Kisoihin 5 viikkoa. Seitsemän viikon tanssimattomuuden jälkeen paniikki ja ahdistus ovat aika massiiviset. Tekemistä on vielä ihan liian paljon, aikaa kaiken tekemiseen ihan liian vähän.
Vanhat tanssit:
Reel ja
slipari ovat jääneet täysin oman onnensa nojaan. Niitä on tepsuteltu läpi mitä on ehditty ja viitsitty ja pystytty, eli lähes ei ollenkaan. Jostain syystä pohje otti hittiä aina heti kun reeliä koitin mennä. Ehkä johtuu siinä olevasta muutamasta aika nopeasta askeleesta, en tiedä. Näissä nyt sitten lähinnä luotetaan että ovat sen verran muistissa että ne pystyy Haagissa edes läpi tansimaan. Jos niitä edes pystyn tanssimaan.
Odotukset näissä ihan nollassa.
Light jig on jostain kumman syystä ainoa, jota pohje jossain välissä tuntui hiukan kestävän, joten sitä on jopa jonkun verran koitettu tanssia. En ymmärrä miksi näin on. Askeleet ovat tässä kyllä tosi simppelit, joten jos ne vaikka saisi miten näteiksi, niillä tuskin korkeaa sijoitusta tulee. Etenkin kun se nätteys puuttuu. Takanilkka, ystävät, se iänikuinen koukussa oleva takanilkka...
Uudet tanssit:
Single jig on tansseista toinen, jota pohje satunnaisesti salli hiukan tanssia. Tämä single jig on askeleiltaan jopa ihan kiva, tykkään, vaikka en leadissä osaakaan nätisti nostaa jalkaani suoraksi ja korkealle, ja stepissä teen aina puolessa välissä väärin askeleita :/. Mutta jos saan nättiin kuntoon, tää on ainoa, josta voisi jotain odottaa. Yllättävää, kun ottaa huomioon miten vähän yleensä single jigistä olen tykännyt ja miten huonosti sen yleensä olen treenannut ja tanssinut.
Heavy jig ei ole oikeastaan kovinkaan vaikea, se tarttis vaan saada siistiksi ja napakaksi ja nätiksi. Lisäksi yleensä myös pidän heavy jigistä, joten tämän treenaaminen ei periaatteessa pitäisi olla ongelma. Se vaan, että aristelen pohjettani enemmän kengillä kuin tossuilla, joten kengillä on tanssittu tossutanssejakin vähemmän, eli ihan turha odottaa mitään ihmeitä tästäkään.
Hornpipen lead around, heh joo,
lead around. Sen
pitäisi liikkua, sillä pitäisi tehdä kunnon ympyrä, mutta minä osaan toistaiseksi töpsötellä sen ainoastaan lähes paikallani. Jos sitäkään. Yksi ikävä rytmitysongelma, jossa haparoin aina. Siis rytmitys kuntoon ja liikettä pitäisi saada lisää, ja rutkasti, ja pian! Kaiken kukkuraksi siinä on treblejä. Treblejä. Graah... Tykkäisin trebleistä kovasti, jos osaisin tehdä ne nätisti. Mutta en kuulkaa osaa.
Trad set ihan mahottoman vaikea. Etenkin step-osan ajoituksen kanssa rämmin ja
räpiköin jatkuvasti. Blackbirdiä olen kuitenkin tanssinut vielä vähemmän, heinäkuun
jälkeen en kertaakaan, joten Kingillä mennään. Jos mennään. Ellen sitten lankea Pateen. En haluaisi, koska trad.seteissä minun olisi mielestäni aika pyrkiä eteenpäin uusiin haasteisiin. Enkä sitäkään kyllä ole tanssinut kesän jälkeen kertaakaan...
Kaiken kaikkiaan tänä vuonna on turha odotella viime vuotisen kaltaista menestystä.
Tänä vuonna on voitto, jos edes pääsen lavalle ja saan tanssit läpi tanssittua.
