Että tällainen talvi

Jostain syystä minulla ei tahdo tätä nykyä olla oikein mitään sanottavaa irkusta. En tiedä pitäisikö asiasta olla huolestunut, vai johtuuko se vain siitä, että tanssin nyt selvästi vähemmän kuin syksyllä. Asioiden kuitenkin näin ollessa, sanotaan sitten edes jotain jostain muusta. Vaikka irkun sivujuonteista.

Joten, kun pyörätiet näyttävät helmikuun puolenvälin jälkeen kauttaaltaan tältä....

... niin herää pieni toivonkipinä, että mettälenkilläkin voisi ehkä käydä. Siispä toiveikkaana testaamaan!

Lupaava alku.

Huolestuttavat ensimerkit.

Karu totuus.
Hmph. No ei sitten. En ois halunnukkaa.

Kevättä odotellessa...
Tämä talvi on ollut sään puolesta aika outo. Vuoden vaihteen jälkeen tammikuussa piteli pakkasia reilut pari viikkoa, sitten mentiin plussalle ja siellä ollaan yhä eikä muutostakaan luvata. Ennen olen aina julistanut, että haluan kesällä olevan kesä ja talvella talvi. Tällä kertaa en kuitenkaan tämän talven oudosta 'laidasta-laitaan' -säästä suuremmin valita. Nämä kelit ovat sallineet minulle pyöräilyn lähes tauotta, wohei! Toisaalta, Pessimisti takaraivossani ilkkuu, että tällainen talvi tarkoittaa sitten tietysti ihan satavarmasti sitä, että takatalvi tulee, ja että se tulee huhti-toukokuussa, kun kevättä odotellaan jo oikeasti saapuvaksi. Sitten saa taas ruikuttaa kuten viime keväänä, kun kevät ei etene ollenkaan. Blah. Vaikene, sinä pirulainen!

18.1.2014

19.2.2014
Lontooseen 7 viikkoa ja 4 päivää.

Ceilitiimimme olympiatunnelmissa!

Kuten juuri sanoin, meillä on taustoilla ihan oikeasti säätöä päällä. Aamusta iltaan viestintää lähes epätoivoon asti. Urheiluterminologia on alkanut levitä joukkueessamme muutenkin ja lopulta pääsimme juuri pisteeseen, jossa eräs ceilitiimimme jäsen piti meille pienen pep-talkin:

"No niin pojat, nyt lähdetään pelaan omaa peliä. Meillä on loistava tiimi näihin geimeihin. Ei provosoiduta, siitä tulee vaan turhia jäähyjä. Välineet on kunnossa, huolto pelaa, kisapassit tienattu, joten nyt pitää vaan vetää joka sekunti täysillä ja nauttii siitä tekemisestä. Näihin kuviin, näihin olympiatunnelmiin!"

Ah, loistavaa! Juuri se kaivattu kevennys! Oikeasti, hyvä henki tiimissä kantaa taatusti pitkälle, olen siitä aivan varma!

Taustoilla hektistä säätöä

Otetaan yhdeksän ihmistä ja kaivetaan kalentereita esiin. Aletaan etsiä mahdollisia yhteisiä aikoja lisäceilitreeneille.
Ei o helppoo, voitte uskoa.

Otetaan 17 ihmistä ja kysellään mielipiteitä, millaisen näköisenä tuleva kisa-asumme olisi kiva.
Mielipiteet vaihtelevat, voitte uskoa.

Tämä on jo lähes hupaisaa, miten koitamme itsellemme treeniaikoja keksiä ja säätää erilaisin vaihtoehtoversioin. Halua treenata joukkueessamme tuntuu olevan, mutta elämän realiteetit ei vaan nyt tunnu osuvan yksiin kaikkien halujemme kanssa. Ja sepä se on samalla myös jossain määrin raastavaa.

Omalla lailla hauskaa on myös kisa-asusäätömme. Kisa-asumestarimme on jaksanut tarjota meille kiitettävästi erilaisia vaihtoehtoja mekosta, mallista, helmasta, kankaista, koristeluista ja viitasta, ja projekti vaikuttaa edelleen lupaavalta. Ei käy kateeksi tekijää, kun joutuu ressukka koostamaan 17 hlön tykkäyksistä jonkun sopivan kompromissin. Uskon sen kuitenkin löytyvän ja olen edelleen positiivisen luottavainen lopputuloksen suhteen. Etenkin olen edelleen äärettömän iloinen, että tekijä löytyi täältä Suomen puolelta, ja voimme asiaan mielipiteitä sanoa ihan omalla suomen kielellämme. Takaraivossa kyllä kytee vielä pieni pelko, että mitä jos oma opettajamme rupeaakin olemaan jotain ihan eri mieltä tästä asusta. Sen verran tämä edelleen rassaa, en edelleenkään tahdo maksaa 250e asusta, josta en pidä. Sormeni ovat kainaloihin asti ristissä, ettei moiseen tilanteeseen päädytä...

Enemmän on ottanut päähän (haahaa..) kategoria peruukki. Ne *** peruukit. Ennen Krakovaa koitin niin kovasti saada myytyä omaa näkemystäni, että ei osteta peruukkeja ennen kuin on varma, että Krakovasta jatkoon pääsemme. Jäin vähemmistöön, ja reuhka oli hankittava. Ja ihan turhaan. Tammikuun tiivarilla kävi selväksi, että ostamamme koko pään peruukki ei enää käy, Lontooseen nutturaperuukit kehiin. Grrhh.... Tällaisen pienemmän nutturaperuukkiversion voisin muutoin jopa ajatella omistavani, mutta koska kaapissani on jo yksi ihan turha pakkoperuukki, mitä en koskaan edes halunnut, tällä toisella kierroksella mennään sitten lainaperuukilla. Kiitoskiitos, että sellaisen lainaan saan!! Värisävy ei ihan mätsää omaan päähäni, mutta aivan sama. Toista en osta. Ainakaan ennen kuin se eka on myyty. Anyone???

Saanko esitellä, peruukki nro 2: pieni nutturaperuukki.
Kisat lähestyvät ja asiat etenevät, mitä nyt tämä treenaamattomuus alkaa aiheuttaa ahdistusta ja epätoivoa. Tanssikaveri pelotteli eilen omalla kolme viikkoa kestäneellä flunssallaan. Kolme viikkoa!!?? Juu ei, ei käy!

Ei mene ihan niinku Strömssöössä

Huokaus.

Meillä on mielestäni ollut ihan ok ja siedettävä suunnitelma Worldseihin, kun ottaa huomioon, että me kuitenkin olemme aikuisia lajin harrastajia. Suunnitelma oli, että Worlds-treenejä on kaksi kertaa viikossa. Yhteensä kylläkin vaan 1,5h mikä on kaiken kaikkiaan todella vähän. Worlds-tason kisoihin tuo on ihan naurettavan vähän, mutta on se silti kaksi kertaa viikossa.

Tai olisi jos homma skulaisi. Mutta kun ei. Emme ole enää kouluikäisiä teinejä, jotka voivat halutessaan omistaa lähes kaiken ylimääräisen aikansa harrastukselleen, ja joiden vanhemmat maksavat kaiken. Meillä on muutakin elämää. On töitä ja on velvoitteita ja on muitakin menoja. Viikossa on aikaa vain rajallinen määrä.
Ja sitten meilläkin on näitä pirskatin tauteja. Seuraus: ihan hyväkään suunnitelma ei sitten kumminkaan vaan toimi.

Viime viikolla ei treenattu kertaakaan. Tällä viikolla ei paljon paremmalta näytä, kun tauti alkoi kaataa meitä tanssijoita. Itse jätin jo tiistaisen jumpan ja torstain menon väliin ja olen nyt kolme päivää nysvännyt neljän seinän sisällä, mutta en minä tänäänkään vielä tanssia uskalla. Ja sekös ottaa päähän.

Ei me ny ihan putkeen juu ei.
Worldseihin tasan 10 viikkoa.