keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Syksyn pyöräretkiä

Tämän syksyn blogimerkintäni ovat olleet lähinnä alituista itkua ja ruikutusta pohkeestani, eikä masentavan maanantain jälkeen pohkeesta ole edelleenkään mitään erityisen riemastuttavaa kerrottavaa. Jotta tästä syksystä jäisi kuitenkin jäljelle edes vähän jotain positiivistakin, koitan tällä kertaa keskittyä edes hieman johonkin muuhunkin, vaikka vain todisteena ja muistutukseksi itselleni, että tämän syksyn kaiken masentuneen tappiotunnelman ohessa on ollut myös jotain hienoa. Nimittäin valtavan upea syksy.

Viime vuonna saitte kuvakollaasin kesäisestä lenkkipolustani, tämän vuoden kuvakollaasi olkoon nyt sitten syksyn pyörälenkeiltäni. Niitä oli tarkoitus tehdä etenkin kuntoilun nimissä, koska tanssimaan ja juoksemaan ei pystynyt. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että kuntopyöräily taisi toisinaan jäädä retkeilypyöräilyn jalkoihin. Syke ei tainnut ihan aina kovin kummoiseksi nousta, hiki ja hengästyminenkin lienee enemmän lämpimien kelien ja niihin nähden ylipukeutumisen ja ylämäkien kuin tehokkaan kuntoilun ansiota :). Siitä huolimatta, pyöräilty on!

Merensalmella Uittamolla 5.9., ilmalämpötila peräti +20!



Aurajokilaakson kulttuurimaisemaa ja kallioilla kävelyä 18.9., edelleen n. +18-19 astetta.

Hitchcockin linnut!?


Ruissalo 4.10. ja lämpöä edelleen piisaa +15 asteen verran.

Kämyset oli eväät, mutta maisemat sitten sitäkin upeammat!

Kuuvan kallioita ja maisemia, Ruissalon metsiä.

 Jos muistat miltä suolainen merivesi merenrannalla tuoksuu, lisää tuo muistijälki tähän kuvaan.

Jos muistat miltä syksyinen metsä tuoksuu, lisää tuo muistijälki näihin kuviin.


Kaunis kotikaupunki.



Tanssikuntoista pohjetta edelleen odotellessa. Kisoihin viikkoja viisi. Vajaat.

2 kommenttia:

  1. Voin onpa siellä ollut ihana syksy! Samaa tarinaa kertovat muutkin kotiturkulaiset, mutta valokuvistahan sen vasta uskoo todeksi ;) Ei täälläkään hullumpaa ole ollut, mutta nyt taitaa säätila kyllä lopullisesti taittua kylmän puolelle - sade ropisee kolmetta päivää putkeen ja kaikki on harmaata. Tavallaan ihan tervetullutta sekin, jotenkin sitä malttaa itsekin rauhoittua kun taivas mököttää eikä edes tee mieli kivuta litimärälle puutarhalle.

    Parahinta syksynjatkoa ja kärsivällistä toipumista sinulle!

    VastaaPoista
  2. Totta, hienoa on ollut. Olen kyllä aina tykännyt syksystä, etenkin tällasista kun ei ole ihan pelkkää tuulta ja sadetta. Nyt viikolla alkoi täälläkin jo viiletä, mutta sekään ei haitannut, koska se vaan teki ilman ihanan raikkaaksi ja mukavaksi pyöräillä - mitä nyt näpit alkoivat jo palella pelkissä sormikkaissa ;)...

    VastaaPoista