Getting serious

Kaunis tarkoitus oli, että heti kevään (=toukokuu) tullessa alan vakavasti treenata ja valmentautua syksyyn. Suunnitelma oli Dragúnin kesäkauden alkaessa, että ti ja to tanssin irkkua, ma-ke-pe "lenkkeilyä" ja lihaskunnonkohotusjuttuja, la & su ovat lepopäiviä. Ja muistutukseksi - minun maailmassani lenkkeily on kävelylenkki tai pyörälenkki, juoksulenkki on edelleen utopiaa. Tosin, pakko mainita, että onpa nyt sekin ihme tapahtunut, että irkkutanssi on kuin onkin saanut minut juoksemaan. Tavallaan. Kerran kävelylenkkini aikana nimittäin hölkätä jolkuttelin pari pätkää. Juoksemista se on sekin, eikö?! Eipä kuitenkaan ole tapahtunut toiste. Yllättikö ketään...?

Tosielämässä kuitenkin tulee erilaisia juttuja häiritsemään hyviä tarkoituksia. Kuten vaikka pientä lomareissailua, tai irkkutanssin lisätreeniä. Tiistain ceilitunnin ja torstain showkurssin & vapaavuoron lisäksi olemme siis parin tanssikaverin kanssa ottaneet aiemmin mainitsemani muutaman oman lisävuoron soolotanssien kisatreenejä varten, jonka lisäksi on ohjelmaan tullut treenikertoja meidän EM (+MM??) ceilijoukkuetta varten. Eli jos on lenkkeilyt jäänyt vähemmälle, siltikään en ole pelkästään makoillut. Sitä paitsi, kun poljen n. 35-40 min. treenipaikallemme, tanssin tunnin ja poljen samat 35-40 minsaa kotio, niin eiköhän tuo lenkkeilykategoriakin tule täytettyä.

Haaveilemani vakava ja määrätietoinen treenaamisen aloitus siirtyi siis kesäkuun puolelle. Ei se vieläkään suunnitellun säännöllistä ole, mutta sain sentään aloitettua lihastreenitkin. Lihaskuntopuolen treenini ovat noita nettiohjelmia, kun en muuten itsestäni mitään irti saa. Teen punnerruksia, vatsalihaksia ja reisikyykkyjä. Rehellisyyden nimissä, en minä taida olla ihan niin rapakuntoinen laiskottelija millaisena itseni näen ja jollaisena itseäni pidän, ainakin mitä lihaskuntoon tulee. Lähtötulokseni olivat hyviä, ja oikeasti, olenhan minä ennenkin jonkin verran kuntoillut. Yo-liikunnan parasta tarjontaa aikoinaan oli "circuit training" -tunnit, tykkäsin ihan sikana. Parikytä pistettä, joka toisessa lihaskuntoa ja joka toisessa jotain aerobista hyppelyä tai juoksua tms. Alussa kävin noissa jopa kahdesti viikossa, joten kai siitä joku jälki jonnekin jäi, vaikka sittemmin en noille tunneille päässytkään. Jotain tuollaista haluaisin ohjelmaani edelleen, mutta jäänee haaveeksi. Ensi syksynä ainakin on illat jo niin varattuja, ettei sinne enää taida mitään lisää mahtua. Se mikä minulta puuttuu on sitten erityisesti tuo kestävyys. Niitten skippailujen jaksaminen. Lenkille pitäisi siis lähteä. Huokaus.

Lenkkipolkukin alkaisi käytännöllisesti katsoen kotiovelta...
"Getting serious" koskee myös jalkineosastoa. Uudet kengät ja tossut on pakko saada venytettyä jaloille mukaviksi syksyyn mennessä. Verestä, rakoista, irti hiertyneistä nahkoista ja kipeytyneistä varpaankynsistä (!) huolimatta.

Iiks! Verta sukassa! Irkkutanssijan ilot: tossujen tulee olla "napakat"...
"Getting serious" -suunnitelmissani on vielä vakava aukko. Sooloaskeleita tulisi treenailla ja opetella itsekseen myös salivuorojen ulkopuolella. Tunti viikossa salissa ei ole paljon/tarpeeksi etenkään, jos siellä aloitan joka kerta muistelemalla miten tää askel nyt menikään. Minun tulisi pitää opetella askeleeni, jotta harjoitusvuorolla pääsen niitä oikeasti tanssimaan, ja voin keskittyä enemmän tekniikkaan, en askeleiden muistelemiseen. Lisää huokailua. Tässä olen laiska, en vaan jaksa sipsutella tuossa miniolohuoneessani niitä askeleita sukkasillani uudelleen ja uudelleen niin että ne jäisivät mieleen. Tuosta sipsuttelusta olisi silti hyötyä, vaikka onkin aina ihan eri asia mennä askeleita pienesti ahtaassa huoneessa kuin isosti salissa.

Kämppäni treenisali, peili ja kaikki :D, ja yksi heikoista kohdistani: takanilkan ojentaminen, ärh!
Toinen paha, paha puuttuva juttu on tekniikan hiominen. Kotona voisi aivan hyvin treenata tekniikkaa (kuten kuvassa yllä). Aukikiertoa, ristimistä, nilkan vahvistamista ja korkeilla varpailla olemista, suoria polvia, keskivartalolihasten käyttöä mm. tasapainon pitämisessä korkeilla varpailla seisoessa... Ainoa mitä tällä hetkellä saan tehtyä, on seisoa varpaillani (lähes) aina, kun hampaitani olen pesemässä. Oikeasti :D!

Irkkutanssija hammaspesulla

Dragúnista

Aiemmissa teksteissäni on ajoittain vilahtanut sana Dragún, eli Dragún Irish Dancers ry, eli meitin ihanainen turkulainen irlantilaisen tanssin yhdistys. Porukka, joka ansaitsee oman lukunsa.

Minä aloitin irkkutanssin syksyllä 2007, ja tuolloin Dragún oli jo toiminnallisesti olemassa. Tuon aikaiset turkulaiset irkkutanssijat olivat hurahtaneet siinä määrin irkkuun, että pelkät viikottaiset treenit eivät heille enää riittäneet, joten he olivat aloittaneet keikkailun keväällä 2006. Nimensä Dragún sai 2008 kun tuo pienehkö ydinryhmä alkoi pyörittää toimintaa yhdistyksenä. Yhdistyksen toiminnan alkuaikojen voimannäytös oli syksyllä 2009 turkulaisen flamencoseuran ja steppiryhmän kanssa pidetty näytös Rytmos-Rytmien maailma. Mukana olin tuolloin minäkin - tosin katsomon puolella :).

Kaiken yhdistystoiminnan perusta ja kulmakivi ovat asiastaan innostuneet harrastajat, jotka haluavat ja jaksavat antaa aikaansa, energiaansa ja työpanoksensa yhdistyksen pyörittämiseen ja toiminnan järjestämiseen. Dragúnissa etenkin alkuaikoina tuo joukko ei ollut kovin suuri, mutta jo heti kesästä 2008 lähtien olen minäkin päässyt nauttimaan Dragúnin järjestämistä kursseista. Joka kesä on jaksettu järjestää ceilikurssi, joskus lisäksi muitakin, kuten setti-kurssi tai show-kurssi tai erilaisita tiivareita. Dragúnilla on ollut oma ehdottoman tärkeä osansa turkulaisen irkkutanssikulttuurin eteenpäinviejänä.

Itse rohkenin mukaan varsinaiseen "kunnon" toimintaan (jäseneksi ja keikkailemaan) vasta keväällä 2011, kun Pirkanmaalta töitä tekemästä taas tänne palasin. Kesä 2011 tarjosi hyvän edun, kesäkurssit jäsenhintaan, (ja aika pian myös tilaisuuden keikkailuun), joten tuolloin liityin jäseneksi ja sillä tiellä vielä ollaan. Samana kesänä 2011 uskaltauduin Dragúnin mukana myös keikkailemaan, missä varmasti auttoi jo Pirkanmaalla hankittu keikkailukokemus.

Nyt olen mukana jopa Dragúnin hallituksessa, johon tarvittiin uusia jäseniä kesällä 2012. Olen siis itse osa sitä asiasta innostunutta harrastajakuntaa, joka haluaa antaa asialle aikaansa ja joka haluaa olla mukana järjestämässä toimintaa ja tapahtumia. Kivaa on :).

Kirja meistä :D?!

Katse kohti syksyä

Tuossa aiemmin olin kovasti huolissani mahdollisesta tulevan syksyn tyhjyydestä mitä irkkutanssiin tulee. No, eipä ole pelkoa. Onhan tästä puhuttu, mutta jotenkin asia ei ole osunut tajuntaani asti. Mennyt reilu viikko asetti viimein minunkin aivoni oikeille raiteille ja taisin vihdoin tajuta sen ihan oikean edessä odottavan todellisuuden.
Syksyllä on luvassa ihan julmetusti irkkutanssia.

Syksyllä on tiedossa paitsi kisoja ja kisatreenejä, niin myös oma näytöksemme ja sen treenit. Esitykseen treenataan ainakin kaksi kertaa viikossa, kenties jopa kolme, ja siinä ohessa niitä kisatreenejä niin paljon kuin vaan kerkee ja jaksaa ja saleja ja tiloja löytyy.

Vaikka syksyä jo odotankin, ei tämä kesä suinkaan ole mikään "pakko suorittaa ennen kuin syksyyn päästään" -juttu, ei todellakaan. Sää on ollut mitä ihanin, kesäinen, säännöllisesti reilua pariakymmentä astetta ja aurinkoa, ah! Ja kesällähän siis tehdään niitä erilaisia kunnonkohotustreenejä syksyä varten! (Ai jaa? Niin vai...?) Kisa- ja esitystreenitkin jatkuvat läpi kesän niin Dragúnin vuoroilla kuin muutamilla meidän kisaajien omasta kukkarosta puristetuilla omilla lisävuoroillakin. Ja tanssitaanhan Dragúnissa taas kesäceilejäkin kerran viikossa.

Vaikka kesää eletään ja siitä nautitaan, on katse ja ajatukset myös siellä tulevassa kiireisessä syksyssä. Innostuneen odottavana :).