Tappiomielialaa

Olimme eilen taas tanssikavereiden kanssa omilla ylimääräisillä soolotreeneillämme. Johan tässä kesä on hypelty näitä askeleita, joten arvelin olevan hyvä hetki ottaa taas tanssit videolle väliaikatarkastelua varten. Oman tanssin katselu videolta on kamalaa ja julman armotonta, mutta oikeasti todella opettavaista. Videolta näkee tuskallisen selvästi kaikki omat virheensä. Tai jos oikein hyvin käy, jopa viitteitä mahdollisesta edistymisestä.
Nää. Wroooong.

Eipä ollut mieltä ylentävää ne kaksi videopätkää. Ihan kamalaa katsottavaa, voi kuolema.

Se surullisen kuuluisa takanilkkani. Ja takakenoa löytyy.

Etunilkkakoukku, yksi niistä!? Mitä hittoa!? Ja nyt vuorostaan etukenoa, lol :D.
Plösö. Löysä. Hidas. Ei energistä. Koukkunilkka. Eikä enää edes pelkässä takanilkassa, miksi tuo tauti on siirtynyt myös etunilkkaan?! Ja mitä ihme jalkojen huitomista, mitään hallintaa näy missään. Ja kyykistelyä :/!
Kieltämättä kävi mielessä, että parempi olisi lopettaa koko touhu :/. Vajaat kaksi viikkoa tiivariin... No, ehkä mä odotan että opettaja sanoo sen mulle tiivarilla, kun sinne itseni kerran ilmonnut olen, tässä vaiheessa enää mitään peruakaan voi.

Voi graah ahdistus sentään.