Irkkutanssiystäväni Sionnachin esimerkin innoittamana halusin minäkin aloittaa oikean teemablogin. Aiempaa elämääni voi halutessaan käydä vilkaisemassa täältä. Todellisuuden nimissä tuolta tuskin mitään kovin kiinnostavaa löytyy. Päiväkirjan sisällön voi tiivistää kolmeen aiheeseen: irkkutanssin ihanuus, gradu ei valmistu ja asumisongelmien päivittely. Sepä siitä.
Tämän blogin haluaisin sen sijaan omistaa elämäni suurelle rakkaalle harrastukselle, irlantilaiselle tanssille. Etenkin nyt, kun pyhän Patrikin päivänä 17.3. Sionnachin kanssa lausuttiin asia ääneen ja asetettiin kovaa tavoitetta ensi marraskuulle. Ensin kenraaliharjoitukset 1.-3.11. Oslossa Nordic Feisissä ja sitten 16.-17.11. se hulluuden huipentuma - Oireachtas Rince na hEorpa and Feis na hEorpa 2013!
Krakovassa Puolassa järjestetään siis marraskuussa irlantilaisen tanssin Euroopan mestaruuskilpailut ja karsinta kevään 2014 Maailman mestaruuskisoihin. Karsinnan yhteydessä järjestetään ihan vaan irkkutanssin kisat (Feis), ja se on se minun tavoitteeni, ei minusta sentään Worldseihin ole. Mitä nyt ceilikarsintoja (jeiks, kauhistus!!) on jo ehditty ilmaan heitellä, mutta siitä ehkä myöhemmin.
Alkuun kuitenkin jaarittelua taustasta, niin saamme sen hoidettua alta pois ja pääsemme jatkossa itse asiaan.
Halu irkkutanssin aloittamiseen kyti pitkään jo jostain 2000-luvun puolestavälistä ehkä, mutta tunnit olivat aina samaan aikaan toisen harrastukseni kanssa, joten aloitus aina jäi. Syksyllä 2007 vihdoin irkkutunnit vaihtuivat toiseen iltaan ja minäkin tunneille pääsin. Olen siis harrastanut irkkua tuosta syksystä lähtien ja näin ollen aloittanut ihan liian aikuisena päästäkseni minnekään edes lähelle huippua edes kovalla työllä, vaikka yrittänyt olisinkin (mitä rehellisyyden nimissä en ole edes tehnyt...). Irkkutanssin huippumaissahan tämä harrastus yleensä aloitetaan sellaisessa kypsässä 4:n vuoden iässä...
Minulle irkku on ollut vain todella hauska harrastus ilman huimia tavoitteita. Tuosta syksystä koukuttuminen kuitenkin alkoi ja nälkä on kasvanut tässä syödessä. Ja koukuttunut olen koko ajan yhä enemmän, jopa niin pitkälle, että olen aloittanut kisaamisenkin. Irkkua voi toki tanssia ilman kilpailuakin ja ihan vaan nauttia rääkistä, mukaansa tempaavasta musiikista ja omien taitojensa hiomisesta. Toisaalta irkkutanssi on hyvin kilpailukeskeinen laji, etenkin Irlannissa, Britanniassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassakin, joten silläkin saralla voi taitojaan käydä koettelemassa. Eka kilpailuni oli Nordic Feis Tukholmassa syksyllä 2011. Kisaaminen oli minusta yksinkertaisesti todella kivaa, ja antaahan se myös hyvän syyn treenata ja tanssitreeneille tavoitetta.
Itse asiassa tämän blogin kanssa kävi hieman samalla tavoin kuin irkkutanssin aloituksen kanssa. Halusin jo jonkin aikaa irkkuteemaisen blogin, mutta blogin aloittaminen venähti, koska kuten keskiaikaharrastusnimeni Swannocin päättämisessä aikanaan, myös tämän blogin nimeämisen päättämiseen kului tuhottomasti aikaa. Vaikeaa! Pitkään vahvoilla oli jotain huolettomaan heinäsirkan hyppelyyn viittaavaa, mutta koska se ei mitenkään erityisesti viitannut irkkutanssiin, päädyin sitten tähän tavalliseen, irkkutanssijoille perin tuttuun hokemaan. Lisäksi lievästi hupaisaa on Sionnachin kanssa nikkiemme samankaltaisuus. Puolustuksekseni totean, että omani on usean vuoden takaa keskiaikaharrastukseni puolelta, ja juontaa itse asiassa Skotlannin puolelle. Olisin ottanut sen jo edellisen blogini nimeen, mutta oli mokoma varattu.
Riittäköön tämä tällä erää taustoittamisesta, lisää varmaan jatkossa. Haluaisin kovasti välttää liian pitkiä päivityksiä, eihän niitä kukaan lukea jaksa :). Itseni ja tyylini tuntien kuitenkin pelkään, että tämä saattaa jäädä haaveeksi.
Irkkutanssin, siis kisa- sekä Dragúnin juttujen lisäksi tämän blogin sivujuonteeksi saattaa hyvinkin ilmestyä utopistinen "projekti viulu", eikä ole ollenkaan poissuljettua, etteikö muukin elämäni tänne tunkeutuisi. Jää nähtäväksi.
Mutta nyt jaarittelut sikseen ja katseet kohti syksyä, Osloa ja Krakovaa! Treenit alkakoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti