Kotona taas, täysissä sielun ja ruumiin voimissa (no, käsivarret ja rinnus punaisiksi palaneina, varpaat ja kantapäät rikki hiertyneinä ja muuten vaan kärsineinä, ja onneksi en omista vaakaa...). Yhtä mukavaa reissukokemusta rikkaampana kuitenkin.
Note to self!
"Tässä maailmassa on aina vaaroja niille, jotka ovat peloissaan"
(Bernarc [sic!?] Shaw)
"Joka huolehtii etukäteen, kärsii kahdesti."
(Kiinalainen sananlasku)
Eli turhaa stressasin, kivaa oli. Myöhemmin kenties jonkinlaista matkaraporttia, kunhan/jos ehdin ja aikaiseksi saan. Kymmenessä matkapäivässä ehtii monenlaista, joten saatattepa joutua sietämään useampaakin matkaraporttia, pahoitteluni :).
Ai niin! Ja arvatkaas mitä unia täällä kotona olen heti ensimmäisenä katsellut? No, tietysti unia Dragúnin kesän ceilikurssista ja syksyn esityksen showtreeneistä sekä kisatreeneistä :D!
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
perjantai 19. heinäkuuta 2013
Ai miten niin paniikkia ilmassa!?
Olen kauhuissani. Taas.
Viime kesänä näihin aikoihin oli ihan sama juttu. Pelottaa aika pirskatisti. Mikä ihme minut silloin tähän riivasi, mikä ihme sai minut tekemään tämän taas? Miksimiksimiksi mä menin ja ilmoittauduin!?
Rince 2013. Irish dance workshop in Dublin. With Ronan McCormack, Breandán de Gallaí, Zara Curtis. McCormack ja de Gallaí!? Riverdance-tanssijoita kaikki kolme. Maailmankuuluja (no, ainakin irkkutanssimaailman!) koreografeja. TV-julkkiksia.
Ja minä. Mikähän tässä yhtälössä ei ihan niinku mätsää, anyone...?
Mitä hittoa minä kuvittelen tekeväni!? En ole niin hyvä, niin lahjakas, niin ammattimainen, niin mitään, että ansaitsisin tuon tason opettajien aikaa ja vaivaa opastamiseeni tässä ihanassa irkkutanssissa. Siellä on kaikki muut tanssijat kuitenkin niin hyviä, niin eteviä, niin lahjakkaita, taitavia, ahkeria, intohimoisia treenaajia, mä en vaan osaa, en pysty, en kykene, mä olen hidas oppimaan askeleita, mä en osaa edes treblejä, en rolleja, en mitään äähhhhapuaapuaapua.
Mikä ihme minua ajaa aina nolaamaan itseäni!?!?!
Tavarat lojuu tuossa sängyllä, rinkka pakkaamatta, lento huomenna, paluuta ei ole. Sinne minä olen taas menossa, suomalaisten irkkutanssijoiden mainetta mustaamaan.
Sori kaverit.
Viime kesänä näihin aikoihin oli ihan sama juttu. Pelottaa aika pirskatisti. Mikä ihme minut silloin tähän riivasi, mikä ihme sai minut tekemään tämän taas? Miksimiksimiksi mä menin ja ilmoittauduin!?
Rince 2013. Irish dance workshop in Dublin. With Ronan McCormack, Breandán de Gallaí, Zara Curtis. McCormack ja de Gallaí!? Riverdance-tanssijoita kaikki kolme. Maailmankuuluja (no, ainakin irkkutanssimaailman!) koreografeja. TV-julkkiksia.
Ja minä. Mikähän tässä yhtälössä ei ihan niinku mätsää, anyone...?
Mitä hittoa minä kuvittelen tekeväni!? En ole niin hyvä, niin lahjakas, niin ammattimainen, niin mitään, että ansaitsisin tuon tason opettajien aikaa ja vaivaa opastamiseeni tässä ihanassa irkkutanssissa. Siellä on kaikki muut tanssijat kuitenkin niin hyviä, niin eteviä, niin lahjakkaita, taitavia, ahkeria, intohimoisia treenaajia, mä en vaan osaa, en pysty, en kykene, mä olen hidas oppimaan askeleita, mä en osaa edes treblejä, en rolleja, en mitään äähhhhapuaapuaapua.
Mikä ihme minua ajaa aina nolaamaan itseäni!?!?!
Tavarat lojuu tuossa sängyllä, rinkka pakkaamatta, lento huomenna, paluuta ei ole. Sinne minä olen taas menossa, suomalaisten irkkutanssijoiden mainetta mustaamaan.
Sori kaverit.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Julkisia tunnustuksia huonoista tavoista
Voih. Aikomukset hyvät, toteutus ei.
Liikuntapuolella lihaskuntotreenit jäivät (taas!) jonnekin n. viikoille 4/6. Kun nettiohjelmia noudattaa, pitää nenän edessä olla se netti ja se sekuntikello. (Joo, pitää! Orjallinen noudattaminen vaatii molemmat!) Sitten on taas kesä ja yllättävät menojutut, jotka sotkevat säännöllistä suorittamista. On vaan niin paljon helpompaa jättää tekemättä, kuin printata ohjelma mukaan, enkä minä mitään sekuntinäyttökelloakaan omista. Joten se niistä lihaskunto-ohjelmista.
Hyi sua.
Entäpä syöminen? Olen salaa hiljaa hyshys haaveillut saavani pari kiloa alas syksyyn mennessä. Siis kaksi, ei o paljon! Ei tarvi edes näännyttää itseänsä tuon takia, eikä veisi mua mihinkään alipainonrajoillekaan. Ihan vaan terveellinen järkevä ruokavalio ja annoskoot ja liikunta varmasti riittäis!
Noh... Sunnuntaina oli kummipojan rippijuhlat, ja tarjolla oli kolmea eri kakkua. Kolmea! Moista runsautta koin viimeksi kaverin Euroviisubileiden legendaarisessa kakkubuffetissa, jossa tarjolla taisi olla toistakymmentä toinen toistaan herkullisempaa houkutusta. Mutta kyllä kolmekin kakkulaatua ongelmansa tuottaa.
Yleensä useamman kakun satsissa syö ensin sen "vähiten hyvän", ja hakee lisää korkeintaan sitä parasta. Ei tällä kertaa. Nuo kaikki kolme olivat kaikki aivan taivaallisen herkullisia, joten santsikierroksella lautasella oli taas kaikkia kolmea laatua, joita hyvällä halulla lusikoin vuoron perään. Ensin yhtä laatua, sitten toista, sitten kolmatta, ja sitten taas alusta ekaa, ja tokaa, ja... Tämän surullisen tarinan päättää vielä kotiin saatu dogibägi, jossa oli suuri siivu suklaakakkua. Ja mansikkakakkua. Ja juustokakkua. Niin ja kolme viipaletta kuivakakkua. Ja keksejä. Viimeiset suklaakakunpalat söin tänä aamuna suurella nautinnolla. Ahh...
Ahneen kakkulautanen: Mansikkakermakakkua, suklaakakkua kermavaahdolla ja juustokakkua.
Juu ei. En todellakaan ole tehnyt mitään katumusharjoituksia millään ylimääräisillä lenkeillä tai muilla kuntoiluilla noiden kakkujen vuoksi.
Hyvin siis menee valmistautuminen syksyyn, jeejee.
Liikuntapuolella lihaskuntotreenit jäivät (taas!) jonnekin n. viikoille 4/6. Kun nettiohjelmia noudattaa, pitää nenän edessä olla se netti ja se sekuntikello. (Joo, pitää! Orjallinen noudattaminen vaatii molemmat!) Sitten on taas kesä ja yllättävät menojutut, jotka sotkevat säännöllistä suorittamista. On vaan niin paljon helpompaa jättää tekemättä, kuin printata ohjelma mukaan, enkä minä mitään sekuntinäyttökelloakaan omista. Joten se niistä lihaskunto-ohjelmista.
Hyi sua.
Entäpä syöminen? Olen salaa hiljaa hyshys haaveillut saavani pari kiloa alas syksyyn mennessä. Siis kaksi, ei o paljon! Ei tarvi edes näännyttää itseänsä tuon takia, eikä veisi mua mihinkään alipainonrajoillekaan. Ihan vaan terveellinen järkevä ruokavalio ja annoskoot ja liikunta varmasti riittäis!
Noh... Sunnuntaina oli kummipojan rippijuhlat, ja tarjolla oli kolmea eri kakkua. Kolmea! Moista runsautta koin viimeksi kaverin Euroviisubileiden legendaarisessa kakkubuffetissa, jossa tarjolla taisi olla toistakymmentä toinen toistaan herkullisempaa houkutusta. Mutta kyllä kolmekin kakkulaatua ongelmansa tuottaa.
Yleensä useamman kakun satsissa syö ensin sen "vähiten hyvän", ja hakee lisää korkeintaan sitä parasta. Ei tällä kertaa. Nuo kaikki kolme olivat kaikki aivan taivaallisen herkullisia, joten santsikierroksella lautasella oli taas kaikkia kolmea laatua, joita hyvällä halulla lusikoin vuoron perään. Ensin yhtä laatua, sitten toista, sitten kolmatta, ja sitten taas alusta ekaa, ja tokaa, ja... Tämän surullisen tarinan päättää vielä kotiin saatu dogibägi, jossa oli suuri siivu suklaakakkua. Ja mansikkakakkua. Ja juustokakkua. Niin ja kolme viipaletta kuivakakkua. Ja keksejä. Viimeiset suklaakakunpalat söin tänä aamuna suurella nautinnolla. Ahh...
Juu ei. En todellakaan ole tehnyt mitään katumusharjoituksia millään ylimääräisillä lenkeillä tai muilla kuntoiluilla noiden kakkujen vuoksi.
Hyvin siis menee valmistautuminen syksyyn, jeejee.
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Casting!!
Wohei, Vihreän saaren esiintyjälistamme on julkaistu!!
No, alustava vielä tässä vaiheessa, mutta jotain osviittaa kuitenkin. Olen melkein tyytyväinen... olen nimittäin tässä vaiheessa mukana "vain" kuudessa tanssissa, mutta minähän haluaisin tanssia vieläkin enemmän :D!
Minut tuntevat tietävät, että minä olen ahne irkkutanssille. *grin* Otan ohjelmaani tunneista, tiivareista, kursseista ja kisoissa yleensä kaiken minkä ikinä vaan voin ja mihin on varaa ja mihin kuvittelen taitojeni puolesta kykeneväni, ehkä ;). En minä mitenkään realistisesti osaa arvioida mitä minä oikeasti jaksan ja osaan.
Minä vaan tahdon.
Siis ahne. Guilty as charged. Tunnustan.
No, alustava vielä tässä vaiheessa, mutta jotain osviittaa kuitenkin. Olen melkein tyytyväinen... olen nimittäin tässä vaiheessa mukana "vain" kuudessa tanssissa, mutta minähän haluaisin tanssia vieläkin enemmän :D!
Minut tuntevat tietävät, että minä olen ahne irkkutanssille. *grin* Otan ohjelmaani tunneista, tiivareista, kursseista ja kisoissa yleensä kaiken minkä ikinä vaan voin ja mihin on varaa ja mihin kuvittelen taitojeni puolesta kykeneväni, ehkä ;). En minä mitenkään realistisesti osaa arvioida mitä minä oikeasti jaksan ja osaan.
Minä vaan tahdon.
Siis ahne. Guilty as charged. Tunnustan.
perjantai 12. heinäkuuta 2013
Esiintymisistäni
Ihka ensimmäinen irkkuesiintymiseni oli keväällä 2010, Tampereen työväenopiston irkkuryhmien näytös Beltaine, kutkuttavan jännittävää ja huikean hauskaa! Väitän edelleen, etten tuntenut ennen esityksen alkua mitään paniikkia, en ainakaan muista. Sen sijaan muistan edelleen sen hetken juuri ennen ensimmäistä numeroani, kun kuuntelimme takaverhoissa bändiä ja omaa numeroa odotellessamme jammailimme hiljaa ja piilossa musiikin tahtiin. Ja sitten - ryhdikäs asento, hymy naamalle ja lavalle! Se tunne oli huikea! Illan esityksen aikana tuli kämmittyä pariinkiin kertaan, mutta vaikka hetken nolotti, oli loppufiilis kuitenkin uskomattoman positiivinen. Olen varma, että tämän ensiesiintymisen positiivinen loppufiilis rohkaisi minut keikkailun ja esiintymisten tielle.
Pirkanmaalla ollessani työväenopiston esitys ei jäänyt ainoaksi. Rooney Tampereen tunneilla tanssiessani tanssimme toukokuussa 2011 koulun päätösnäytöksessä paikallisessa irkkupubissa O'Connellsissa bändin tahtiin - ja voi sitä säheltämistä, lol! Videoita on tästä todisteena, mutta kivaa oli silti :D! St. Patrick's Dayn vietto samaisessa pubissa 17.3.2011 ja siellä esitetty setti St.Patrick's Day kantaa vieläkin surullisen kuuluisaa nimeä "verilöyly 1". Olimme esiintymässä myös Tampereen kukkaisviikoilla kesällä 2011 sekä Hämeenpuiston Puistofiestassa.
Vaikka esitystreeneissä joskus ahdisti ja otti päähän, kun tuntui että liian vähäisellä ajalla, liian pienellä treenimäärällä ja keskeneräisellä esityksellä pitäisi pystyä olemaan huippuhyvä yleisön edessä, niin aina itse esiintyminen on minusta ollut ihan vaan äärettömän kivaa, ja kämmeistä huolimatta loppufiilis esityksen jälkeen - en muista sen koskaan olleen huono. Omat kämmit aina harmittavat aivan älyttömästi, mutta ilmeisesti aika kultaa muistot tässäkin, ja lopulta muistaa vaan sen hyvän tunnelman ja fiiliksen.
Kaikenkaikkiaan Tampereella tanssimani pari vuotta aloittivat irkkutanssielämässäni keikkailut pienessä, mutta todella mukavassa porukassa. Vaikka mielelläni Pirkanmaan työkeikoiltani Turkuun palasinkin, niin Tampereeen irkkuporukkaa jäi ikävä :). (Terkui!!)
Turkuun palasin kesällä 2011 ja heti alkoivat treenit Taiteiden yötä varten 18.8. Koreografia oli ainakin minulle tuolloin, öh, melkoisen haastava, ja etenkin se nopeus, voi jösses... Tämän keikan olen jo aiemmin maininnutkin. En tänä päivänäkään käsitä, miten olen siihen tuolloin muka kyennyt. Oletan, että muistini on tämän keikan suhteen lähinnä valikoivan armahtava... Jälleen kuitenkin tunnelma keikalla ja keikan jälkeen oli upea. Be warned, keikkailu ja sen jälkeinen hyvä fiilis voi olla kovasti koukuttavaa!
Dragúnin toimintaan liityin siis hetimiten kun tänne palasin ja keikoilla olen siitä lähtien käynyt melkein aina kun vain olen voinut. Paitsi että se on edelleen minusta kivaa, pienistä jännittämisistä ja kämmäilyistä huolimatta, niin keikkailu tuo oman erilaisen lisänsä harrastukseen ja myös erilaista elämänkokemusta.
Tämän irkkukeikkailuni suurin koitos tulee olemaan 23.11.2013, kun yhdistyksemme järjestää ihan oman irkkutanssinäytöksen. Jeiks!! Jännittää! En malta odottaa meidän, heh, casting-listan julkaisua. Dragúnin tilanne on sikäli todella hieno, että meillä on paljon tanssijoita, jotka myös esiintyvät mielellään. Todennäköisesti tanssinumeroihin tulee olemaan enemmän tunkua kuin on tilaa tanssijoille, ah ja voih! Dragún on kuitenkin myös (onneksi!!) reilu 'kaikki pelaa' -kerho, eli kaikki halukkaat saavat tanssia. Ehdottoman kannatettavaa, in my humble opinion.
Varsinaiset treenit on aloitettu jo viime syksynä, ja aiemminkin. Osaa koreografioista on treenattu tiiviisti, osa on vasta koreografiemme päässä. Odotan innolla, että pääsemme kokeilemaan mitä he ovat keksineet. Odotan myös syksyä ja näytöstä kovasti. En paniikissa, en pelolla, vaan tunnen jo nyt samaa positiivista jännitystä, kuin ensimmäisen näytöksen taustaverhoissa.
torstai 11. heinäkuuta 2013
Wanted: Päätöksiä!
Syksy sen kun vaan lähestyy, ja minun kisasuunnitelmani ovat edelleen
tasolla "joo, kisaan... jollain". Eiei. Ei hyvä. Minun pitäisi viimein
päättää millä sooloilla kisaan Oslossa, millä Krakovassa. Huoh. Tuon tärkeän päätöksen jälkeen voisin (tai täytyy!) keskittyä kunnolla treenaamaan juuri niitä askeleita.
Irkkutanssin kisamaailmaan vähemmän perehtyneille tässä lyhyt (?) johdanto asiaan.
Ensinnäkin irkkutanssimaailma ei ole ihanan yksinkertaisen harmoninen. Jossain vaiheessa kun laji on kasvanut, on joillakuilla vissiin mennyt suksia vähän ristiin näkemyserojen tms. vuoksi, joten irkkutanssissa on parikin suurempaa kattojärjestöä. An Coimisiún Le Rinci Gaelacha (The Irish Dancing Comission, CLRG, http://www.clrg.ie/) ja World Irish Dance Association (WIDA, http://worldirishdance.com/). WIDA taitaa olla enemmän manner-eurooppalainen kattojärjestö. Molemmilla järjestöillä on omat opettajansa, omat kisansa, eikä yhteistyötä käsittääkseni juurikaan ole. Itse tanssin CLRGn alaisuudessa. Ei mikään tietoinen valinta, useimmat opettajani vain ovat olleet enempi vähempi kytköksissä CLRGhaan. Tästä jaosta johtuen, kun puhun Worldseistä tai irkun maailmanmestruuskisoista, puhun yleensä Coimisiúnin kisoista. Eli maailmanmestaruuden voittanut tanssija ei itse asiassa olekaan välttämättä ihan yksiselitteisesti koko maailman paras. Hän on paras Coimisiúnilaisista tai paras WIDAlaisista riippuen siitä, mistä kisoista puhutaan.
Itse kisoissa tanssijat kilpailevat kukin omissa ikäluokissaan, tyyliin 7-8-vuotiaat, 9-10-vuotiaat...jne jne kunnes vastaan tulee aikuisten ikäluokka, joka vaihtelee esim. "over 18" tai "over 28" tai "over 36".
Omassa ikäluokassaan tanssijat kisaavat jollain tietyllä taitotasolla. Ainakin Manner-Euroopassa ja Pohjoismaissa irlantilaisen tanssin kilpailuissa tanssijat tanssivat pääsääntöiseti neljällä tasolla: beginner, primary, intermediate ja advenced/open. Eri maissa tasojen nimitykset ja jaot vaihtelevat.
Omassa ikäluokassaan ja taitotasollaan tanssija voi tanssia kaikki haluamansa tanssilajit. Näitä ovat pehmeillä tossuilla tanssittavat reel, light double jig, single jig ja slip jig, sekä kovien kenkien tanssit heavy jig, hornpipe, heavy reel ja set dance. Open-tasolla systeemi on hiukan erilainen.
Näin ollen esimerkiksi minä olin viime kisoissani kovin ahne ja kisasin seitsemällä soolotanssilla. Kuusi beginner-tasolla ja yhden primary-tasolla, sekä lisäksi vielä kahdesssa ceiliporukassa. Soolojen lisäksi voi siis kisata myös ryhmäkategorioissa, joita ovat esim. ceilit, 2-hand, 3-hand, figuret, dance drama, show.
Kun kilpailija voittaa (tai sijoittuu toiseksi tai kolmanneksi kunkin luokan kilpailijoiden lukumäärästä riippuen), hän ei enää saa kisata voittamallaan tanssilla tuolla tasolla, vaan hänen on siirryttävä sillä tanssilla seuraavalle tasolle. Eli kun itse sijoituin beginner-tason slip jigissä toiseksi kymmenen kilpailijan joukossa, sain slip jigin osalta porttikiellon beginner-tasolle, ja nyt kisaan slip jigissä primary-tasolla. Niin kauan kun sijoitusta ei tule (tai luokassa on liian vähän osaanottajia, tietääkseni), saa kullakin tasolla tahkota vaikka hamaan maailman tappiin asti. Itse en esim. ole ikunas oikein onnistunut light jigissä, joten sitä voin edelleen mennä beginner-tasolla. Ylemmälle tasolle saa siirtyä vaikka heti, jos oma opettaja katsoo että taidot sinne riittävät ja hän antaa siihen luvan, ja monet näin tekevätkin. On kuitenkin aika puuduttavaa junnata helpompia alemman tason askeleita, kun omat taidot kuitenkin kehittyvät, vaikkei kisoissa sijoituksia tulisikaan.
Kilpailemisen lisäksi tanssijat voivat tehdä ns. "grade exams", jotka ovat tavallaan tasokokeita. Siinä tanssijat ovat vain tuomarin edessä, yleisöä ei ole, ja he saavat yksilöllistä palautetta, arvosanan suorituksestaan ja todistuksen. Grade exams tasoja on 12, kussakin on n. 2-3 määrättyä tanssia.
Johdatuksen jälkeen vihdoin itse asiaan, otsikkoon ja omaan ongelmaani, eli siitä mitä tehdä Oslossa 1.-3.11. ja mitä Krakovassa 15.-17.11.
Lyhyesti ongelmani voi tiivistää sanaan 'aika'. Mitä minä oikeasti ehdin treenata? Ongelma on pienempi, jos vain kisaan, mutta kun haluaisin tehdä myös gradejä, ainakin 1+2, ehkä myös 3+4, ja tässä alamme törmätä ongelmaan. Alunperin minun oli tarkoitus tehdä gradet 1+2 Irlannissa nyt heinäkuun lopulla yhden tanssikurssin yhteydessä, mutta tuo tilaisuus peruuntui liian vähäisen kiinnostuksen vuoksi, joten seuraava tilaisuus on Nordic Feis-kisat Oslossa.
Tällä hetkellä oma tasoni pyörii tuolla beginner/primary-luokissa, ja haluaisin kaikkea seuraavaa:
Kisata beginner-tasolla light jig, single jig ja traditional set. Primary-tasolla reel, slip jig, heavy jig ja hornpipe.
Grade exams 1+2 = beginner reel, light jig, single jig ja slip jig.
Jo näillä kisaohjelmassani tulisi olemaan tossuilla kuusi tanssia: kaksi eri reeliä, kaksi eri sliparia, single jig ja light jig.
Grade exams 3+4 = primary reel ja slip jig, beginner heavy jig ja trad.set St. Patrick's Day. Eli kuuden tossutanssin lisäksi kisaohjelmaan kaksi heavy jigiä ja kaksi trad.settiä, koska oikeastaan haluaisin kisata seteistä Blackbirdin, Patea olen jo tehnyt enkä usko sitä paremmaksi saavani. Tai jaksavani sitä treenata riittävästi.
Yhteensä siis kymmenen treenattavaa soolotanssia, aikaa 3½ kuukautta?
Hah!!
Ja tästä listastahan puuttuu vielä se yhdestoista soolotanssi, eli primary hornpipe, joka on Todellinen Ongelma. Ihan sikavaikea, minulle ainakin. Tykkäisin tehdä sitä edes siksi, ettei se unohtuisi, mutta se vaatisi niin paljon aikaa, etten todellakaan tiedä kannattaako tuhlata sitä todennäköisesti joka tapauksessa tuhoon tuomittuun hornpipeen, vai kannattaisiko enemmin keskittyä saamaan muut tanssit parempaan kisakuntoon.
Sooloaskelten harjoittelun lisäksi onhan meillä tietysti vielä meitin MM-kisaceiliryhmämme treenit, sekä tulevan shown kaikki treenit ilmeisesti kahdesti viikossa ainakin.
Lisäksi voimme halutessamme spekuloida utopioilla. Mitä jos sattuisinkin Oslossa sijoittumaan niin, etten enää saa kahta viikkoa myöhemmin Krakovassa kisata tasolla, jota nyt kesällä treenaan? Kahdessa viikossa uusien askelten opettelu? Kisailmoittautuminen on tuossa vaiheessa jo tehty, joten mitämitä? Saako/täytyykö/voiko vaihtaa tasoa ilmoittautumisen jälkeen, en edes tiedä.
Ongelmansa kullakin...
Irkkutanssin kisamaailmaan vähemmän perehtyneille tässä lyhyt (?) johdanto asiaan.
Ensinnäkin irkkutanssimaailma ei ole ihanan yksinkertaisen harmoninen. Jossain vaiheessa kun laji on kasvanut, on joillakuilla vissiin mennyt suksia vähän ristiin näkemyserojen tms. vuoksi, joten irkkutanssissa on parikin suurempaa kattojärjestöä. An Coimisiún Le Rinci Gaelacha (The Irish Dancing Comission, CLRG, http://www.clrg.ie/) ja World Irish Dance Association (WIDA, http://worldirishdance.com/). WIDA taitaa olla enemmän manner-eurooppalainen kattojärjestö. Molemmilla järjestöillä on omat opettajansa, omat kisansa, eikä yhteistyötä käsittääkseni juurikaan ole. Itse tanssin CLRGn alaisuudessa. Ei mikään tietoinen valinta, useimmat opettajani vain ovat olleet enempi vähempi kytköksissä CLRGhaan. Tästä jaosta johtuen, kun puhun Worldseistä tai irkun maailmanmestruuskisoista, puhun yleensä Coimisiúnin kisoista. Eli maailmanmestaruuden voittanut tanssija ei itse asiassa olekaan välttämättä ihan yksiselitteisesti koko maailman paras. Hän on paras Coimisiúnilaisista tai paras WIDAlaisista riippuen siitä, mistä kisoista puhutaan.
Itse kisoissa tanssijat kilpailevat kukin omissa ikäluokissaan, tyyliin 7-8-vuotiaat, 9-10-vuotiaat...jne jne kunnes vastaan tulee aikuisten ikäluokka, joka vaihtelee esim. "over 18" tai "over 28" tai "over 36".
Omassa ikäluokassaan tanssijat kisaavat jollain tietyllä taitotasolla. Ainakin Manner-Euroopassa ja Pohjoismaissa irlantilaisen tanssin kilpailuissa tanssijat tanssivat pääsääntöiseti neljällä tasolla: beginner, primary, intermediate ja advenced/open. Eri maissa tasojen nimitykset ja jaot vaihtelevat.
Omassa ikäluokassaan ja taitotasollaan tanssija voi tanssia kaikki haluamansa tanssilajit. Näitä ovat pehmeillä tossuilla tanssittavat reel, light double jig, single jig ja slip jig, sekä kovien kenkien tanssit heavy jig, hornpipe, heavy reel ja set dance. Open-tasolla systeemi on hiukan erilainen.
Näin ollen esimerkiksi minä olin viime kisoissani kovin ahne ja kisasin seitsemällä soolotanssilla. Kuusi beginner-tasolla ja yhden primary-tasolla, sekä lisäksi vielä kahdesssa ceiliporukassa. Soolojen lisäksi voi siis kisata myös ryhmäkategorioissa, joita ovat esim. ceilit, 2-hand, 3-hand, figuret, dance drama, show.
Kun kilpailija voittaa (tai sijoittuu toiseksi tai kolmanneksi kunkin luokan kilpailijoiden lukumäärästä riippuen), hän ei enää saa kisata voittamallaan tanssilla tuolla tasolla, vaan hänen on siirryttävä sillä tanssilla seuraavalle tasolle. Eli kun itse sijoituin beginner-tason slip jigissä toiseksi kymmenen kilpailijan joukossa, sain slip jigin osalta porttikiellon beginner-tasolle, ja nyt kisaan slip jigissä primary-tasolla. Niin kauan kun sijoitusta ei tule (tai luokassa on liian vähän osaanottajia, tietääkseni), saa kullakin tasolla tahkota vaikka hamaan maailman tappiin asti. Itse en esim. ole ikunas oikein onnistunut light jigissä, joten sitä voin edelleen mennä beginner-tasolla. Ylemmälle tasolle saa siirtyä vaikka heti, jos oma opettaja katsoo että taidot sinne riittävät ja hän antaa siihen luvan, ja monet näin tekevätkin. On kuitenkin aika puuduttavaa junnata helpompia alemman tason askeleita, kun omat taidot kuitenkin kehittyvät, vaikkei kisoissa sijoituksia tulisikaan.
Kilpailemisen lisäksi tanssijat voivat tehdä ns. "grade exams", jotka ovat tavallaan tasokokeita. Siinä tanssijat ovat vain tuomarin edessä, yleisöä ei ole, ja he saavat yksilöllistä palautetta, arvosanan suorituksestaan ja todistuksen. Grade exams tasoja on 12, kussakin on n. 2-3 määrättyä tanssia.
Johdatuksen jälkeen vihdoin itse asiaan, otsikkoon ja omaan ongelmaani, eli siitä mitä tehdä Oslossa 1.-3.11. ja mitä Krakovassa 15.-17.11.
Lyhyesti ongelmani voi tiivistää sanaan 'aika'. Mitä minä oikeasti ehdin treenata? Ongelma on pienempi, jos vain kisaan, mutta kun haluaisin tehdä myös gradejä, ainakin 1+2, ehkä myös 3+4, ja tässä alamme törmätä ongelmaan. Alunperin minun oli tarkoitus tehdä gradet 1+2 Irlannissa nyt heinäkuun lopulla yhden tanssikurssin yhteydessä, mutta tuo tilaisuus peruuntui liian vähäisen kiinnostuksen vuoksi, joten seuraava tilaisuus on Nordic Feis-kisat Oslossa.
Tällä hetkellä oma tasoni pyörii tuolla beginner/primary-luokissa, ja haluaisin kaikkea seuraavaa:
Kisata beginner-tasolla light jig, single jig ja traditional set. Primary-tasolla reel, slip jig, heavy jig ja hornpipe.
Grade exams 1+2 = beginner reel, light jig, single jig ja slip jig.
Jo näillä kisaohjelmassani tulisi olemaan tossuilla kuusi tanssia: kaksi eri reeliä, kaksi eri sliparia, single jig ja light jig.
Grade exams 3+4 = primary reel ja slip jig, beginner heavy jig ja trad.set St. Patrick's Day. Eli kuuden tossutanssin lisäksi kisaohjelmaan kaksi heavy jigiä ja kaksi trad.settiä, koska oikeastaan haluaisin kisata seteistä Blackbirdin, Patea olen jo tehnyt enkä usko sitä paremmaksi saavani. Tai jaksavani sitä treenata riittävästi.
Yhteensä siis kymmenen treenattavaa soolotanssia, aikaa 3½ kuukautta?
Hah!!
Ja tästä listastahan puuttuu vielä se yhdestoista soolotanssi, eli primary hornpipe, joka on Todellinen Ongelma. Ihan sikavaikea, minulle ainakin. Tykkäisin tehdä sitä edes siksi, ettei se unohtuisi, mutta se vaatisi niin paljon aikaa, etten todellakaan tiedä kannattaako tuhlata sitä todennäköisesti joka tapauksessa tuhoon tuomittuun hornpipeen, vai kannattaisiko enemmin keskittyä saamaan muut tanssit parempaan kisakuntoon.
Sooloaskelten harjoittelun lisäksi onhan meillä tietysti vielä meitin MM-kisaceiliryhmämme treenit, sekä tulevan shown kaikki treenit ilmeisesti kahdesti viikossa ainakin.
Lisäksi voimme halutessamme spekuloida utopioilla. Mitä jos sattuisinkin Oslossa sijoittumaan niin, etten enää saa kahta viikkoa myöhemmin Krakovassa kisata tasolla, jota nyt kesällä treenaan? Kahdessa viikossa uusien askelten opettelu? Kisailmoittautuminen on tuossa vaiheessa jo tehty, joten mitämitä? Saako/täytyykö/voiko vaihtaa tasoa ilmoittautumisen jälkeen, en edes tiedä.
Ongelmansa kullakin...
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Äh ja höh!
Oivoi kun eiliset irkkutunnit ei taas niiiiin menny putkeen :/. Juuri kun olin alkanut kuvitella, että ehkä minulla sittenkin on jotain lihaksentapaisen alkua jossain, niin johan taas tuli kylmää kyytiä, ja kun kuuseen kurkottaa niin katajaan kapsahtaa ja ylpeys käy lankeemuksen edellä ja kaikki muut kurjat vanhan viisaan kansan pessimistiset sanonnat.
Oli taas niin vaikeeta oli joo. Ei jaksanut jalka nousta, ei. Reidet maitohapoilla heti. Ja treblet, ne treblet!! Ihan kädestä pitäen sain ohjeistusta, mistä sitä pitäisi itseään nostaa ja meni about viisi sekuntia, kun ne "vatsalihakset" kesti ja sitten petti.
Mrrrhhmurinaatästämitääntule!!!
Oli taas niin vaikeeta oli joo. Ei jaksanut jalka nousta, ei. Reidet maitohapoilla heti. Ja treblet, ne treblet!! Ihan kädestä pitäen sain ohjeistusta, mistä sitä pitäisi itseään nostaa ja meni about viisi sekuntia, kun ne "vatsalihakset" kesti ja sitten petti.
Mrrrhhmurinaatästämitääntule!!!
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Lenkkipolulla, osa 1: kesä
Edellistä merkintää varten lähdin liikkeelle ajatuksena ihan vaan ottaa kuva lenkkipolkuni alusta. Ilma oli mukava, joten hetken mielijohteesta ajattelin, että miksen nyt sitten kävelisi koko lenkkiä, kun kerran ulkona jo olen ja kamerakin on mukana. Hyvä tilaisuus ottaa random-kuvia blogia varten.
Minä pidän kovasti lenkkipolustani. Se on parin kilsan metsälenkki keskellä luonnon vaihtuvia värejä, näkymiä, tuoksuja ja ääniä. Tämä toimii myös hyvänä tekosyynä juoksun välttelylle. Eihän juostessa ehdi ympärilleen katsella!!
Tässä siis iloksenne (?) kesäinen kuvakollaasi kauniista lenkkipolustani kesäkuosissaan.
Kuvauslenkiksi aiotulla kierroksella toistui ihme ja minä voin sanoa lenkkeilleeni jo toisen kerran. Tällä kertaa useampi pätkä ja pitempään kuin viimeksi. Ja ihan ilman juoksukoulua. Hämmentävää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)