tiistai 23. joulukuuta 2014

Kisaraportti: Haag 20.-24.11.2014

Haagin kisoista on vierähtänyt aikaa jo kuukauden verran ja tämä postaus on yhä edelleen 'To Do' -listallani, joten on aika siivota se listalta pois.

Syksyn 2014 Oireachtas Rince na hEorpa eli irkkutanssin EM-kisat ja MM-karsinnat sekä RTME Feis pidettiin Alankomaissa, Haagissa. Siis maassa ja kaupungissa, jossa en ole ennen ollut, joten tahdoin ehtiä nähdä hieman enemmän kuin vain seurata kisoja kisapaikalla. Siispä tälläkin kertaa saavuin ajoissa kisakaupunkiin, niin että ehtisin olla myös turistina kisojen lomassa. Torstai-iltana ei paljoa vielä ehditty kaupunkia katsella, mutta tunnelmallisten jouluvalojen lomassa se mikä pisti heti silmään oli - fillarit!! Niitä oli paljon! Niitä oli parkkeerattuna läjittäin joka puolella. Niille oli omia liikennemerkkejä ja kaistoja. Ne kiisivät niillä omilla kaistoillaan keskellä kävelykatua pelottavaa vauhtia. Kesti jonkun aikaa tottua ajatukseen, että tässä kaupungissa autojen sijaan varotaankin fillareita...

Jouluvalaistusta

Pyöriä siellä...

...ja pyöriä täällä...

...mutta ei täällä!

Ja tosi paljon täällä!! Rautatieaseman fillariparkki: pyöriä kahdessa kerroksessa.

Perjantaina sekä vielä maanantaina ennen iltalentoamme ehdimme kierrellä ja katsella Haagia. Paikan päällä en edes ollut ihan varma siitä mitä oikeastaan näimme, kun jäi ennakkosuunnittelut tällä kertaa vähiin, mutta kun jälkeenpäin itseäni valistin, niin ainakin Binnenhof, Mauritshuis, ja kuninkaanlinna katsastettiin.

Mauritshuis ja Binnenhof.

Goottilaistyylistä Binnenhofia on alettu rakentaa joskus 1200-luvulla ja se on ainakin Wikipedian mukaan vanhin edelleen toiminnassa oleva parlamenttitalo maailmassa. Nykyään taidemuseona toimiva barokinaikainen Mauritshuis puolestaan on rakennettu vuosien 1634-41 välillä ja siellä olisi päässyt katsomaan maailmankuulua maalausta Tyttö ja helmikorvakoru ihan livenä. Osa niin tekikin, minä barbaari jätin väliin. Museon kaupassa kyllä piipahdettiin katselemassa sitä maalausta kirjojen kansissa, postikorteissa, pelikorteissa, lasinalusissa... Kaiken kaikkiaan Haagista jäi oikein mukava ja viihtyisä vaikutelma.

Papukaijoja!?

Perjantai-iltana flashmobin katselun lisäksi kävimme viime vuodesta oppineena kisapaikallakin tarkistamassa, ettei ohjelmaan ollut Krakovan tapaan tullut mitään yllättäviä aikataulumuutoksia. Ei ollut, joten lauantaina oli ohjelmassa soolot ja ceili RTME Feisin puolella, sunnuntaina ceilikisa EM-kisoissa/MM-karsinnoissa.

Flashmob

Kuten toistuvasti olen ruikuttanut, pohjevamma esti kunnon askeltreenit koko syksyn. Ilmoittauduin silti sooloihin, kahteen tanssiin, siltä varalta että jos pohje kuitenkin kestäisi niin ei jäisi harmittamaan että mukana en olekaan. Eipä mokoma pohje vielä lauantaina kisapaikallakaan oikein ystävä ollut ja vielä noin vartti ennen oman kisaluokkani alkua lavan takana lämpätessäni arvoin että kannattaako osallistua vai säästää pohje pelkkään ceiliin. Mutta enhän minä tietenkään sitten lopulta malttanut siltä lavalta pois pysyä, joten menin ja tanssin tanssini miten parhaiten pystyin. Ensin light jig, jonka aikana pohje tuntui vielä melko hyvältä lähes loppuun asti. Siitä tanssista jäikin oikein hyvä mieli, mutta single jigissä sattui pohkeeseen jo entiseen tuttuun tapaan, ja vähän meni räpiköimiseksi, ihan selkeän virheenkin tein. Sijoitukset olivat silti hyvät, molemmissa puoliväli ylittyi ja etenkin light jigistä olin iloinen: Light jig jaettu viides 24:stä!, single jig 11/22. Vaikka henkilökohtaista mitaliläpyskää en tämä vuonna saanutkaan (niitä jaettiin tänä vuonna ilmeisesti vain top kolmelle tai jotain sinne päin), niin hyvä mieli jäi.

Ja letti lentää!

Ceilikisassa olin aidosti yllättynyt ja hämmästynyt, kun meitä oli kisaamassa vain kaksi joukkuetta! Missä kaikki olivat?! Minusta lauantain Feis-kisa oli hyvä kenraalitreeni sunnuntain EM-kisoille ja ihmettelin mikseivät muut joukkueet sitä hyväkseen käyttäneet. Jaoimme sitten suomalaisten kesken sijoitukset, Hki-Tre eka ja Tku toka.

Saiskos olla pokaali?

Sunnuntai oli EM-mestaruuksien ja MM-karsintojen vuoro. Suomalaisedustusta oli sekä sooloissa kahden tanssijan voimin (joista toinen sai jopa recallin!), sekä kahden ceilijoukkueen voimin. Osallistujia oli tänä vuonna vähemmän, vain 7 ceilijoukkuetta viime vuoden 15 joukkueen sijaan. Liekö sitten se tosiasia, että MM-kisat pidetään tänä vuonna Montrealissa, Kanadassa ollut vähentänyt joukkueiden kiinnostusta. Tosin, eipä se EM-kisoissa sijoittuminen ketään pakota Kanadaan asti lähtemään. Omasta mielestämme sunnuntain suorituksemme oli lauantaita parempi (kenraaliharjoitus kannatti!) ja se riitti sijalle neljä, eli viimevuodesta tuli parannusta, huraa! Hki-Tre pisti vielä paremmaksi kolmannella sijallaan, joten suomalaisedustus oli kisoissa vahva. Hyvä me! Ceilin neljännen sijan ansiosta sain kuin sainkin kisojen 10-vuotismitalin kotiintuomisiksi, jipii.

Rooney Finland

Mää ja mun mitali.

Mun mitalikakku!

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden kisoista jäi muistot plussan puolelle, pahempaa pelkäsin. Soolojen osalta vähän ehkä tynkä olo joo, mutta olen hurjan tyytyväinen että päätin edes kahdella tanssilla kisata, niin jäi olo että osallistuttu on. Ja kovasti tietysti ilahdutti, että tanssit menivät lopulta paremmin mitä odotin. Viime vuonna ekakertalaisena taisi aika mennä pitkälti panikoidessa ja omaa vuoroa odotellessa niin että kisojen seuraamiseen ei osannut keskittyä juuri lainkaan, tänä vuonna sen sijaan tuli seurattua itse kisoja viime vuotta enemmän ja näin tuli koettua hieman erilaista feistunnelmaa. Mukavaa molemmat tavallaan.

Kisa- ja matkamuistoja.

Kisojen jälkeisten huhujen mukaan ensi vuonna ei koko kisoja olisi tulossa lainkaan, koska kiinnostunutta tapahtumajärjestäjää ei tunnu löytyvän. Gaasp! Sepä olisi kamalaa, etenkin kun Nordic Feiskin taitaa korista kuolemaansa. Tänä syksynähän ei Nordic Feisiä ollut, eikä ilmeisesti taida olla ensi syksynäkään, ellei Turku sitä järjestä, olen ollut ymmärtävinäni... Sääli. Nordic Feis on mukava tapahtuma ja soisin sen edelleenkin jatkuvan. Ja näiden kahden vuoden jälkeen RTME Feisistä tuntuu tulleen itselleni se kauden päätapahtuma, joten toivon todella, että tämä 10-vuotiskisavuosi saa vielä jatkoa. Etenkin kun tämä syksy nyt oli mitä oli, tekee kovasti mieli vielä edes kerran kyetä kisaamaan koko paletilla.

Ahne mikä ahne :).


tiistai 9. joulukuuta 2014

Ja pohje kestää!!

Kisojen jälkeen meni pari viikkoa tekemättä yhtään mitään, ja viime torstaista lähtien pohje on ollut viimeinkin! taas kaveri ja yhteistyökykyinen:
Torstaina hiukan juoksuhölkän tapaista, pohje fine. Perjantaina 2h tanssitunnit, eikä pohje ollut millänsäkään ennen tuntia, ei tuntien aikana eikä vielä tuntien jälkeenkään! Lauantaina menin mettälenkilleni, ja vaikka pääsääntöisesti kävelin, niin juoksin myös hiukkasen, ja pohje oli kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan!
Tässä vaiheessa liioittelun vaara alkoi hälyttää takaraivossa ja pakotin itselleni välipäivän sunnuntaiksi, sillä eilen oli taas irkkua luvassa ja ah! sitä riemua kun viimein pystyi tanssimaan ilman mitään kivun häivääkään pohkeessa! Loikin beginner-reelin keijuja kasapäin ja sydämeni kyllyydestä sen tunnin aikana!
Ja joo, nyt tuntuu pohkeessa. Mutta silleen niinkuin kuuluukin, kun riehuutanssii pitkän tauon jälkeen ja jättää sitten venyttelyt minimiin. Eli silleen ihan tavallisesti tuntuu.
Jee!!
(Ja kyllä minun on tarkoitus sieltä Haagin kisoistakin jotain kirjoittaa, kun ehtisi ja jaksaisi käydä noita valokuvia läpi, on vaan niin paljon muuta säätöä meneillään juuri nyt :)...)

torstai 20. marraskuuta 2014

Neljä tuntia lähtöön

Tämän syksyn kisoihin valmistautuminen on ollut hyvin, hyvin erilaista viime vuotisesta. Ceilitreeneissä olen kyllä ollut paikalla pitkin syksyä, mutta treenannut olen enemmän katsellen ja kävellen kuin tanssien. Kahta soolotanssiani olen valehtelematta kesän jälkeen pystynyt tanssimaan läpi alle kymmenen kertaa. Onneksi sentään ehdin kesällä tanssia sen verran, että uudemman tanssin askeleet ehkä jäivät mieleen, ja onneksi toinen on niin tosi tosi vanha, että sitä on tullut jo aiemmin tanssittua. Näillä treenimäärillä ei siis tänä vuonna tarvitse kisoilta odottaa yhtään mitään. Jos sooloissa lavalle asti lopulta menen, aion vain iloita ja nauttia kisatunnelmasta, oli tanssi sitten miten varovaista töpöttelyä tahansa. Ceilissä sen sijaan rutistetaan hampaat irvessä miten parhaiten pystyy. Tiimikavereita ei millään tahdo pettää.

Tällä mennään ja toivotaan parasta.

Vajaat neljä tuntia lähtöön, lienee parasta lähteä pakkaamaan... Raporttia siitä kuinka kävi reilun viikon päästä :).

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Lähtö lähenee

Neljä päivää lähtöön. En ole lainkaan sisäistänyt, että pian pitäisi jo olla menossa. Saattaa johtua näistä kovin vajaan tuntuisista treeneistä ja liikkumisista mitä tänä syksynä olen päässyt tekemään. Joka tapauksessa, lähtö lähenee, ja tässä viimeisimpiä kisojen tiimoilta:

- Ceilitiimimme sai kuin saikin sijaisen! Helsingistä tuli reipas ja rohkea pelastava enkeli jalkavaivaista joukkuettamme paikkaamaan. Yhdet treenit ehdittiin yhdessä mennä :).
- Tämän jälkeen ehdimme saada joukkueeseemme entisen neljän jalkaongelman lisäksi vielä yhden jonkin verran revähtäneen reiden. Hoitunee levolla (...we hope...)
Joku on niiiiin kironnut meidän joukkueen tänä syksynä!!
- En minä vieläkään mitenkään varma omasta pohkeestani ole, enkä voi mitenkään kummoisesti sanoa treenanneeni, mutta ilmoittauduin sitten kuitenkin kahteen "hieman kevyempään" (eh, irkkutanssi, kevyttä...?) soolotanssiin. Koska, jos pohje on ensi viikonloppuna ok, harmittaisi ihan älyttömästi jos en yhtään sooloa tanssisi, nyt näillä ilmoittautumisilla pääsen koittamaan edes kahta tanssia. Jos taas pohje ei soolotansseja salli, kaksi missattua tanssia kirpaisee vain kymmenen euron verran.
- Varmuuden vuoksi: pohkeelleni on luvattu kinesioteippaus kisoihin. Odotan mielenkiinnolla!
- Hmm... en ole ihan varma missä on peruukkini... mahtuukohan kisa-asu vielä päälle... reilut kaksi kuukautta vähän liikkuen ja riittävästi syöden voi vielä kostautua... eli siis: pakkaamiselle ei ole suotu vielä ajatustakaan. Passini sijainnin sentään tiedän ja muistan sen olevan vielä voimassakin, lennot ja majoitukset on kunnossa. Onneksi Haagissa sentään pärjää euroilla, ei tarvitse rahanvaihtoa miettiä.

Homma on niin hallussa että!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Päätösten aika

No niin. Nyt se sitten pitäisi tehdä. Päättää. Päättää ilmoittautuako kisaamaan Haagissa sooloilla vai ei.
Huokaus.

Raaka realiteettihan on edelleen se, että viimeiset reilut kaksi kuukautta en soolojani ole kunnolla päässyt tanssimaan. Treenit ovat olleet lähinnä askelten läpikäyntiä päässä mielikuvaharjoitteluna tai kävellen läpi tepsuttelua. Ne muutamat kerrat kun olen varovasti yrittänyt ihan tanssia ovat loppuneet lyhyeen. Pohje on hyvin nopeasti ilmaissut vastalauseensa, joten lopputulos on, että treenattu ei ole.

Kisoihin on 13 päivää. Pohje on toki parempi kuin kaksi kuukautta sitten ja ehtiihän sitä tässä vielä pari viikkoa parannella, mutta vaikka se kuntoon Haagiin mennessä tulisikin, niin edelleen - treenattu ei ole.

Olen ehtinyt päättää että menen joka tapauksessa. Että en mene ollenkaan. Että jätän kovat kengät kotiin, mutta teen tossutanssit. Että menen kisaamaan vain parilla tanssilla, en koko 7-8 tanssin paletilla. Eilen iltapäivällä viimeksi päätin että parempi olla menemättä. Eilen illalla jo mietin, että jospa kuitenkin kahdella tanssilla...

Argumentteja puolesta:
- tekee niin hirveesti mieli...
- kun paikan päälle Haagiin nyt joka tapauksessa menossa ollaan, niin samalla voisi tehdä soolojakin. Ei ole varaa jatkuvasti käydä ulkomailla kisoissa.
- vaikka treenattu ei nyt syksyllä ole, tanssit on kuitenkin joko vanhoja tuttuja tai ehdin niitä kesällä ennen vammaa jonkun verran treenata.
- voithan sitä ilmoittautua, ja jos pohje on vielä Haagissa huonona, voit jättäytyä pois kisasta, ei ole mikään pakko kisata.

Argumentteja vastaan:
- usko ny, treenattu ei ole!!
- pohje ei ole ainakaan nyt vielä satavarmasti ok.
- jos nyt ilmoat etkä tanssikaan, maksat turhasta.
- kokeneen opettajani viisaus: kisoja tulee kyllä. On parempi parantaa jalka nyt, niin niihin tuleviin kisoihin myös pääsee, ennemmin kuin mahdollisesti tehdä peruuttamatonta vahinkoa kisaamalla vajaakuntoisella jalalla.

Aika kevyitä perusteluita tuolla puolesta-osastolla. Lähden päättämään.
Arvauksia lopullisesta päätöksestäni saa esittää :).

torstai 6. marraskuuta 2014

Toisenlaista tahtojen taistoa

Siitä on pian noin vuosi, kun ensimmäisen kerran hölkkäsin mettälenkkipolkuni kokonaan ympäri. Tuolloin kerroin, miten seuraavilla kerroilla lenkillä piti käydä itsensä kanssa tahtojen taistoa, että viitsiikö lenkkiä uudelleen ympäri juosta, koska tiesin siihen pystyväni ja sen jaksavani.

Nyt tänä syksynä olen tarponut samaa mettälenkkiä sattuneista syistä kävellen, pohkeen kuntouttamisen ja vetreyttämisen toiveessa. Aina kun pohje alkaa lämmetä ja tuntua "melkein mukavalta" hiipii mieleen houkutus, että mahtaisiko se jo juoksua kestää. Pitäisikö hiukan jo yrittää miltä tuntuu. Tänä syksynä olen siis joutunut käymään itseni kanssa tahtojen taistoa siitä että en juoksisi, vaikka mieli tekisi.

Aikamoinen muutos.

Ensilumi 6.11.2014.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Terkkuja Turun kisatiimiltä!

Hei!
Me ollaan irkkutanssijoita Turusta ja me ollaan menossa kisaamaan irkkutanssin EM-kisoihin Haagiin kolmen viikon päästä. Meitä on kahdeksan tanssijaa ja yksi varamies, ja ollaan huikeassa kisakunnossa! Meillä on yksi revähtänyt pohje, yksi murtunut pohjeluu, yksi revennyt polven jänne ja yksi venähtänyt jalan ulkosyrjä. Ei me mitään epätoivoisia olla, mutta meillä olis tarjota kolmen viikon harjoittelupaikka ja kisapaikka ykköstopin naiselle. Anyone interested :D? Kaikki tarjoukset huomioidaan :D!

Revähtänyt pohje, murtunut pohjeluu, revennyt polven jänne ja venähtänyt jalan ulkosyrjä. Turkutiimi rocks :D!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Syksyn pyöräretkiä

Tämän syksyn blogimerkintäni ovat olleet lähinnä alituista itkua ja ruikutusta pohkeestani, eikä masentavan maanantain jälkeen pohkeesta ole edelleenkään mitään erityisen riemastuttavaa kerrottavaa. Jotta tästä syksystä jäisi kuitenkin jäljelle edes vähän jotain positiivistakin, koitan tällä kertaa keskittyä edes hieman johonkin muuhunkin, vaikka vain todisteena ja muistutukseksi itselleni, että tämän syksyn kaiken masentuneen tappiotunnelman ohessa on ollut myös jotain hienoa. Nimittäin valtavan upea syksy.

Viime vuonna saitte kuvakollaasin kesäisestä lenkkipolustani, tämän vuoden kuvakollaasi olkoon nyt sitten syksyn pyörälenkeiltäni. Niitä oli tarkoitus tehdä etenkin kuntoilun nimissä, koska tanssimaan ja juoksemaan ei pystynyt. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että kuntopyöräily taisi toisinaan jäädä retkeilypyöräilyn jalkoihin. Syke ei tainnut ihan aina kovin kummoiseksi nousta, hiki ja hengästyminenkin lienee enemmän lämpimien kelien ja niihin nähden ylipukeutumisen ja ylämäkien kuin tehokkaan kuntoilun ansiota :). Siitä huolimatta, pyöräilty on!

Merensalmella Uittamolla 5.9., ilmalämpötila peräti +20!



Aurajokilaakson kulttuurimaisemaa ja kallioilla kävelyä 18.9., edelleen n. +18-19 astetta.

Hitchcockin linnut!?


Ruissalo 4.10. ja lämpöä edelleen piisaa +15 asteen verran.

Kämyset oli eväät, mutta maisemat sitten sitäkin upeammat!

Kuuvan kallioita ja maisemia, Ruissalon metsiä.

 Jos muistat miltä suolainen merivesi merenrannalla tuoksuu, lisää tuo muistijälki tähän kuvaan.

Jos muistat miltä syksyinen metsä tuoksuu, lisää tuo muistijälki näihin kuviin.


Kaunis kotikaupunki.



Tanssikuntoista pohjetta edelleen odotellessa. Kisoihin viikkoja viisi. Vajaat.

torstai 16. lokakuuta 2014

Haagin 'to do' -lista

Kisoihin 5 viikkoa. Seitsemän viikon tanssimattomuuden jälkeen paniikki ja ahdistus ovat aika massiiviset. Tekemistä on vielä ihan liian paljon, aikaa kaiken tekemiseen ihan liian vähän.

Vanhat tanssit:
Reel ja slipari ovat jääneet täysin oman onnensa nojaan. Niitä on tepsuteltu läpi mitä on ehditty ja viitsitty ja pystytty, eli lähes ei ollenkaan. Jostain syystä pohje otti hittiä aina heti kun reeliä koitin mennä. Ehkä johtuu siinä olevasta muutamasta aika nopeasta askeleesta, en tiedä. Näissä nyt sitten lähinnä luotetaan että ovat sen verran muistissa että ne pystyy Haagissa edes läpi tansimaan. Jos niitä edes pystyn tanssimaan.
Odotukset näissä ihan nollassa.

Light jig on jostain kumman syystä ainoa, jota pohje jossain välissä tuntui hiukan kestävän, joten sitä on jopa jonkun verran koitettu tanssia. En ymmärrä miksi näin on. Askeleet ovat tässä kyllä tosi simppelit, joten jos ne vaikka saisi miten näteiksi, niillä tuskin korkeaa sijoitusta tulee. Etenkin kun se nätteys puuttuu. Takanilkka, ystävät, se iänikuinen koukussa oleva takanilkka...

Uudet tanssit:
Single jig on tansseista toinen, jota pohje satunnaisesti salli hiukan tanssia. Tämä single jig on askeleiltaan jopa ihan kiva, tykkään, vaikka en leadissä osaakaan nätisti nostaa jalkaani suoraksi ja korkealle, ja stepissä teen aina puolessa välissä väärin askeleita :/. Mutta jos saan nättiin kuntoon, tää on ainoa, josta voisi jotain odottaa. Yllättävää, kun ottaa huomioon miten vähän yleensä single jigistä olen tykännyt ja miten huonosti sen yleensä olen treenannut ja tanssinut.

Heavy jig ei ole oikeastaan kovinkaan vaikea, se tarttis vaan saada siistiksi ja napakaksi ja nätiksi. Lisäksi yleensä myös pidän heavy jigistä, joten tämän treenaaminen ei periaatteessa pitäisi olla ongelma. Se vaan, että aristelen pohjettani enemmän kengillä kuin tossuilla, joten kengillä on tanssittu tossutanssejakin vähemmän, eli ihan turha odottaa mitään ihmeitä tästäkään.

Hornpipen lead around, heh joo, lead around. Sen pitäisi liikkua, sillä pitäisi tehdä kunnon ympyrä, mutta minä osaan toistaiseksi töpsötellä sen ainoastaan lähes paikallani. Jos sitäkään. Yksi ikävä rytmitysongelma, jossa haparoin aina. Siis rytmitys kuntoon ja liikettä pitäisi saada lisää, ja rutkasti, ja pian! Kaiken kukkuraksi siinä on treblejä. Treblejä. Graah... Tykkäisin trebleistä kovasti, jos osaisin tehdä ne nätisti. Mutta en kuulkaa osaa.  

Trad set ihan mahottoman vaikea. Etenkin step-osan ajoituksen kanssa rämmin ja räpiköin jatkuvasti. Blackbirdiä olen kuitenkin tanssinut vielä vähemmän, heinäkuun jälkeen en kertaakaan, joten Kingillä mennään. Jos mennään. Ellen sitten lankea Pateen. En haluaisi, koska trad.seteissä minun olisi mielestäni aika pyrkiä eteenpäin uusiin haasteisiin. Enkä sitäkään kyllä ole tanssinut kesän jälkeen kertaakaan...

Kaiken kaikkiaan tänä vuonna on turha odotella viime vuotisen kaltaista menestystä.
Tänä vuonna on voitto, jos edes pääsen lavalle ja saan tanssit läpi tanssittua.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Pohje viikolla 41

Maanantai - melko ok.
Keskiviikko - ei.
Perjantai - melko ok.
Sunnuntai - ei.

Soolotansseja ei treenattu kuuteen viikkoon, kisoihin kuusi viikkoa.
Depressed now.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Nyyh!!!

Eikä vieläkään :( !!
Kuudetta viikkoa mennään, eikä vieläkään pysty kunnolla tanssimaan, ja kisoihin on enää kuusi viikkoa. Alan olla epätoivoinen.
Ja kaiken kukkuraksi:

??!!

Mustelma!?!?! NYT!!?? Kuuden viikon jälkeen?! Mistä se nyt tuli? Miksi? Eikö mustelman pitänyt tulla silloin kun mokoma revähdys tapahtui? Mitä tämä nyt on, pitääkö tästä olla huolissaan, pitääkö minun tehdä tälle jotain?
Tahtoo ikioman henkilökohtaisen koti-urheiluvamma-lääkärin!

Kohta tulee jo itku :´(.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Valoa tunnelin päässä?

"Hyvä paranemisennuste, muutama viikko", sanoi lääkäri - reilut neljä viikkoa sitten.

Humanistina minä tietysti vetäisin yhtäläisyysmerkin "muutama viikko = kaksi viikkoa" välille, ja kuvittelin tanssivani vanhaan malliin jo kaksi viikkoa sitten. No enpä tanssinut ja sitä pettymystä oli aika ikävä niellä. Tällä viikolla viimeinkin! on ilmassa ollut pientä lupauksen tuntua, kun olen päässyt jo varovaisia, kömpelöitä keijuja ja skippejä kokeilemaan. Voi sitä voiton tunnetta! Huvittava lieveilmiö oli tiistaina huomata vasemman pohkeen olevan itse asiassa jopa kipeämpi kuin revähtänyt oikea pohje. Pohjelihakset ihan shokissa kuukauden tanssitauon jälkeen, ressukat.

Kuukausi tanssimatta. Kisoihin 7 viikkoa. Tasan. Taistelen itseni kanssa onko tällä treenimäärällä edes mitään mieltä ylipäänsä lähteä sooloilla kisaamaan. Järki huutaa että ei, mutta ku mieli tekisi. Kovasti.
Järki on ennenkin tupannut häviämään tämänkaltaiset kaksintaistelut.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Lenkillä...?

Viikonloppuna kahtena peräkkäisenä yönä näin unta että olen juoksulenkillä, enkä edes ollut siellä lainkaan vastentahtoisesti. En ihan tiedä onko tämä enemmän huvittavaa vai peräti pelottavaa, mutta ainakin se on jotain kertakaikkisen ennenkuulumatonta :)!
Nyt jännitetään, joskos tällä viikolla viimein pääsisi tanssimaan.
Prettypretty please!?

perjantai 19. syyskuuta 2014

Toipilastoimintaa ja turhautumista

Kohta jo kolme viikkoa pohkeen parantelua ilman tanssimista on ollut pitkä ja alkaa sattua päähän. Olin asettanut toiveeni kahden viikon toipilasaikaan ja että maanantaina olisin jo päässyt tanssimaan, mutta eipä sujunut tanssi vielä maanantaina. Vielä enemmän toivoin pystyväni tanssimaan keskiviikon ceilitreeneissä, mutta mitä kanssa. Tämäniltaisilta irkkutunneilta en odota enää mitään. Liekö pohje eilisestä pyöräilystä ja kevyestä kalliokiipeilystä kiukustunut, kun muka nyt huomauttelee hiukan. Mielessä pyörii kysymykset tyyliin mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Aloitinko kävelyt liian aikaisin? Liian myöhään? Entä venyttelyt? Liian aikaisin, liian myöhään, liian paljon, liian vähän, ihan muuten vaan totaalisen väärin väärällä tavalla väärää kohtaa?
Vanha ystävä vainoharhaisuus on tullut taas kylään.

Kävely siis sujuu edelleen käytännöllisesti katsoen kutakuinkin normaalisti. Varpailla pystyn seisomaan, kun paino on molemmilla jaloilla. Mutta että skippaamaan? Noup. Pohje ei kestä. Harmittaa, ihan mahottomasti. Mahtaako turhautumisestani kertoa jotain myös viime öinen uneni, jossa entiset tanssiopettajani kovasti suosittelivat minua osallistumaan jollekin "Flashdance-kurssille"...
??!! Heh, joo...
En kai vaan ole alitajuisesti jo alistumassa ajatukseen, että minun irkkutanssiharrastukseni oli nyt sit täsä :( ?

Merivesikylmähoitoa pohkeelle, 5.9. ja ilmalämpötila n. +20.

Reilut kaksi viikkoa tekemättä lähes mitään muuta kuin satunnaisia pyörälenkkejä ja syömällä ihan liikaa suklaata tietää myös sitä, että sitten kun (jos, alan jo epäillä...) pohje joskus vielä tanssimisen sallii, olen taas niin rapakunnossa, että en tule jaksamaan yhtään mitään. Keuhkot tulee taatusti pihalle heti ekojen skippien jälkeen. Voi itku ja kirous ja huokaus ja harmitus. Ja vielä toinenkin huokaus.

Jatkamme siis pyörälenkkejä.
Onneksi pidän pyöräilystä.
Onneksi on lupa edes pyöräillä.
Ja onneksi on ollut upeat syyssäät pyöräilylle.

Marjasyksy.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Kuoppa :O!?

Kun oikein etsii, niin löytää hakemansa?

Tänä aamuna kun jalkojani ojentelin ja pohjettani katselin niin eikös vaan silmiini osunut omasta mielestäni ihan selkeä kuoppa pohkeessa! Pirskatti! Aiemman nettisurffailun perusteella olin ollut ymmärtävinäni että kuoppa = ei kovin hyvä, joten paniikki iski heti ja varasin ajan lekurille. Edelleenkään ei pohje muuten mitenkään kipeä ole, kävely vaan on klenkuttamista. Pyöräily lekurille ei sattunut, vaikka toki minä enemmän sillä terveellä jalalla puskin menemään.

No, diagnoosiksi tuli kuin tulikin 'revähdykseen viittaavaa' ja jo edellisessä postauksessa mainittu 'tennis leg' (tämä huvittaa minua edelleen :D). Ei kuitenkan mitään kovin suurta ja vakavaa. Paranemisennuste on hyvä, ehkä noin jotain viikon verran. Pyöräilylupa tuli heti, venyttelyjä, kävelyä lisää kun pystyy ja tanssia saa kun pääsee usean kerran peräkkäin varpaille ja alas eikä ole kipuja.

Lääkäri piti minua varmaan sellaisena luulosairaana, jotka ravaavat lekureissa ihan vaan huomiota hakemassa, koska ensin erehdyin omasta pohkeestani (oikeasti!!) ja sanoin että vika olisi pohkeen ulkosyrjässä, kunnes tajusin että sisäsyrjähän se olikin, hups... Uskomatonta... Mut hei, oikee, vasen, sisäsyrjä, ulkosyrjä, kuka näitä nyt aina erottaa! Ja kunnei siinä kerran ole kipua kertomassa kumpi syrjä se nyt oikeesti on! Nih!

Nyt sit vaan odotellaan.
En ole koskaan ollut erityisen hyvä enkä kärsivällinen odottelija.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Gasp!! Urheiluvamma :o!!

Johan tässä se seitsemän vuotta saatiinkin tanssia ilman mitään suurempia ongelmia ja loukkaantumisia. Mitä nyt jotain pienempää rasitusvammaa ja ihan vaan raatamisesta kipeytyneitä lihaksia. Eilen sitten tiivarilla kesken askeltreenin oikeessa pohkeessa tuntui sen verran iso 'krunts' että tuntui ihan siltä että tuo 'krunts' päästi kunnon, kuuluvan äänen. Ihan kuin jotain jotenkin muljahti pois normaalilta paikaltaan, kävi oman paikan vieressä ja palasi takaisin. Tai jotain. Kuten äärimmäisen tieteellisestä ongelmankuvailusta huomaatte, niin minullahan yhtään mitään kokemusta eikä tietotaitoa mistään urheiluvammoista ole. Mutta oletin, että oiskohan pohjelihas jotenkin revähtänyt. Tai jotain.
Grrh... :/

Lopputiivari meni pääsääntöisesti katsojana, koska jalalle ei oikein painoa enää pystynyt laskea ja kävelykin oli pelkkää klenkkaamista. Melkein... Ei vaan malta... Vasemmalla jalalla seisten pystyi mokomalla, turhalla oikealla raajalla silti kokeilla hiukan rolleja ja backtreblejä. Ei siis voinut - ei voinut! - käydä kovin pahasti! Eihän!?

Kateellinen sivustakatselija kuvaa ajankulukseen, kun muut 
pääsee tekemään trebletreeniä...

Nykyäänhän kaikki tekevät netin ihmemaailman avulla omat diagnoosit ennen kuin lääkärille lähtevät, joten katsotaanpa, pohjelihaksen revähdys?
Vaihtoehtoja löytyy: kramppi/kouristus, venähdys, revähdys, repeämä...
- venähdys: ...voi nousta pieni mustelma... jotakin on mennyt rikki... kosketteluarka... lihaksen liikuttelu käy kipeää.
- revähdys: ...osa lihassäikeistä on poikki... vamma-alueella yleensä mustelma ... kipu ja liikerajoitus on pahempi kuin venähdysvammassa (no ei kai...paitsi ou nou: "...jos revähdys on vuotanut ns. sisään, eli näkyvää mustelmaakaan ei tule.").
- repeämä:  lihas on poikki... vamma-alueella todetaan kuoppa ja kookas mustelma. Lihasta ei voi käyttää (no kääk!! Ei kuoppaa eikä isoa mustelmaa, huraa!).
- tenniskyynärpään pikkuveli tennispohje (hehe) ... yleensä kun treeniä on kestänyt tunnin verran (njoo, alkulämppien ja -treenien jälkeen ehkä tunti ehdittiin mennä...)
- vaiva etenkin juoksijoilla... (No niin, juokseminen! Olisihan se nyt pitänyt tietää, ettei mokomasta ole muuta kuin harmia!!)
- venyttely, kuntoutus, kevyt (lajinmukainen)liikunta heti kun kipu sallii, parin vrk:n kuluttua. (Kertoisko joku mulle, mitä irkussa voi lukea kevyeksi lajinmukaiseksi treeniksi?)
- uusiutuu helposti (jupinaa... :/)

Onko tuo hiukan tummempi piste tulkittavissa mustelmaksi...? 
Erottaako sitä edes kukaan muu kuin minä :D.

Nyt vuorokautta myöhemmin rohkenen sallia itseni olettaa, että mitään järkkykamalaa ei ole tapahtunut. Olen kallistumassa omadiagnoosiin "venähdys", paranevat muutamassa päivässä, toipumisaika noin 1-2 viikkoa. Pohje ei ole nytkään muuten erityisemmin kipeä, ei vaan kestä normaalisti painoa eikä kävelyä. Venyttely ei satu oikeestaan kovin paljon enempää kuin ennenkään rasittuneita pohkeitani venytellessäni. Joten eiköhän tää tästä, kunhan säikyttelee, mokoma... (kuuluisia viimeisiä sanoja?)

Vammasta huolimatta eilinen tiivari jäi silti selkeästi plussalle: mulla on nyt valmiina takataskussa intermediate slipariin lead ja askel, jos ikinä sille tasolle pääsen ja rohkenen - ja jos koskaan uskallan oikeasti alkaa treenata ja myös opin bicyclen... Irkkutanssin yksi ihanuuksista: aina löytyy uusia haasteita, jos niin vain haluaa :).

Siis näin. Helppoa kun sen osaa.

Tämä viikko siis pakkolepoa, pysy poissa tanssisaleista ja lenkkipoluilta!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Ryhtiliike aka Liioitteluyhdistyksestä, päivää

Tämä kesä on ollut mielenkiintoisen kolmijakoinen sää-ääri-ilmiöineen. Kesäkuussa oli julmetun kylmää, heinäkuussa oli huikeaa hellettä, nyt elokuussa sitten näköjään lähinnä sataa ja ukkostaa, päivästä toiseen. Sääilmiöiden takana on hyvä piileksiä ja selitellä niillä vähäisiä liikuntasuorituksiaan. Mutta kun kisoihin on aikaa taas mitättömät kolme kuukautta, alkaa pienet ryhtiiikkeet tuntua tarpeelliselta. On se kumma, kun ei sitä liikuntaa saa suoritettua tasaisen säännöllisesti ympäri vuoden, vaan aina se menee jossain vaiheessa lusmuiluksi, ja sitten kun tarpeeksi alkaa harmittaa ja nolottaa ja tulevat kisat lähetä, niin homma menee liioitteluksi.
Viime viikonloppuna kiersin lenkkipolun kertaalleen ja hetihän se taas etureisissä tuntui, joten kun sunnuntaina oli kesäisen kaunis ja lämmin päivä tein mukavan 2½ tunnin palauttavan fillarilenkin, johon sisältyi myös uimarannalla kahlaamista ja kipeiden päkiöiden hierontaa karheassa rantahiekassa. Ah! Ihanan leppoisaa ja rentouttavaa kesän viimeisten päivien tunnelmaa!
Eilen taasen vähemmän sateisen välipäivän huumassa pistin itseni lenkkipolulle. Hyvänä alkulämmittelynä toimi ensin reilun tunnin trad.settini askeltreenit olohuoneessa, sitten kiersin (hölkäten!!) lenkkipolkuni 3½ kertaa, ja lopuksi kotona vielä kaupan päällisiksi lihaskuntoliikkeitä. Olinhan minä tietysti tyytyväinen uurastukseeni, mutta tiesin kyllä mitä odotella...

Ensiapua.

Niiiiin raato... Notta liioitteluyhdistyksestä päivää...

Nyt taas koskee reisiin ja koskee vatsaan ja koskee käsivarsiin ja jalatkin on kolmesta kohtaa hiertyneet rikki. Olin nimittäin kuvitellut jo tietäväni mihin kohtaan jalkoja teipit tulisi laittaa estämään kenkien hiertämistä, vaan ei. Aivan käsittämätöntä, miten voi aina löytyä uusia paikkoja, joista kengät hankaa ja puristaa!

Nyt pitäisi tehdä hankala päätös. Ensi sunnuntaina heti aamupäivästä on Helsingissä irkkutiivari, mutta mutta, edeltävälle päivälle eli lauantaille olisi tarjolla vanhaa rakasta lajiani pesäpalloa! Se vaan, että kun sen pesismailan varressa riehuu nykyään vain kerran vuodessa, niin itseni tuntien sen tietää että seuraavana päivänä pelkkä kävely on yhtä tuskaa, tanssimisesta nyt puhumattakaan. Voi näitä elämän suuria valintoja...


maanantai 18. elokuuta 2014

Mitä Lontoon jälkeen?

Ohi siis on, irkkutanssiharrastukseni supervuosi, noin toukokuusta 2013 huhtikuun loppuun 2014. Nordic Feis, Krakovan EM-kisat ja mannereuroopan Feis, yhdistyksemme oma näytös ja irlantilaisen tanssin MM-kisat Lontoossa. Lontoon jälkeen oli kieltämättä hiukan tyhjä olo ja ilmaan jäi roikkumaan kysymys jatkosta. Onko Lontoon jälkeen elämää? No, elämää kyllä, irkkutanssielämä sen sijaan oli kesän ajan pienellä lomanpoikasella, ainakin kisatreenien suhteen. Täysin ilman irkkua ei sentään voi olla.


Mitä tämä lähes vuoden kestänyt kisaprojekti sitten mahdollisesti antoi, mitä otti?
Ainakin vuosi on vienyt paitsi tuhottomasti aikaa, niin myös tuhottomasti rahaa. Henkilökohtainen konkurssi on täällä. Pinnaa kiristi pahasti erinäiset käsityöt sekä etenkin molemmat "uusi kisa-asu" episodit, vaikka etenkin viimeisimpään lopputulokseen olenkin kovin tyytyväinen. Lajissa on myös edelleen aspekteja, joita ilman olisin ilolla (peruukit! otsatukkakummut! Graah!!). Treeneissä taasen oli hetkensä, jolloin mielessä käväisi, että onko tämä muka kaiken tämän arvoista. Toisaalta, ne ahaa-hetket, kun joku juttu napsahti kohdalleen olivat ah! niin upeita. Kaikki viime vuoden treenaaminen on toisaalta ollut hyvinkin antoisaa. Olen tehnyt asioita, joita en ikinä olisi uskonut tekeväni (lenkkeily!) tai joita en ole koskaan edes osannut kuvitella kenties tekeväni (maailmanmestaruuskisat!?). Aikalailla absurdi oli hetki, kun tajuntaan iski jonkun kommentti, että mehän olemme maajoukkue-edustajia, edustamme Suomea Maailmanmestaruustason (urheilu)kilpailuissa. Minä, urheilija, maailmanmestaruuskisat? Hehehehehe... Yhtälö, joka edelleen herättää hilpeyttä. Sillä toisin kuin tanssimisesta ehkä yleensä ajatellaan, niin irkkutanssi on kyllä urheilua!

Jossain vaiheessa alkoi kaivertaa, kun kaikki aika ja raha tuntui menevän lähinnä vaan ceiliin. Jossain vaiheessa kevättä tuli suunnaton ikävä soolotreeneihin. Alkoi olla liian vaivalloista koittaa yhdistää sekä soolo- että ceilitreenit, joten soolotreenit saivat jäädä pääsääntöisesti tauolle. Maaliskuussa pääsin sentään osallistumaan entisten opettajieni tiivareille, mutta ekoja kertoja Lontoon jälkeen kun sooloihin muka palailin, oli aika shokeeraavaa tajuta, ettei enää pysy vanhassa reelissä edes tahdissa. Sliparin askeleet olivat kadonneet muistista tyystin minne lie. Kevätpuolella aikalailla tappiotunnelmissa siis, mitä sooloihin tulee. Kaiken kaikkiaan, vuoden saldo on plussaa ja miinusta, kuten niin monessa muussakin asiassa elämässä. Plussapuoli kuitenkin voittaa. En kadu viime vuotta, sen huonoista puolista huolimatta. Mutta ryhtyisinkö siihen uudestaan? No toki!


Kesäkuun alussa ceilitiimimme teki päätöksen jatkamisesta, tähtäimessä mannereuroopan EM-kisat ja MM-karsinta sekä mannereuroopan Feis Haagissa 22.-23.11.2014. Tavoitteeksi sopisi viime vuoden sijoituksen ja oman suorituksen parantaminen, mutta olen aika skeptinen, koska treenikertoja on tässä vaiheessa alla huikeat yksi. Muutoinkin kesä on mennyt pitkälti ihmetellessä mitä tässä oikein lopulta tekisi. Kisatako sooloilla vai ei? Kesän huvetesssa hupeni alati kiihtyvällä tahdilla myös treeniaika. Soolokisaamiseni roikkui ilmassa perjantaihin asti, jolloin lopulta päätökseni taisin tehdä. Kuten sanoin, tappiotunnelmaa, alla todella vähän treeniä, joten onko mitään mieltä mennä kisoihin säheltämään? No, ei varmaan ole - mutta menenpä silti :). Jos päästetään. On se kaikesta huolimatta vaan niin kivaa, ja kuitenkin vaan kutkuttaa katsoa, mihin omat rahkeet riittävät.

Aikaa on enää vähän, kolme kuukautta, ja ceilitreenit ovat kuitenkin etusijalla, joten saa nähdä kuinka käy. Uusia/uudehkoja askeleita on kolmessa tanssissa sekä uusi (minulle), vaikea (minulle) trad.set. Vanhat reel ja slipari ovat niin huonolla mallilla että hävettää, ja olen kovin epäileväinen saanko niitä edes viime syksyn tasolle, saatika sitten paremmiksi. Vanhojen kisatanssien uudelleen lämmittelyn luulisi olevan helppoa, mutta osasyy epäilyyn on huonompi motivaatio niiden treenaamiseen. Vuoden kun on yksiä askeleita jankannut, alkaa olla hieman puuduttavaa alkaa taas tahkota samoja. Vielä suurempi ongelma on varmaan omien korvien väli. Sitä odottaa itseltään, että vanhojen askelten tulisi mennä nyt vuotta myöhemmin paljon paljon paremmin, vähänkö noloa kun näin ei ole. Epäonnistuminen ei ole koskaan kivaa.


Olen myös miettinyt mitä tälle blogilleni jatkossa tapahtuu. Aika hiljaista kesällä on ollut, kuten olette ehkä huomanneet. Vuosi on uusi ja kisat on uudet, mutta tanssit ja treenit jatkuvat kuten ennen ja näin ollen myös blogimerkinnät todennäköisesti toistavat itseään. Ei kuulosta kovin mielenkiintoiselta, minun mielestäni, mutta toisaalta, eipä kukaan tätä blogia kirjoittamaan pakota jos liian tylsäksi menee. Saatanpa silti ihan vaikka vaan itselleni myös tämän vuoden irkkuvaiheistani jotain muistoksi kirjoitella.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Lenkkipolulla vilvoittelemassa

Kesäkuun kurjan kylmää keliä on heinäkuu nyt hyvitellyt jo useammankin viikon, eikä loppua näy. Hellettä hellettä! Jatkuvasti, päivästä toiseen, ei armoa.
En valita. (Lääh!) En valita! (Phuuh!) Kesällä saa olla kesä ja talvella talvi, nih! En valita! (unghmhnnn...) 

Lauantaina päivittelin irkkutanssiystävälleni kaupungin kadulla tahkoavia lenkkeilijöitä, hyvä ihme miten ne viitsii ja jaksaa, näillä helteillä, +30! Hulluja!

Sulkutuomion saanut kauppa myy varastojaan tyhjäksi alehinnoin, ja huraa! Viime viikolla löysin itselleni korvikkeet hajonneiden lenkkitossujen tilalle. Oi onnea! Mieli teki heti polulle kokeilemaan, etteivät vaan hiertäisi nämäkin kengät. Mutta kun nämä helteet. Kunhan vähän hellittäisi, niin voisi mennä kokeilemaan ilman että tarvii pelätä tuupertuvansa sinne polulle...

Uudet!

Vaan eipä helteet hellitä. Kämppäni tämän kesän lämpöennätys meni tänään rikki. Iltapäivällä kämpässä +32 astetta. Jee jee. Alkoi olla sisällä jo siinä määrin tukalaa, että tuntui oikein hyvältä ajatukselta lähteä ulos lenkkipolulle vähän vilvoittelemaan. Uudet kengät siis testiajoon, testissä kävelyä, hölkkää ja uusia heavy jig -askeleita.

Helle syö naista: Jalka ei nouse, nilkka ei oikene ja sivukeno on komia. 
Huomioi erityisesti myös tulipunainen naama :D.

En ymmärrä mistä voi johtua, että tuntui niin ei-pahalta (selätin Mäen!!), vaikka mitään lenkkeilyä ole tehty yli kuukauteen. Lepo tehnyt tehtävänsä? "Lihakset"(??) lämpiävät ihan itsekseen näissä helteissä? Ei ymmärrä.

Kotona oli lämpötila laskenut puolentoista tunnin aikana huikeat 1,5 astetta. Kyllä tää tästä...

Klo 23:20, suunta edelleen alaspäin. Sisälämpötila enää vain +30.

Iltalenkin testitulokset:
- Lenkkipolulla on viileämpää kuin sisällä. Ainakin kävelyvauhdissa.
- 2,5 dl vesipullo on aika vähän vettä 1,5 tunnin lenkillä/askeltreenillä.
- Uudet askeleet ei tod. vielä muistissa, eikä etenkään lihasmuistissa jaloissa. Tekemistä riittää.
Mutta hei:
- Ei rakkoja!

Heti on kengän kärjet merkattu: 
stamp-toe-hop, treble-hop-back-toe, treble-hop-back-toe!

Testisuoritus hyväksytty arvosanalla "hyvä".
Jee!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Terveisiä Kaustiselta!

Dragúnilla on tänä kesänä ollut kaksi kumpikin omalla laillaan aika ikimuistoista keikkaa.
Ensimmäinen keikka oli to 3.7. Salon iltatorilla, jossa esiinnyimme varmasti suurimmalle yleisölle koskaan. Lavan edessä tiiviisti keikkaamme seuraavan yleisön lisäksi oli taustoilla kaikki se torikojujen lomassa kulkeva kansa. Hienoa oli!

Tanssijoille armollinen lava: jalat hyvin piilossa ;). (Kuva Pasi D.)

Valmiina Pateen. (Kuva Pasi D.)

Viikkoa myöhemmin keikkailimme etäämpänä Turusta kuin koskaan. Peräti kymmenen hengen iskujoukko dragúnilaisia matkasi noin kuusi tuntia ja reilut 400 kilometriä pohjoisemmaksi, Keski-Pohjanmaalle Kaustiselle, keikalle Kaustisen kansanmusiikkijuhlille.

Lyhyestä viikonlopusta kaikki ilo irti, joten heti perjantaina tutustuttiin monenlaiseen ohjelmatarjontaan ja illan päätteen iltajumpaksi myös Dragún tanssi hauskaa huutokatrillia.

Dragúnilaisia Kaustisella.

Lauantaina oli oman keikan vuoro, ensin treenit ja sitten esitys. Hyvin meni ja juhlien valtaisasta ohjelmatarjonnasta huolimatta myös Dragúnille löytyi yleisönsä. Puoleen tuntiin mahtui kuusi numeroa, ja noin 25 asteen helteessä ehti tulla mukavan lämmin :). Mitään poskipunia tarvita, kun naama punoittaa kuin paloauto muutenkin... Hauskaa kuitenkin oli ja yleisökin vaikutti tykkäävän.

Lämmin viha-rakkaus -suhteeni: Warriors-tuskaa jälleen kerran :). 
(Kuvakaappaus Marin videolta).

Teemaan sopivasti Latotanssi. (Kuvakaappaus Marin videolta).

Oman keikan lisäksi kävimme vielä tanssimassa pari reeliä Salosta tulleen Green Hopen tahtiin ennenkuin vaihdoimme vapaalle ja siirryimme itse yleisöksi kuka mihinkin ohjelmaan.

Jamijalat by S & S.

Kelit olivat komiat koko viikonlopun, koulumajoitus toimi, ruoka oli hyvää ja sitä riitti. Ohjelmatarjonta oli päätäpakottavan runsasta ja sitä oli moneen makuun, etenkin jos pitää kansanmusiikki/folk-tyyppisestä ohjelmasta.

Illan tullessa.

Lisätodistusaineistoa, paikalla on oltu!


Ensi kesänä toivottavasti uudelleen!