maanantai 19. elokuuta 2013

Tosi kyseessä

No niiin....!

Tuolla aiemmin on muutamaan kertaan mainittu Krakova. Vieläkin varovaisemmin on mainittu tuo mystinen Worlds. Ihan vaan pikaisesti sivuhuomautuksena, eihän tähän nyt tarvitse niin huomiota kiinnittää...
No, nyt tarvitsee.

Lauantaina irlantilainen opettajamme kävi Suomessa pitämässä tiiviskurssin. Katseli sooloaskeleitamme ja hitsinhitsi, muutti sliparimme käytännöllisesti katsoen lähes kokonaan! Paniikki ja ahdistus, lisäsalitreenivuoroja mullekiitoshetinyt! Sanoista tekoihin, pari lisävuoroa sentään sain, vaikka alkavat Turun salit olla aika varatut uuden syyskauden alkaessa. Onneksi uudet askeleet eivät ole mitään mahdottomia, tehtävissä ihan joo, tarvii vaan treenata. Hiukan kuitenkin harmittaa kesällä sliparin treenaamiseen käytetyn ajan noin vain katoaminen, ja etenkin vanhan sliparini kakkosaskeleen poistuminen. Tykkään niin siitä 2xcut-sidesta. Se on ainoita kohtia missään tansseistani, joissa joskus hetkittäin tulee peräti olo, että onnistuin pääsemään 'kovaa ja korkeelle' :). Oh, well. Iloisempi asia oli heavy jigistämme saatu positiivinen palaute. Kesällä oli jo hetkiä, jolloin olin varma, että tänä syksynä en kisaa mitään kengillä, tossuilla vaan. Hyväksyvät kommentit toivat taas ihan uutta intoa, mä haluaisin treenaamaan jo tänään!

Mutta sitten se vakavampi asia. En siis yhtään vähättele soolojani, ei toki, mutta sooloilla kisaaminen on kuitenkin huiman kolmen käydyn kisan kokemuksella jo tuttu juttu. Uutta ja pelottavaa on sitten tuo Worlds.
Sooloaskelten lisäksi opettajamme katsasti lauantaina kisaceilimme.

Ihan blogini alussa kertaalleen mainitsin ilmaan heitetystä Worlds ajatuksesta. Tuo oli viittaus meidän kahdeksan (yhdentoista) hengen porukkaan, jotka kovasti halusimme kisata ceilillä (eli tietynlainen ryhmätanssi) ja lopulta päätimme koittaa, josko saisimme luvan osallistua Krakovassa Oireachtas Rince na hEorpa -kisaan, eli Euroopan mestaruuskisoihin ja samalla karsintoihin Lontoossa pääsiäisen tienoilla 2014 pidettäviin irkun (CLRG) maailmanmestaruuskisoihin. Graahh... Kesällä porukat lomailivat ja reissailivat niin eri aikoihin, että kovin montaa kertaa ei kesällä ehditty treenata, joten ainakin allekirjoittanutta kyllä ahdisti aika pahasti hetket ennen katselmuksen alkua.
Yleiskuva ceilikatselmuksesta voidaan ehkä tiivistää kommentteihin "actually not too bad" ja "footwork's terrible"... Jälkimmäinen oli kyllä tiedossa jo edellisen kisatiimin kokemuksesta. Surullinen tosiasia vaan on, että meikäläisten aikuisena tanssin aloittaneiden (ja edelleen aikuisena tanssivien) tekniikka jää komiasti jälkeen irlantilaisten lapsena aloittaneiden ja teineinä kisaavien tekniikasta. Siis hei, me kisaamme sarjassa "senior ladies", joiksi luokitellaan yli 19-vuotiaat! Heh, need I say more...

Tekemistä siis riittää. Hyvin selväksi tuli, että juuri Krakovassa opettajamme tekee päätöksen, antaako meille luvan lähteä Worldseihin Lontooseen. On toisaalta lohduttavaa ja hyvä tietää, ettei hän ehdoin tahdoin päästä meitä nolaamaan itseämme - ja häntä :) - jos ceili kamalalta näyttää. Toisaalta myös pelottavaa, kun niin tahtoisi hyvään tasoon päästä, mutta ei vaan tiedä, tuleeko rahkeet riittämään.
Lauantaina saimme kommentteja ja vinkkejä mitä tehdä, mitä hioa ja miten, loppu on nyt sitten vaan meistä itsestämme kiinni. Tavoite on saada tanssi siihen kuntoon, että Krakovasta pääsemme jatkoon, ja oma opettajammekin luvan Lontooseen lähtöön antaa.

Mutta jee, lupa siis toistaiseksi tuli! Eli tämä tarkoittaa, ettei enää mitään jossittelua. La 16.11. iltapäivällä joskus 14:00 eteenpäin paikallista aikaa meitin kasin porukka kisaa Krakovassa ja koittaa ansaita pääsyä Worldseihin! Huuuh...kylmää... Tämä tosiasia tulee myös poikimaan huvittavia ja tuskaisia sivujuonteita, joista ekat jo tänä iltana. Näistä tulen varmasti jatkossa avautumaan täälläkin :).

perjantai 9. elokuuta 2013

Iikskääks!

Aaargh, nyt alkoi pelottaa!!! Krakovan Feisin aikataulu on näemmä julkaistu. Ei hitto, ihanko oikeasti olen muka tuonne menossa!?

tiistai 6. elokuuta 2013

Tappiomielialaa

Olimme eilen taas tanssikavereiden kanssa omilla ylimääräisillä soolotreeneillämme. Johan tässä kesä on hypelty näitä askeleita, joten arvelin olevan hyvä hetki ottaa taas tanssit videolle väliaikatarkastelua varten. Oman tanssin katselu videolta on kamalaa ja julman armotonta, mutta oikeasti todella opettavaista. Videolta näkee tuskallisen selvästi kaikki omat virheensä. Tai jos oikein hyvin käy, jopa viitteitä mahdollisesta edistymisestä.
Nää. Wroooong.

Eipä ollut mieltä ylentävää ne kaksi videopätkää. Ihan kamalaa katsottavaa, voi kuolema.

Se surullisen kuuluisa takanilkkani. Ja takakenoa löytyy.

Etunilkkakoukku, yksi niistä!? Mitä hittoa!? Ja nyt vuorostaan etukenoa, lol :D.

Plösö. Löysä. Hidas. Ei energistä. Koukkunilkka. Eikä enää edes pelkässä takanilkassa, miksi tuo tauti on siirtynyt myös etunilkkaan?! Ja mitä ihme jalkojen huitomista, mitään hallintaa näy missään. Ja kyykistelyä :/!
Kieltämättä kävi mielessä, että parempi olisi lopettaa koko touhu :/. Vajaat kaksi viikkoa tiivariin... No, ehkä mä odotan että opettaja sanoo sen mulle tiivarilla, kun sinne itseni kerran ilmonnut olen, tässä vaiheessa enää mitään peruakaan voi.

Voi graah ahdistus sentään.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Hengissä ollaan!

Kotona taas, täysissä sielun ja ruumiin voimissa (no, käsivarret ja rinnus punaisiksi palaneina, varpaat ja kantapäät rikki hiertyneinä ja muuten vaan kärsineinä, ja onneksi en omista vaakaa...). Yhtä mukavaa reissukokemusta rikkaampana kuitenkin.

Note to self!
"Tässä maailmassa on aina vaaroja niille, jotka ovat peloissaan"
(Bernarc [sic!?] Shaw)
"Joka huolehtii etukäteen, kärsii kahdesti."
(Kiinalainen sananlasku)

Eli turhaa stressasin, kivaa oli. Myöhemmin kenties jonkinlaista matkaraporttia, kunhan/jos ehdin ja aikaiseksi saan. Kymmenessä matkapäivässä ehtii monenlaista, joten saatattepa joutua sietämään useampaakin matkaraporttia, pahoitteluni :).

Ai niin! Ja arvatkaas mitä unia täällä kotona olen heti ensimmäisenä katsellut? No, tietysti unia Dragúnin kesän ceilikurssista ja syksyn esityksen showtreeneistä sekä kisatreeneistä :D!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Ai miten niin paniikkia ilmassa!?

Olen kauhuissani. Taas.

Viime kesänä näihin aikoihin oli ihan sama juttu. Pelottaa aika pirskatisti. Mikä ihme minut silloin tähän riivasi, mikä ihme sai minut tekemään tämän taas? Miksimiksimiksi mä menin ja ilmoittauduin!?

Rince 2013. Irish dance workshop in Dublin. With Ronan McCormack, Breandán de Gallaí, Zara Curtis. McCormack ja de Gallaí!? Riverdance-tanssijoita kaikki kolme. Maailmankuuluja (no, ainakin irkkutanssimaailman!) koreografeja. TV-julkkiksia.
Ja minä. Mikähän tässä yhtälössä ei ihan niinku mätsää, anyone...?

Mitä hittoa minä kuvittelen tekeväni!? En ole niin hyvä, niin lahjakas, niin ammattimainen, niin mitään, että ansaitsisin tuon tason opettajien aikaa ja vaivaa opastamiseeni tässä ihanassa irkkutanssissa. Siellä on kaikki muut tanssijat kuitenkin niin hyviä, niin eteviä, niin lahjakkaita, taitavia, ahkeria, intohimoisia treenaajia, mä en vaan osaa, en pysty, en kykene, mä olen hidas oppimaan askeleita, mä en osaa edes treblejä, en rolleja, en mitään äähhhhapuaapuaapua.
Mikä ihme minua ajaa aina nolaamaan itseäni!?!?!

Tavarat lojuu tuossa sängyllä, rinkka pakkaamatta, lento huomenna, paluuta ei ole. Sinne minä olen taas menossa, suomalaisten irkkutanssijoiden mainetta mustaamaan.
Sori kaverit.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Julkisia tunnustuksia huonoista tavoista

Voih. Aikomukset hyvät, toteutus ei.

Liikuntapuolella lihaskuntotreenit jäivät (taas!) jonnekin n. viikoille 4/6. Kun nettiohjelmia noudattaa, pitää nenän edessä olla se netti ja se sekuntikello. (Joo, pitää! Orjallinen noudattaminen vaatii molemmat!) Sitten on taas kesä ja yllättävät menojutut, jotka sotkevat säännöllistä suorittamista. On vaan niin paljon helpompaa jättää tekemättä, kuin printata ohjelma mukaan, enkä minä mitään sekuntinäyttökelloakaan omista. Joten se niistä lihaskunto-ohjelmista.
Hyi sua.

Entäpä syöminen? Olen salaa hiljaa hyshys haaveillut saavani pari kiloa alas syksyyn mennessä. Siis kaksi, ei o paljon! Ei tarvi edes näännyttää itseänsä tuon takia, eikä veisi mua mihinkään alipainonrajoillekaan. Ihan vaan terveellinen järkevä ruokavalio ja annoskoot ja liikunta varmasti riittäis!

Noh... Sunnuntaina oli kummipojan rippijuhlat, ja tarjolla oli kolmea eri kakkua. Kolmea! Moista runsautta koin viimeksi kaverin Euroviisubileiden legendaarisessa kakkubuffetissa, jossa tarjolla taisi olla toistakymmentä toinen toistaan herkullisempaa houkutusta. Mutta kyllä kolmekin kakkulaatua ongelmansa tuottaa.
Yleensä useamman kakun satsissa syö ensin sen "vähiten hyvän", ja hakee lisää korkeintaan sitä parasta. Ei tällä kertaa. Nuo kaikki kolme olivat kaikki aivan taivaallisen herkullisia, joten santsikierroksella lautasella oli taas kaikkia kolmea laatua, joita hyvällä halulla lusikoin vuoron perään. Ensin yhtä laatua, sitten toista, sitten kolmatta, ja sitten taas alusta ekaa, ja tokaa, ja... Tämän surullisen tarinan päättää vielä kotiin saatu dogibägi, jossa oli suuri siivu suklaakakkua. Ja mansikkakakkua. Ja juustokakkua. Niin ja kolme viipaletta kuivakakkua. Ja keksejä. Viimeiset suklaakakunpalat söin tänä aamuna suurella nautinnolla. Ahh...

Ahneen kakkulautanen: Mansikkakermakakkua, suklaakakkua kermavaahdolla ja juustokakkua.

Juu ei. En todellakaan ole tehnyt mitään katumusharjoituksia millään ylimääräisillä lenkeillä tai muilla kuntoiluilla noiden kakkujen vuoksi.

Hyvin siis menee valmistautuminen syksyyn, jeejee.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Casting!!

Wohei, Vihreän saaren esiintyjälistamme on julkaistu!!

No, alustava vielä tässä vaiheessa, mutta jotain osviittaa kuitenkin. Olen melkein tyytyväinen... olen nimittäin tässä vaiheessa mukana "vain" kuudessa tanssissa, mutta minähän haluaisin tanssia vieläkin enemmän :D!

Minut tuntevat tietävät, että minä olen ahne irkkutanssille. *grin* Otan ohjelmaani tunneista, tiivareista, kursseista ja kisoissa yleensä kaiken minkä ikinä vaan voin ja mihin on varaa ja mihin kuvittelen taitojeni puolesta kykeneväni, ehkä ;). En minä mitenkään realistisesti osaa arvioida mitä minä oikeasti jaksan ja osaan.
Minä vaan tahdon.

Siis ahne. Guilty as charged. Tunnustan.