Lenkillä...?

Viikonloppuna kahtena peräkkäisenä yönä näin unta että olen juoksulenkillä, enkä edes ollut siellä lainkaan vastentahtoisesti. En ihan tiedä onko tämä enemmän huvittavaa vai peräti pelottavaa, mutta ainakin se on jotain kertakaikkisen ennenkuulumatonta :)!
Nyt jännitetään, joskos tällä viikolla viimein pääsisi tanssimaan.
Prettypretty please!?

Toipilastoimintaa ja turhautumista

Kohta jo kolme viikkoa pohkeen parantelua ilman tanssimista on ollut pitkä ja alkaa sattua päähän. Olin asettanut toiveeni kahden viikon toipilasaikaan ja että maanantaina olisin jo päässyt tanssimaan, mutta eipä sujunut tanssi vielä maanantaina. Vielä enemmän toivoin pystyväni tanssimaan keskiviikon ceilitreeneissä, mutta mitä kanssa. Tämäniltaisilta irkkutunneilta en odota enää mitään. Liekö pohje eilisestä pyöräilystä ja kevyestä kalliokiipeilystä kiukustunut, kun muka nyt huomauttelee hiukan. Mielessä pyörii kysymykset tyyliin mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Aloitinko kävelyt liian aikaisin? Liian myöhään? Entä venyttelyt? Liian aikaisin, liian myöhään, liian paljon, liian vähän, ihan muuten vaan totaalisen väärin väärällä tavalla väärää kohtaa?
Vanha ystävä vainoharhaisuus on tullut taas kylään.

Kävely siis sujuu edelleen käytännöllisesti katsoen kutakuinkin normaalisti. Varpailla pystyn seisomaan, kun paino on molemmilla jaloilla. Mutta että skippaamaan? Noup. Pohje ei kestä. Harmittaa, ihan mahottomasti. Mahtaako turhautumisestani kertoa jotain myös viime öinen uneni, jossa entiset tanssiopettajani kovasti suosittelivat minua osallistumaan jollekin "Flashdance-kurssille"...
??!! Heh, joo...
En kai vaan ole alitajuisesti jo alistumassa ajatukseen, että minun irkkutanssiharrastukseni oli nyt sit täsä :( ?

Merivesikylmähoitoa pohkeelle, 5.9. ja ilmalämpötila n. +20.

Reilut kaksi viikkoa tekemättä lähes mitään muuta kuin satunnaisia pyörälenkkejä ja syömällä ihan liikaa suklaata tietää myös sitä, että sitten kun (jos, alan jo epäillä...) pohje joskus vielä tanssimisen sallii, olen taas niin rapakunnossa, että en tule jaksamaan yhtään mitään. Keuhkot tulee taatusti pihalle heti ekojen skippien jälkeen. Voi itku ja kirous ja huokaus ja harmitus. Ja vielä toinenkin huokaus.

Jatkamme siis pyörälenkkejä.
Onneksi pidän pyöräilystä.
Onneksi on lupa edes pyöräillä.
Ja onneksi on ollut upeat syyssäät pyöräilylle.

Marjasyksy.

Kuoppa :O!?

Kun oikein etsii, niin löytää hakemansa?

Tänä aamuna kun jalkojani ojentelin ja pohjettani katselin niin eikös vaan silmiini osunut omasta mielestäni ihan selkeä kuoppa pohkeessa! Pirskatti! Aiemman nettisurffailun perusteella olin ollut ymmärtävinäni että kuoppa = ei kovin hyvä, joten paniikki iski heti ja varasin ajan lekurille. Edelleenkään ei pohje muuten mitenkään kipeä ole, kävely vaan on klenkuttamista. Pyöräily lekurille ei sattunut, vaikka toki minä enemmän sillä terveellä jalalla puskin menemään.

No, diagnoosiksi tuli kuin tulikin 'revähdykseen viittaavaa' ja jo edellisessä postauksessa mainittu 'tennis leg' (tämä huvittaa minua edelleen :D). Ei kuitenkan mitään kovin suurta ja vakavaa. Paranemisennuste on hyvä, ehkä noin jotain viikon verran. Pyöräilylupa tuli heti, venyttelyjä, kävelyä lisää kun pystyy ja tanssia saa kun pääsee usean kerran peräkkäin varpaille ja alas eikä ole kipuja.

Lääkäri piti minua varmaan sellaisena luulosairaana, jotka ravaavat lekureissa ihan vaan huomiota hakemassa, koska ensin erehdyin omasta pohkeestani (oikeasti!!) ja sanoin että vika olisi pohkeen ulkosyrjässä, kunnes tajusin että sisäsyrjähän se olikin, hups... Uskomatonta... Mut hei, oikee, vasen, sisäsyrjä, ulkosyrjä, kuka näitä nyt aina erottaa! Ja kunnei siinä kerran ole kipua kertomassa kumpi syrjä se nyt oikeesti on! Nih!

Nyt sit vaan odotellaan.
En ole koskaan ollut erityisen hyvä enkä kärsivällinen odottelija.

Gasp!! Urheiluvamma :o!!

Johan tässä se seitsemän vuotta saatiinkin tanssia ilman mitään suurempia ongelmia ja loukkaantumisia. Mitä nyt jotain pienempää rasitusvammaa ja ihan vaan raatamisesta kipeytyneitä lihaksia. Eilen sitten tiivarilla kesken askeltreenin oikeessa pohkeessa tuntui sen verran iso 'krunts' että tuntui ihan siltä että tuo 'krunts' päästi kunnon, kuuluvan äänen. Ihan kuin jotain jotenkin muljahti pois normaalilta paikaltaan, kävi oman paikan vieressä ja palasi takaisin. Tai jotain. Kuten äärimmäisen tieteellisestä ongelmankuvailusta huomaatte, niin minullahan yhtään mitään kokemusta eikä tietotaitoa mistään urheiluvammoista ole. Mutta oletin, että oiskohan pohjelihas jotenkin revähtänyt. Tai jotain.
Grrh... :/

Lopputiivari meni pääsääntöisesti katsojana, koska jalalle ei oikein painoa enää pystynyt laskea ja kävelykin oli pelkkää klenkkaamista. Melkein... Ei vaan malta... Vasemmalla jalalla seisten pystyi mokomalla, turhalla oikealla raajalla silti kokeilla hiukan rolleja ja backtreblejä. Ei siis voinut - ei voinut! - käydä kovin pahasti! Eihän!?

Kateellinen sivustakatselija kuvaa ajankulukseen, kun muut  pääsee tekemään trebletreeniä...
Nykyäänhän kaikki tekevät netin ihmemaailman avulla omat diagnoosit ennen kuin lääkärille lähtevät, joten katsotaanpa, pohjelihaksen revähdys?
Vaihtoehtoja löytyy: kramppi/kouristus, venähdys, revähdys, repeämä...
- venähdys: ...voi nousta pieni mustelma... jotakin on mennyt rikki... kosketteluarka... lihaksen liikuttelu käy kipeää.
- revähdys: ...osa lihassäikeistä on poikki... vamma-alueella yleensä mustelma ... kipu ja liikerajoitus on pahempi kuin venähdysvammassa (no ei kai...paitsi ou nou: "...jos revähdys on vuotanut ns. sisään, eli näkyvää mustelmaakaan ei tule.").
- repeämä:  lihas on poikki... vamma-alueella todetaan kuoppa ja kookas mustelma. Lihasta ei voi käyttää (no kääk!! Ei kuoppaa eikä isoa mustelmaa, huraa!).
- tenniskyynärpään pikkuveli tennispohje (hehe) ... yleensä kun treeniä on kestänyt tunnin verran (njoo, alkulämppien ja -treenien jälkeen ehkä tunti ehdittiin mennä...)
- vaiva etenkin juoksijoilla... (No niin, juokseminen! Olisihan se nyt pitänyt tietää, ettei mokomasta ole muuta kuin harmia!!)
- venyttely, kuntoutus, kevyt (lajinmukainen)liikunta heti kun kipu sallii, parin vrk:n kuluttua. (Kertoisko joku mulle, mitä irkussa voi lukea kevyeksi lajinmukaiseksi treeniksi?)
- uusiutuu helposti (jupinaa... :/)

Onko tuo hiukan tummempi piste tulkittavissa mustelmaksi...?  Erottaako sitä edes kukaan muu kuin minä :D.
Nyt vuorokautta myöhemmin rohkenen sallia itseni olettaa, että mitään järkkykamalaa ei ole tapahtunut. Olen kallistumassa omadiagnoosiin "venähdys", paranevat muutamassa päivässä, toipumisaika noin 1-2 viikkoa. Pohje ei ole nytkään muuten erityisemmin kipeä, ei vaan kestä normaalisti painoa eikä kävelyä. Venyttely ei satu oikeestaan kovin paljon enempää kuin ennenkään rasittuneita pohkeitani venytellessäni. Joten eiköhän tää tästä, kunhan säikyttelee, mokoma... (kuuluisia viimeisiä sanoja?)

Vammasta huolimatta eilinen tiivari jäi silti selkeästi plussalle: mulla on nyt valmiina takataskussa intermediate slipariin lead ja askel, jos ikinä sille tasolle pääsen ja rohkenen - ja jos koskaan uskallan oikeasti alkaa treenata ja myös opin bicyclen... Irkkutanssin yksi ihanuuksista: aina löytyy uusia haasteita, jos niin vain haluaa :).

Siis näin. Helppoa kun sen osaa.
Tämä viikko siis pakkolepoa, pysy poissa tanssisaleista ja lenkkipoluilta!