Harrastus: irkkutanssi, takana super-marraskuu 2013 ja irlantilaisen tanssin MM-kisat Lontoossa 20.4.2014 sekä Haagin Oireachtas ja Feis 22.-23.11.2014. Vuosi 2015 alkoi uuden koulun uusilla askeleilla, kuuden kk:n kilpailukiellolla ja huipentui Nordic Feis -tapahtuman järjestämiseen.
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
maanantai 5. tammikuuta 2015
Uusi vuosi ja uusia tuulia!
Edessä uusi vuosi täynnä uusia lupauksia, takana irkkutanssin kannalta harmillinen syksy, good riddance! En jää kaipaamaan. Sen sijaan edessä on luvassa uusia ja mielenkiintoisia tuulia! Joulukuussa käväisi aika yllättäen pieni pyörremyrsky puhaltamassa näitä uusia tuulia Suomen irkkutanssikenttään. Jälkeensä se jätti vanhan irkkukoulumme ja siirsi meidät uuden koulun ja uuden opettajan alaisuuteen.
Sivutuotoksena saimme myös lajiin kuuluvan kuuden kuukauden kilpailukiellon. Tämän kilpailukieltokauden tarkoitus on käsittääkseni varmistaa, ettei edellisen opettajan omistamia askeleita käytetä uuden opettajan kunniaksi, ihan ymmärrettävää ja eipä siinä mitään. Myös tanssijan kannalta tämä kuusi kuukautta tulee tarpeen, sillä koulun ja opettajan vaihto tietää sitä, että kaikki soolotanssit menevät uusiksi. Siis neljä täysin uutta tossutanssia ja kaksi täysin uutta kenkätanssia tulisi opetella ja treenata kisakuntoon ennen seuraavia kisoja. Trad. setit sentään ovat nimensä mukaisesti perinteisiä eikä kenenkään omaisuutta, tosin niissäkin on pieniä eroja, joten jos oikein huonosti käy, saattaa sekin mennä jonkin verran uusiksi. Kahdeksantena olisi tarjolla kovien kenkien treble reel, jolla en ole vielä kisannut. Siis kaikki seitsemän soolotanssia, joita olen kisoissa tanssinut, plus halutessani yksi lisää - uudet askeleet. Huuh... Hiukan kylmää, mutta toisaalta olen innoissani! Tekemistä piisaa, mutta olen oikein valmis kokeilemaan jotain uutta. Odotankin jo kovasti kovasti malttamattomana uuden opettajamme ensimmäistä tiivaria ensi viikonloppuna. Voi toivottavasti! hänellä on kivoja askeleita!! Todennäköisesti tiivari tulee liittymään muutamaan entiseen verilöylyyn, sillä totaalista tanssitaukoa on nyt takana kokonainen kuukausi, ja koska näin talvella (siis vuodenaika, jolloin tuulee ja vettä sataa vaakasuoraan...) ei tule liikuttua muutenkaan ollenkaan samalla lailla kuin muina vuodenaikoina, niin tietäähän sen - rapakunnossa ollaan ja keuhkot ja lihakset tulevat huutamaan kuolemaa ensi viikonloppuna. Mutta huutakoon. En malta odottaa että pääsen treenaamaan uusia askeleitani!
Muutakin muutosta elämään saisi tulla, mutta luonteelleni uskollisena katselen, mitä tulemaan pitää. Todennäköisesti ei mitään sen kummempaa. Mitään turhia lupauksia olen ollut tekemättä jo vuosia, ja sillä linjalla on hyvä jatkaa.
Valmiina vuoteen 2015!
Joululahjaksi uusi lelu!
Sivutuotoksena saimme myös lajiin kuuluvan kuuden kuukauden kilpailukiellon. Tämän kilpailukieltokauden tarkoitus on käsittääkseni varmistaa, ettei edellisen opettajan omistamia askeleita käytetä uuden opettajan kunniaksi, ihan ymmärrettävää ja eipä siinä mitään. Myös tanssijan kannalta tämä kuusi kuukautta tulee tarpeen, sillä koulun ja opettajan vaihto tietää sitä, että kaikki soolotanssit menevät uusiksi. Siis neljä täysin uutta tossutanssia ja kaksi täysin uutta kenkätanssia tulisi opetella ja treenata kisakuntoon ennen seuraavia kisoja. Trad. setit sentään ovat nimensä mukaisesti perinteisiä eikä kenenkään omaisuutta, tosin niissäkin on pieniä eroja, joten jos oikein huonosti käy, saattaa sekin mennä jonkin verran uusiksi. Kahdeksantena olisi tarjolla kovien kenkien treble reel, jolla en ole vielä kisannut. Siis kaikki seitsemän soolotanssia, joita olen kisoissa tanssinut, plus halutessani yksi lisää - uudet askeleet. Huuh... Hiukan kylmää, mutta toisaalta olen innoissani! Tekemistä piisaa, mutta olen oikein valmis kokeilemaan jotain uutta. Odotankin jo kovasti kovasti malttamattomana uuden opettajamme ensimmäistä tiivaria ensi viikonloppuna. Voi toivottavasti! hänellä on kivoja askeleita!! Todennäköisesti tiivari tulee liittymään muutamaan entiseen verilöylyyn, sillä totaalista tanssitaukoa on nyt takana kokonainen kuukausi, ja koska näin talvella (siis vuodenaika, jolloin tuulee ja vettä sataa vaakasuoraan...) ei tule liikuttua muutenkaan ollenkaan samalla lailla kuin muina vuodenaikoina, niin tietäähän sen - rapakunnossa ollaan ja keuhkot ja lihakset tulevat huutamaan kuolemaa ensi viikonloppuna. Mutta huutakoon. En malta odottaa että pääsen treenaamaan uusia askeleitani!
Muutakin muutosta elämään saisi tulla, mutta luonteelleni uskollisena katselen, mitä tulemaan pitää. Todennäköisesti ei mitään sen kummempaa. Mitään turhia lupauksia olen ollut tekemättä jo vuosia, ja sillä linjalla on hyvä jatkaa.
Valmiina vuoteen 2015!
tiistai 23. joulukuuta 2014
Kisaraportti: Haag 20.-24.11.2014
Haagin kisoista on vierähtänyt aikaa jo kuukauden verran ja tämä postaus on yhä edelleen 'To Do' -listallani, joten on aika siivota se listalta pois.
Syksyn 2014 Oireachtas Rince na hEorpa eli irkkutanssin EM-kisat ja MM-karsinnat sekä RTME Feis pidettiin Alankomaissa, Haagissa. Siis maassa ja kaupungissa, jossa en ole ennen ollut, joten tahdoin ehtiä nähdä hieman enemmän kuin vain seurata kisoja kisapaikalla. Siispä tälläkin kertaa saavuin ajoissa kisakaupunkiin, niin että ehtisin olla myös turistina kisojen lomassa. Torstai-iltana ei paljoa vielä ehditty kaupunkia katsella, mutta tunnelmallisten jouluvalojen lomassa se mikä pisti heti silmään oli - fillarit!! Niitä oli paljon! Niitä oli parkkeerattuna läjittäin joka puolella. Niille oli omia liikennemerkkejä ja kaistoja. Ne kiisivät niillä omilla kaistoillaan keskellä kävelykatua pelottavaa vauhtia. Kesti jonkun aikaa tottua ajatukseen, että tässä kaupungissa autojen sijaan varotaankin fillareita...
Jouluvalaistusta
Pyöriä siellä...
...ja pyöriä täällä...
...mutta ei täällä!
Ja tosi paljon täällä!! Rautatieaseman fillariparkki: pyöriä kahdessa kerroksessa.
Perjantaina sekä vielä maanantaina ennen iltalentoamme ehdimme kierrellä ja katsella Haagia. Paikan päällä en edes ollut ihan varma siitä mitä oikeastaan näimme, kun jäi ennakkosuunnittelut tällä kertaa vähiin, mutta kun jälkeenpäin itseäni valistin, niin ainakin Binnenhof, Mauritshuis, ja kuninkaanlinna katsastettiin.
Mauritshuis ja Binnenhof.
Goottilaistyylistä Binnenhofia on alettu rakentaa joskus 1200-luvulla ja se on ainakin Wikipedian mukaan vanhin edelleen toiminnassa oleva parlamenttitalo maailmassa. Nykyään taidemuseona toimiva barokinaikainen Mauritshuis puolestaan on rakennettu vuosien 1634-41 välillä ja siellä olisi päässyt katsomaan maailmankuulua maalausta Tyttö ja helmikorvakoru ihan livenä. Osa niin tekikin, minä barbaari jätin väliin. Museon kaupassa kyllä piipahdettiin katselemassa sitä maalausta kirjojen kansissa, postikorteissa, pelikorteissa, lasinalusissa... Kaiken kaikkiaan Haagista jäi oikein mukava ja viihtyisä vaikutelma.
Papukaijoja!?
Perjantai-iltana flashmobin katselun lisäksi kävimme viime vuodesta oppineena kisapaikallakin tarkistamassa, ettei ohjelmaan ollut Krakovan tapaan tullut mitään yllättäviä aikataulumuutoksia. Ei ollut, joten lauantaina oli ohjelmassa soolot ja ceili RTME Feisin puolella, sunnuntaina ceilikisa EM-kisoissa/MM-karsinnoissa.
Flashmob
Kuten toistuvasti olen ruikuttanut, pohjevamma esti kunnon askeltreenit koko syksyn. Ilmoittauduin silti sooloihin, kahteen tanssiin, siltä varalta että jos pohje kuitenkin kestäisi niin ei jäisi harmittamaan että mukana en olekaan. Eipä mokoma pohje vielä lauantaina kisapaikallakaan oikein ystävä ollut ja vielä noin vartti ennen oman kisaluokkani alkua lavan takana lämpätessäni arvoin että kannattaako osallistua vai säästää pohje pelkkään ceiliin. Mutta enhän minä tietenkään sitten lopulta malttanut siltä lavalta pois pysyä, joten menin ja tanssin tanssini miten parhaiten pystyin. Ensin light jig, jonka aikana pohje tuntui vielä melko hyvältä lähes loppuun asti. Siitä tanssista jäikin oikein hyvä mieli, mutta single jigissä sattui pohkeeseen jo entiseen tuttuun tapaan, ja vähän meni räpiköimiseksi, ihan selkeän virheenkin tein. Sijoitukset olivat silti hyvät, molemmissa puoliväli ylittyi ja etenkin light jigistä olin iloinen: Light jig jaettu viides 24:stä!, single jig 11/22. Vaikka henkilökohtaista mitaliläpyskää en tämä vuonna saanutkaan (niitä jaettiin tänä vuonna ilmeisesti vain top kolmelle tai jotain sinne päin), niin hyvä mieli jäi.
Ja letti lentää!
Ceilikisassa olin aidosti yllättynyt ja hämmästynyt, kun meitä oli kisaamassa vain kaksi joukkuetta! Missä kaikki olivat?! Minusta lauantain Feis-kisa oli hyvä kenraalitreeni sunnuntain EM-kisoille ja ihmettelin mikseivät muut joukkueet sitä hyväkseen käyttäneet. Jaoimme sitten suomalaisten kesken sijoitukset, Hki-Tre eka ja Tku toka.
Saiskos olla pokaali?
Sunnuntai oli EM-mestaruuksien ja MM-karsintojen vuoro. Suomalaisedustusta oli sekä sooloissa kahden tanssijan voimin (joista toinen sai jopa recallin!), sekä kahden ceilijoukkueen voimin. Osallistujia oli tänä vuonna vähemmän, vain 7 ceilijoukkuetta viime vuoden 15 joukkueen sijaan. Liekö sitten se tosiasia, että MM-kisat pidetään tänä vuonna Montrealissa, Kanadassa ollut vähentänyt joukkueiden kiinnostusta. Tosin, eipä se EM-kisoissa sijoittuminen ketään pakota Kanadaan asti lähtemään. Omasta mielestämme sunnuntain suorituksemme oli lauantaita parempi (kenraaliharjoitus kannatti!) ja se riitti sijalle neljä, eli viimevuodesta tuli parannusta, huraa! Hki-Tre pisti vielä paremmaksi kolmannella sijallaan, joten suomalaisedustus oli kisoissa vahva. Hyvä me! Ceilin neljännen sijan ansiosta sain kuin sainkin kisojen 10-vuotismitalin kotiintuomisiksi, jipii.
Rooney Finland
Mää ja mun mitali.
Mun mitalikakku!
Kaiken kaikkiaan tämän vuoden kisoista jäi muistot plussan puolelle, pahempaa pelkäsin. Soolojen osalta vähän ehkä tynkä olo joo, mutta olen hurjan tyytyväinen että päätin edes kahdella tanssilla kisata, niin jäi olo että osallistuttu on. Ja kovasti tietysti ilahdutti, että tanssit menivät lopulta paremmin mitä odotin. Viime vuonna ekakertalaisena taisi aika mennä pitkälti panikoidessa ja omaa vuoroa odotellessa niin että kisojen seuraamiseen ei osannut keskittyä juuri lainkaan, tänä vuonna sen sijaan tuli seurattua itse kisoja viime vuotta enemmän ja näin tuli koettua hieman erilaista feistunnelmaa. Mukavaa molemmat tavallaan.
Kisa- ja matkamuistoja.
Kisojen jälkeisten huhujen mukaan ensi vuonna ei koko kisoja olisi tulossa lainkaan, koska kiinnostunutta tapahtumajärjestäjää ei tunnu löytyvän. Gaasp! Sepä olisi kamalaa, etenkin kun Nordic Feiskin taitaa korista kuolemaansa. Tänä syksynähän ei Nordic Feisiä ollut, eikä ilmeisesti taida olla ensi syksynäkään, ellei Turku sitä järjestä, olen ollut ymmärtävinäni... Sääli. Nordic Feis on mukava tapahtuma ja soisin sen edelleenkin jatkuvan. Ja näiden kahden vuoden jälkeen RTME Feisistä tuntuu tulleen itselleni se kauden päätapahtuma, joten toivon todella, että tämä 10-vuotiskisavuosi saa vielä jatkoa. Etenkin kun tämä syksy nyt oli mitä oli, tekee kovasti mieli vielä edes kerran kyetä kisaamaan koko paletilla.
Ahne mikä ahne :).
Syksyn 2014 Oireachtas Rince na hEorpa eli irkkutanssin EM-kisat ja MM-karsinnat sekä RTME Feis pidettiin Alankomaissa, Haagissa. Siis maassa ja kaupungissa, jossa en ole ennen ollut, joten tahdoin ehtiä nähdä hieman enemmän kuin vain seurata kisoja kisapaikalla. Siispä tälläkin kertaa saavuin ajoissa kisakaupunkiin, niin että ehtisin olla myös turistina kisojen lomassa. Torstai-iltana ei paljoa vielä ehditty kaupunkia katsella, mutta tunnelmallisten jouluvalojen lomassa se mikä pisti heti silmään oli - fillarit!! Niitä oli paljon! Niitä oli parkkeerattuna läjittäin joka puolella. Niille oli omia liikennemerkkejä ja kaistoja. Ne kiisivät niillä omilla kaistoillaan keskellä kävelykatua pelottavaa vauhtia. Kesti jonkun aikaa tottua ajatukseen, että tässä kaupungissa autojen sijaan varotaankin fillareita...
Perjantaina sekä vielä maanantaina ennen iltalentoamme ehdimme kierrellä ja katsella Haagia. Paikan päällä en edes ollut ihan varma siitä mitä oikeastaan näimme, kun jäi ennakkosuunnittelut tällä kertaa vähiin, mutta kun jälkeenpäin itseäni valistin, niin ainakin Binnenhof, Mauritshuis, ja kuninkaanlinna katsastettiin.
Goottilaistyylistä Binnenhofia on alettu rakentaa joskus 1200-luvulla ja se on ainakin Wikipedian mukaan vanhin edelleen toiminnassa oleva parlamenttitalo maailmassa. Nykyään taidemuseona toimiva barokinaikainen Mauritshuis puolestaan on rakennettu vuosien 1634-41 välillä ja siellä olisi päässyt katsomaan maailmankuulua maalausta Tyttö ja helmikorvakoru ihan livenä. Osa niin tekikin, minä barbaari jätin väliin. Museon kaupassa kyllä piipahdettiin katselemassa sitä maalausta kirjojen kansissa, postikorteissa, pelikorteissa, lasinalusissa... Kaiken kaikkiaan Haagista jäi oikein mukava ja viihtyisä vaikutelma.
Kuten toistuvasti olen ruikuttanut, pohjevamma esti kunnon askeltreenit koko syksyn. Ilmoittauduin silti sooloihin, kahteen tanssiin, siltä varalta että jos pohje kuitenkin kestäisi niin ei jäisi harmittamaan että mukana en olekaan. Eipä mokoma pohje vielä lauantaina kisapaikallakaan oikein ystävä ollut ja vielä noin vartti ennen oman kisaluokkani alkua lavan takana lämpätessäni arvoin että kannattaako osallistua vai säästää pohje pelkkään ceiliin. Mutta enhän minä tietenkään sitten lopulta malttanut siltä lavalta pois pysyä, joten menin ja tanssin tanssini miten parhaiten pystyin. Ensin light jig, jonka aikana pohje tuntui vielä melko hyvältä lähes loppuun asti. Siitä tanssista jäikin oikein hyvä mieli, mutta single jigissä sattui pohkeeseen jo entiseen tuttuun tapaan, ja vähän meni räpiköimiseksi, ihan selkeän virheenkin tein. Sijoitukset olivat silti hyvät, molemmissa puoliväli ylittyi ja etenkin light jigistä olin iloinen: Light jig jaettu viides 24:stä!, single jig 11/22. Vaikka henkilökohtaista mitaliläpyskää en tämä vuonna saanutkaan (niitä jaettiin tänä vuonna ilmeisesti vain top kolmelle tai jotain sinne päin), niin hyvä mieli jäi.
Ceilikisassa olin aidosti yllättynyt ja hämmästynyt, kun meitä oli kisaamassa vain kaksi joukkuetta! Missä kaikki olivat?! Minusta lauantain Feis-kisa oli hyvä kenraalitreeni sunnuntain EM-kisoille ja ihmettelin mikseivät muut joukkueet sitä hyväkseen käyttäneet. Jaoimme sitten suomalaisten kesken sijoitukset, Hki-Tre eka ja Tku toka.
Sunnuntai oli EM-mestaruuksien ja MM-karsintojen vuoro. Suomalaisedustusta oli sekä sooloissa kahden tanssijan voimin (joista toinen sai jopa recallin!), sekä kahden ceilijoukkueen voimin. Osallistujia oli tänä vuonna vähemmän, vain 7 ceilijoukkuetta viime vuoden 15 joukkueen sijaan. Liekö sitten se tosiasia, että MM-kisat pidetään tänä vuonna Montrealissa, Kanadassa ollut vähentänyt joukkueiden kiinnostusta. Tosin, eipä se EM-kisoissa sijoittuminen ketään pakota Kanadaan asti lähtemään. Omasta mielestämme sunnuntain suorituksemme oli lauantaita parempi (kenraaliharjoitus kannatti!) ja se riitti sijalle neljä, eli viimevuodesta tuli parannusta, huraa! Hki-Tre pisti vielä paremmaksi kolmannella sijallaan, joten suomalaisedustus oli kisoissa vahva. Hyvä me! Ceilin neljännen sijan ansiosta sain kuin sainkin kisojen 10-vuotismitalin kotiintuomisiksi, jipii.
Kaiken kaikkiaan tämän vuoden kisoista jäi muistot plussan puolelle, pahempaa pelkäsin. Soolojen osalta vähän ehkä tynkä olo joo, mutta olen hurjan tyytyväinen että päätin edes kahdella tanssilla kisata, niin jäi olo että osallistuttu on. Ja kovasti tietysti ilahdutti, että tanssit menivät lopulta paremmin mitä odotin. Viime vuonna ekakertalaisena taisi aika mennä pitkälti panikoidessa ja omaa vuoroa odotellessa niin että kisojen seuraamiseen ei osannut keskittyä juuri lainkaan, tänä vuonna sen sijaan tuli seurattua itse kisoja viime vuotta enemmän ja näin tuli koettua hieman erilaista feistunnelmaa. Mukavaa molemmat tavallaan.
Kisojen jälkeisten huhujen mukaan ensi vuonna ei koko kisoja olisi tulossa lainkaan, koska kiinnostunutta tapahtumajärjestäjää ei tunnu löytyvän. Gaasp! Sepä olisi kamalaa, etenkin kun Nordic Feiskin taitaa korista kuolemaansa. Tänä syksynähän ei Nordic Feisiä ollut, eikä ilmeisesti taida olla ensi syksynäkään, ellei Turku sitä järjestä, olen ollut ymmärtävinäni... Sääli. Nordic Feis on mukava tapahtuma ja soisin sen edelleenkin jatkuvan. Ja näiden kahden vuoden jälkeen RTME Feisistä tuntuu tulleen itselleni se kauden päätapahtuma, joten toivon todella, että tämä 10-vuotiskisavuosi saa vielä jatkoa. Etenkin kun tämä syksy nyt oli mitä oli, tekee kovasti mieli vielä edes kerran kyetä kisaamaan koko paletilla.
Ahne mikä ahne :).
tiistai 9. joulukuuta 2014
Ja pohje kestää!!
Kisojen jälkeen meni pari viikkoa tekemättä yhtään mitään, ja viime torstaista lähtien pohje on ollut viimeinkin! taas kaveri ja yhteistyökykyinen:
Torstaina hiukan juoksuhölkän tapaista, pohje fine. Perjantaina 2h tanssitunnit, eikä pohje ollut millänsäkään ennen tuntia, ei tuntien aikana eikä vielä tuntien jälkeenkään! Lauantaina menin mettälenkilleni, ja vaikka pääsääntöisesti kävelin, niin juoksin myös hiukkasen, ja pohje oli kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan!
Tässä vaiheessa liioittelun vaara alkoi hälyttää takaraivossa ja pakotin itselleni välipäivän sunnuntaiksi, sillä eilen oli taas irkkua luvassa ja ah! sitä riemua kun viimein pystyi tanssimaan ilman mitään kivun häivääkään pohkeessa! Loikin beginner-reelin keijuja kasapäin ja sydämeni kyllyydestä sen tunnin aikana!
Ja joo, nyt tuntuu pohkeessa. Mutta silleen niinkuin kuuluukin, kun riehuutanssii pitkän tauon jälkeen ja jättää sitten venyttelyt minimiin. Eli silleen ihan tavallisesti tuntuu.
Jee!!
(Ja kyllä minun on tarkoitus sieltä Haagin kisoistakin jotain kirjoittaa, kun ehtisi ja jaksaisi käydä noita valokuvia läpi, on vaan niin paljon muuta säätöä meneillään juuri nyt :)...)
Torstaina hiukan juoksuhölkän tapaista, pohje fine. Perjantaina 2h tanssitunnit, eikä pohje ollut millänsäkään ennen tuntia, ei tuntien aikana eikä vielä tuntien jälkeenkään! Lauantaina menin mettälenkilleni, ja vaikka pääsääntöisesti kävelin, niin juoksin myös hiukkasen, ja pohje oli kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan!
Tässä vaiheessa liioittelun vaara alkoi hälyttää takaraivossa ja pakotin itselleni välipäivän sunnuntaiksi, sillä eilen oli taas irkkua luvassa ja ah! sitä riemua kun viimein pystyi tanssimaan ilman mitään kivun häivääkään pohkeessa! Loikin beginner-reelin keijuja kasapäin ja sydämeni kyllyydestä sen tunnin aikana!
Ja joo, nyt tuntuu pohkeessa. Mutta silleen niinkuin kuuluukin, kun riehuutanssii pitkän tauon jälkeen ja jättää sitten venyttelyt minimiin. Eli silleen ihan tavallisesti tuntuu.
Jee!!
(Ja kyllä minun on tarkoitus sieltä Haagin kisoistakin jotain kirjoittaa, kun ehtisi ja jaksaisi käydä noita valokuvia läpi, on vaan niin paljon muuta säätöä meneillään juuri nyt :)...)
torstai 20. marraskuuta 2014
Neljä tuntia lähtöön
Vajaat neljä tuntia lähtöön, lienee parasta lähteä pakkaamaan... Raporttia siitä kuinka kävi reilun viikon päästä :).
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Lähtö lähenee
Neljä päivää lähtöön. En ole lainkaan sisäistänyt, että pian pitäisi jo olla menossa. Saattaa johtua näistä kovin vajaan tuntuisista treeneistä ja liikkumisista mitä tänä syksynä olen päässyt tekemään. Joka tapauksessa, lähtö lähenee, ja tässä viimeisimpiä kisojen tiimoilta:
- Ceilitiimimme sai kuin saikin sijaisen! Helsingistä tuli reipas ja rohkea pelastava enkeli jalkavaivaista joukkuettamme paikkaamaan. Yhdet treenit ehdittiin yhdessä mennä :).
- Tämän jälkeen ehdimme saada joukkueeseemme entisen neljän jalkaongelman lisäksi vielä yhden jonkin verran revähtäneen reiden. Hoitunee levolla (...we hope...)
Joku on niiiiin kironnut meidän joukkueen tänä syksynä!!
- En minä vieläkään mitenkään varma omasta pohkeestani ole, enkä voi mitenkään kummoisesti sanoa treenanneeni, mutta ilmoittauduin sitten kuitenkin kahteen "hieman kevyempään" (eh, irkkutanssi, kevyttä...?) soolotanssiin. Koska, jos pohje on ensi viikonloppuna ok, harmittaisi ihan älyttömästi jos en yhtään sooloa tanssisi, nyt näillä ilmoittautumisilla pääsen koittamaan edes kahta tanssia. Jos taas pohje ei soolotansseja salli, kaksi missattua tanssia kirpaisee vain kymmenen euron verran.
- Varmuuden vuoksi: pohkeelleni on luvattu kinesioteippaus kisoihin. Odotan mielenkiinnolla!
- Hmm... en ole ihan varma missä on peruukkini... mahtuukohan kisa-asu vielä päälle... reilut kaksi kuukautta vähän liikkuen ja riittävästi syöden voi vielä kostautua... eli siis: pakkaamiselle ei ole suotu vielä ajatustakaan. Passini sijainnin sentään tiedän ja muistan sen olevan vielä voimassakin, lennot ja majoitukset on kunnossa. Onneksi Haagissa sentään pärjää euroilla, ei tarvitse rahanvaihtoa miettiä.
Homma on niin hallussa että!
- Ceilitiimimme sai kuin saikin sijaisen! Helsingistä tuli reipas ja rohkea pelastava enkeli jalkavaivaista joukkuettamme paikkaamaan. Yhdet treenit ehdittiin yhdessä mennä :).
- Tämän jälkeen ehdimme saada joukkueeseemme entisen neljän jalkaongelman lisäksi vielä yhden jonkin verran revähtäneen reiden. Hoitunee levolla (...we hope...)
Joku on niiiiin kironnut meidän joukkueen tänä syksynä!!
- En minä vieläkään mitenkään varma omasta pohkeestani ole, enkä voi mitenkään kummoisesti sanoa treenanneeni, mutta ilmoittauduin sitten kuitenkin kahteen "hieman kevyempään" (eh, irkkutanssi, kevyttä...?) soolotanssiin. Koska, jos pohje on ensi viikonloppuna ok, harmittaisi ihan älyttömästi jos en yhtään sooloa tanssisi, nyt näillä ilmoittautumisilla pääsen koittamaan edes kahta tanssia. Jos taas pohje ei soolotansseja salli, kaksi missattua tanssia kirpaisee vain kymmenen euron verran.
- Varmuuden vuoksi: pohkeelleni on luvattu kinesioteippaus kisoihin. Odotan mielenkiinnolla!
- Hmm... en ole ihan varma missä on peruukkini... mahtuukohan kisa-asu vielä päälle... reilut kaksi kuukautta vähän liikkuen ja riittävästi syöden voi vielä kostautua... eli siis: pakkaamiselle ei ole suotu vielä ajatustakaan. Passini sijainnin sentään tiedän ja muistan sen olevan vielä voimassakin, lennot ja majoitukset on kunnossa. Onneksi Haagissa sentään pärjää euroilla, ei tarvitse rahanvaihtoa miettiä.
Homma on niin hallussa että!
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Päätösten aika
No niin. Nyt se sitten pitäisi tehdä. Päättää. Päättää ilmoittautuako kisaamaan Haagissa sooloilla vai ei.
Huokaus.
Raaka realiteettihan on edelleen se, että viimeiset reilut kaksi kuukautta en soolojani ole kunnolla päässyt tanssimaan. Treenit ovat olleet lähinnä askelten läpikäyntiä päässä mielikuvaharjoitteluna tai kävellen läpi tepsuttelua. Ne muutamat kerrat kun olen varovasti yrittänyt ihan tanssia ovat loppuneet lyhyeen. Pohje on hyvin nopeasti ilmaissut vastalauseensa, joten lopputulos on, että treenattu ei ole.
Kisoihin on 13 päivää. Pohje on toki parempi kuin kaksi kuukautta sitten ja ehtiihän sitä tässä vielä pari viikkoa parannella, mutta vaikka se kuntoon Haagiin mennessä tulisikin, niin edelleen - treenattu ei ole.
Olen ehtinyt päättää että menen joka tapauksessa. Että en mene ollenkaan. Että jätän kovat kengät kotiin, mutta teen tossutanssit. Että menen kisaamaan vain parilla tanssilla, en koko 7-8 tanssin paletilla. Eilen iltapäivällä viimeksi päätin että parempi olla menemättä. Eilen illalla jo mietin, että jospa kuitenkin kahdella tanssilla...
Argumentteja puolesta:
- tekee niin hirveesti mieli...
- kun paikan päälle Haagiin nyt joka tapauksessa menossa ollaan, niin samalla voisi tehdä soolojakin. Ei ole varaa jatkuvasti käydä ulkomailla kisoissa.
- vaikka treenattu ei nyt syksyllä ole, tanssit on kuitenkin joko vanhoja tuttuja tai ehdin niitä kesällä ennen vammaa jonkun verran treenata.
- voithan sitä ilmoittautua, ja jos pohje on vielä Haagissa huonona, voit jättäytyä pois kisasta, ei ole mikään pakko kisata.
Argumentteja vastaan:
- usko ny, treenattu ei ole!!
- pohje ei ole ainakaan nyt vielä satavarmasti ok.
- jos nyt ilmoat etkä tanssikaan, maksat turhasta.
- kokeneen opettajani viisaus: kisoja tulee kyllä. On parempi parantaa jalka nyt, niin niihin tuleviin kisoihin myös pääsee, ennemmin kuin mahdollisesti tehdä peruuttamatonta vahinkoa kisaamalla vajaakuntoisella jalalla.
Aika kevyitä perusteluita tuolla puolesta-osastolla. Lähden päättämään.
Arvauksia lopullisesta päätöksestäni saa esittää :).
Huokaus.
Raaka realiteettihan on edelleen se, että viimeiset reilut kaksi kuukautta en soolojani ole kunnolla päässyt tanssimaan. Treenit ovat olleet lähinnä askelten läpikäyntiä päässä mielikuvaharjoitteluna tai kävellen läpi tepsuttelua. Ne muutamat kerrat kun olen varovasti yrittänyt ihan tanssia ovat loppuneet lyhyeen. Pohje on hyvin nopeasti ilmaissut vastalauseensa, joten lopputulos on, että treenattu ei ole.
Kisoihin on 13 päivää. Pohje on toki parempi kuin kaksi kuukautta sitten ja ehtiihän sitä tässä vielä pari viikkoa parannella, mutta vaikka se kuntoon Haagiin mennessä tulisikin, niin edelleen - treenattu ei ole.
Olen ehtinyt päättää että menen joka tapauksessa. Että en mene ollenkaan. Että jätän kovat kengät kotiin, mutta teen tossutanssit. Että menen kisaamaan vain parilla tanssilla, en koko 7-8 tanssin paletilla. Eilen iltapäivällä viimeksi päätin että parempi olla menemättä. Eilen illalla jo mietin, että jospa kuitenkin kahdella tanssilla...
Argumentteja puolesta:
- tekee niin hirveesti mieli...
- kun paikan päälle Haagiin nyt joka tapauksessa menossa ollaan, niin samalla voisi tehdä soolojakin. Ei ole varaa jatkuvasti käydä ulkomailla kisoissa.
- vaikka treenattu ei nyt syksyllä ole, tanssit on kuitenkin joko vanhoja tuttuja tai ehdin niitä kesällä ennen vammaa jonkun verran treenata.
- voithan sitä ilmoittautua, ja jos pohje on vielä Haagissa huonona, voit jättäytyä pois kisasta, ei ole mikään pakko kisata.
Argumentteja vastaan:
- usko ny, treenattu ei ole!!
- pohje ei ole ainakaan nyt vielä satavarmasti ok.
- jos nyt ilmoat etkä tanssikaan, maksat turhasta.
- kokeneen opettajani viisaus: kisoja tulee kyllä. On parempi parantaa jalka nyt, niin niihin tuleviin kisoihin myös pääsee, ennemmin kuin mahdollisesti tehdä peruuttamatonta vahinkoa kisaamalla vajaakuntoisella jalalla.
Aika kevyitä perusteluita tuolla puolesta-osastolla. Lähden päättämään.
Arvauksia lopullisesta päätöksestäni saa esittää :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


