Tosi kyseessä

No niiin....!

Tuolla aiemmin on muutamaan kertaan mainittu Krakova. Vieläkin varovaisemmin on mainittu tuo mystinen Worlds. Ihan vaan pikaisesti sivuhuomautuksena, eihän tähän nyt tarvitse niin huomiota kiinnittää...
No, nyt tarvitsee.

Lauantaina irlantilainen opettajamme kävi Suomessa pitämässä tiiviskurssin. Katseli sooloaskeleitamme ja hitsinhitsi, muutti sliparimme käytännöllisesti katsoen lähes kokonaan! Paniikki ja ahdistus, lisäsalitreenivuoroja mullekiitoshetinyt! Sanoista tekoihin, pari lisävuoroa sentään sain, vaikka alkavat Turun salit olla aika varatut uuden syyskauden alkaessa. Onneksi uudet askeleet eivät ole mitään mahdottomia, tehtävissä ihan joo, tarvii vaan treenata. Hiukan kuitenkin harmittaa kesällä sliparin treenaamiseen käytetyn ajan noin vain katoaminen, ja etenkin vanhan sliparini kakkosaskeleen poistuminen. Tykkään niin siitä 2xcut-sidesta. Se on ainoita kohtia missään tansseistani, joissa joskus hetkittäin tulee peräti olo, että onnistuin pääsemään 'kovaa ja korkeelle' :). Oh, well. Iloisempi asia oli heavy jigistämme saatu positiivinen palaute. Kesällä oli jo hetkiä, jolloin olin varma, että tänä syksynä en kisaa mitään kengillä, tossuilla vaan. Hyväksyvät kommentit toivat taas ihan uutta intoa, mä haluaisin treenaamaan jo tänään!

Mutta sitten se vakavampi asia. En siis yhtään vähättele soolojani, ei toki, mutta sooloilla kisaaminen on kuitenkin huiman kolmen käydyn kisan kokemuksella jo tuttu juttu. Uutta ja pelottavaa on sitten tuo Worlds.
Sooloaskelten lisäksi opettajamme katsasti lauantaina kisaceilimme.

Ihan blogini alussa kertaalleen mainitsin ilmaan heitetystä Worlds ajatuksesta. Tuo oli viittaus meidän kahdeksan (yhdentoista) hengen porukkaan, jotka kovasti halusimme kisata ceilillä (eli tietynlainen ryhmätanssi) ja lopulta päätimme koittaa, josko saisimme luvan osallistua Krakovassa Oireachtas Rince na hEorpa -kisaan, eli Euroopan mestaruuskisoihin ja samalla karsintoihin Lontoossa pääsiäisen tienoilla 2014 pidettäviin irkun (CLRG) maailmanmestaruuskisoihin. Graahh... Kesällä porukat lomailivat ja reissailivat niin eri aikoihin, että kovin montaa kertaa ei kesällä ehditty treenata, joten ainakin allekirjoittanutta kyllä ahdisti aika pahasti hetket ennen katselmuksen alkua.
Yleiskuva ceilikatselmuksesta voidaan ehkä tiivistää kommentteihin "actually not too bad" ja "footwork's terrible"... Jälkimmäinen oli kyllä tiedossa jo edellisen kisatiimin kokemuksesta. Surullinen tosiasia vaan on, että meikäläisten aikuisena tanssin aloittaneiden (ja edelleen aikuisena tanssivien) tekniikka jää komiasti jälkeen irlantilaisten lapsena aloittaneiden ja teineinä kisaavien tekniikasta. Siis hei, me kisaamme sarjassa "senior ladies", joiksi luokitellaan yli 19-vuotiaat! Heh, need I say more...

Tekemistä siis riittää. Hyvin selväksi tuli, että juuri Krakovassa opettajamme tekee päätöksen, antaako meille luvan lähteä Worldseihin Lontooseen. On toisaalta lohduttavaa ja hyvä tietää, ettei hän ehdoin tahdoin päästä meitä nolaamaan itseämme - ja häntä :) - jos ceili kamalalta näyttää. Toisaalta myös pelottavaa, kun niin tahtoisi hyvään tasoon päästä, mutta ei vaan tiedä, tuleeko rahkeet riittämään.
Lauantaina saimme kommentteja ja vinkkejä mitä tehdä, mitä hioa ja miten, loppu on nyt sitten vaan meistä itsestämme kiinni. Tavoite on saada tanssi siihen kuntoon, että Krakovasta pääsemme jatkoon, ja oma opettajammekin luvan Lontooseen lähtöön antaa.

Mutta jee, lupa siis toistaiseksi tuli! Eli tämä tarkoittaa, ettei enää mitään jossittelua. La 16.11. iltapäivällä joskus 14:00 eteenpäin paikallista aikaa meitin kasin porukka kisaa Krakovassa ja koittaa ansaita pääsyä Worldseihin! Huuuh...kylmää... Tämä tosiasia tulee myös poikimaan huvittavia ja tuskaisia sivujuonteita, joista ekat jo tänä iltana. Näistä tulen varmasti jatkossa avautumaan täälläkin :).