Ihka ensimmäinen irkkuesiintymiseni oli keväällä 2010, Tampereen työväenopiston irkkuryhmien näytös Beltaine, kutkuttavan jännittävää ja huikean hauskaa! Väitän edelleen, etten tuntenut ennen esityksen alkua mitään paniikkia, en ainakaan muista. Sen sijaan muistan edelleen sen hetken juuri ennen ensimmäistä numeroani, kun kuuntelimme takaverhoissa bändiä ja omaa numeroa odotellessamme jammailimme hiljaa ja piilossa musiikin tahtiin. Ja sitten - ryhdikäs asento, hymy naamalle ja lavalle! Se tunne oli huikea! Illan esityksen aikana tuli kämmittyä pariinkiin kertaan, mutta vaikka hetken nolotti, oli loppufiilis kuitenkin uskomattoman positiivinen. Olen varma, että tämän ensiesiintymisen positiivinen loppufiilis rohkaisi minut keikkailun ja esiintymisten tielle.
Pirkanmaalla ollessani työväenopiston esitys ei jäänyt ainoaksi. Rooney Tampereen tunneilla tanssiessani tanssimme toukokuussa 2011 koulun päätösnäytöksessä paikallisessa irkkupubissa O'Connellsissa bändin tahtiin - ja voi sitä säheltämistä, lol! Videoita on tästä todisteena, mutta kivaa oli silti :D! St. Patrick's Dayn vietto samaisessa pubissa 17.3.2011 ja siellä esitetty setti St.Patrick's Day kantaa vieläkin surullisen kuuluisaa nimeä "verilöyly 1". Olimme esiintymässä myös Tampereen kukkaisviikoilla kesällä 2011 sekä Hämeenpuiston Puistofiestassa.
Vaikka esitystreeneissä joskus ahdisti ja otti päähän, kun tuntui että liian vähäisellä ajalla, liian pienellä treenimäärällä ja keskeneräisellä esityksellä pitäisi pystyä olemaan huippuhyvä yleisön edessä, niin aina itse esiintyminen on minusta ollut ihan vaan äärettömän kivaa, ja kämmeistä huolimatta loppufiilis esityksen jälkeen - en muista sen koskaan olleen huono. Omat kämmit aina harmittavat aivan älyttömästi, mutta ilmeisesti aika kultaa muistot tässäkin, ja lopulta muistaa vaan sen hyvän tunnelman ja fiiliksen.
Kaikenkaikkiaan Tampereella tanssimani pari vuotta aloittivat irkkutanssielämässäni keikkailut pienessä, mutta todella mukavassa porukassa. Vaikka mielelläni Pirkanmaan työkeikoiltani Turkuun palasinkin, niin Tampereeen irkkuporukkaa jäi ikävä :). (Terkui!!)
Turkuun palasin kesällä 2011 ja heti alkoivat treenit Taiteiden yötä varten 18.8. Koreografia oli ainakin minulle tuolloin, öh, melkoisen haastava, ja etenkin se nopeus, voi jösses... Tämän keikan olen jo aiemmin maininnutkin. En tänä päivänäkään käsitä, miten olen siihen tuolloin muka kyennyt. Oletan, että muistini on tämän keikan suhteen lähinnä valikoivan armahtava... Jälleen kuitenkin tunnelma keikalla ja keikan jälkeen oli upea. Be warned, keikkailu ja sen jälkeinen hyvä fiilis voi olla kovasti koukuttavaa!
Dragúnin toimintaan liityin siis hetimiten kun tänne palasin ja keikoilla olen siitä lähtien käynyt melkein aina kun vain olen voinut. Paitsi että se on edelleen minusta kivaa, pienistä jännittämisistä ja kämmäilyistä huolimatta, niin keikkailu tuo oman erilaisen lisänsä harrastukseen ja myös erilaista elämänkokemusta.
Tämän irkkukeikkailuni suurin koitos tulee olemaan 23.11.2013, kun yhdistyksemme järjestää ihan oman irkkutanssinäytöksen. Jeiks!! Jännittää! En malta odottaa meidän, heh, casting-listan julkaisua. Dragúnin tilanne on sikäli todella hieno, että meillä on paljon tanssijoita, jotka myös esiintyvät mielellään. Todennäköisesti tanssinumeroihin tulee olemaan enemmän tunkua kuin on tilaa tanssijoille, ah ja voih! Dragún on kuitenkin myös (onneksi!!) reilu 'kaikki pelaa' -kerho, eli kaikki halukkaat saavat tanssia. Ehdottoman kannatettavaa, in my humble opinion.
Varsinaiset treenit on aloitettu jo viime syksynä, ja aiemminkin. Osaa koreografioista on treenattu tiiviisti, osa on vasta koreografiemme päässä. Odotan innolla, että pääsemme kokeilemaan mitä he ovat keksineet. Odotan myös syksyä ja näytöstä kovasti. En paniikissa, en pelolla, vaan tunnen jo nyt samaa positiivista jännitystä, kuin ensimmäisen näytöksen taustaverhoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti