuuden kuukauden kilpailukiellon. Tämän kilpailukieltokauden tarkoitus on käsittääkseni varmistaa, ettei edellisen opettajan omistamia askeleita käytetä uuden opettajan kunniaksi, ihan ymmärrettävää ja eipä siinä mitään. Myös tanssijan kannalta tämä kuusi kuukautta tulee tarpeen, sillä koulun ja opettajan vaihto tietää sitä, että kaikki soolotanssit menevät uusiksi. Siis neljä täysin uutta tossutanssia ja kaksi täysin uutta kenkätanssia tulisi opetella ja treenata kisakuntoon ennen seuraavia kisoja. Trad. setit sentään ovat nimensä mukaisesti perinteisiä eikä kenenkään omaisuutta, tosin niissäkin on pieniä eroja, joten jos oikein huonosti käy, saattaa sekin mennä jonkin verran uusiksi. Kahdeksantena olisi tarjolla kovien kenkien treble reel, jolla en ole vielä kisannut. Siis kaikki seitsemän soolotanssia, joita olen kisoissa tanssinut, plus halutessani yksi lisää - uudet askeleet. Huuh... Hiukan kylmää, mutta toisaalta olen innoissani! Tekemistä piisaa, mutta olen oikein valmis kokeilemaan jotain uutta. Odotankin jo kovasti kovasti malttamattomana uuden opettajamme ensimmäistä tiivaria ensi viikonloppuna. Voi toivottavasti! hänellä on kivoja askeleita!! Todennäköisesti tiivari tulee liittymään muutamaan entiseen verilöylyyn, sillä totaalista tanssitaukoa on nyt takana kokonainen kuukausi, ja koska näin talvella (siis vuodenaika, jolloin tuulee ja vettä sataa vaakasuoraan...) ei tule liikuttua muutenkaan ollenkaan samalla lailla kuin muina vuodenaikoina, niin tietäähän sen - rapakunnossa ollaan ja keuhkot ja lihakset tulevat huutamaan kuolemaa ensi viikonloppuna. Mutta huutakoon. En malta odottaa että pääsen treenaamaan uusia askeleitani!

Muutakin muutosta elämään saisi tulla, mutta luonteelleni uskollisena katselen, mitä tulemaan pitää. Todennäköisesti ei mitään sen kummempaa. Mitään turhia lupauksia olen ollut tekemättä jo vuosia, ja sillä linjalla on hyvä jatkaa.
Valmiina vuoteen 2015!

Joululahjaksi uusi lelu!