maanantai 30. syyskuuta 2013

Kisaamisen tuskaisia ja koomisia sivujuonteita 2: Peruukki!

Nyt se on sitten edessä. Se, mitä vannoin etten koskaan tule tämän harrastuksen tiimoilla tekemään.
Peruukin tilaaminen.

Täältä pitäisi nyt löytää oman pään ja naaman väriin sopiva värisävy.
??!!
Ai oikeesti?

Oma pääni on jotain ihme "tummanhaalean ruskeaa" sävyä, mutta sanokaa ny, mikä noista on muka mun väri? Vaaleammat, jotka minun silmään voisivat ruskealta näyttää, ovatkin jotain punaiseen /kultaiseen vivahtavaa, mutta kun taas katsoo tummempia sävyjä, ne näyttävätkin jo liian tummilta. Kun tähän mysteeriin lisätään oma surullisen kuuluisa kykenemättömyyteni tehdä ylipäätään päätöksiä lähes missään asiassa (nimim. kisatanssit edelleen päättämättä...), niin tietäähän sen mitä tästä tulee.
Ei niin yhtään mitään.
Argh! Apua!!

Vertailulähtökohtana tämä pää (Oho! Vähä o pölyä peilissä! Ja valo kyl vääristää väriä.)

Ja sitten näitä tarjolla olevia vaihtoehtoja:

Vaaleanruskea 1 (12)? Puna-kultaa, sanoisin minä.

Vaaleanruskea 2 (10)? Ehkä?

Tummanruskea 1 (8)? Ehkä?

Tummanruskea 2 (6)? Liian tumma?

Joku taisi ehkä sanoa, että kannattaa ottaa mieluummin omaa väriä hiukka tummempi kuin vaaleampi. Olen myös kuullut tanssijasta, joka on mennyt kampaajalle peruukin kanssa, ja pyytänyt värjäämään omat hiukset peruukin sävyyn. Hyvin keksitty ja varteenotettava vaihtoehto ehkä, mutta kun käyttäisin rahani paljon mieluummin johonkin ihan muuhun mielestäni mukavampaan tai itselleni tärkeämpään.
Voi elämä :D!!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Desperate times, desperate measures...

Tähän on nyt sitten tultu.


Jeps. Pois alta risut ja männynkävyt! Tossusooloja treenataan nyt ulkona, hiekkakentällä, irkkutossuissa. Omassa postimerkinkokoisessa olkkarissa ei mahdu, salillisia treeniaikoja ja tilaa ei ole tarpeeksi eikä tarpeeksi usein, ja lenkkarit ovat liian raskaat ja kömpelöt tossutansseihin.
Kovakenkäaskeleihin lenkkarit vielä menettelevät. Viimeksi eilen jaoin sulassa sovussa saman hiekkakentän männynoksalla käpyä popsivan oravan kanssa, joka ei korvaansa tuntunut hetkauttavan, kun sen puun alla tahkosin kovakenkätanssejani.

Aina hetkittäin välähdyksenomaisesti tajuaa kylmän totuuden, ja silloin lähes henkeä salpaa, vatsassa kouraisee ja sydänalaa kylmää. Kisapäivät lähestyvät ihan tajutonta tahtia. Opettajani tulevat huomenna Turkuun pitämään tiivaria, katsomaan kisa-kuntoamme. He ovat ilmeisesti kuulleet kesäisistä lisätreeneistämme ja ressukat varmaan odottavat näkevänsä jotain hienoa. Ehhh... Voi kurjuutta.

Olen minä jopa vähän lenkkeillytkin.
Epätoivo löyhkää ilmassa, ja vahvasti.

Tossupolot. Sääliä ei tunneta!

torstai 26. syyskuuta 2013

Sehän on kohta jo valmis!

Jostain syystä tällä hetkellä tuntuu, että se mitä eniten teen kisojen ja näytöksen eteen on käsityöt ja ompelu. Johtuu ehkä siitä, että nämä eivät ole lempipuuhiani (kuten jossain välissä on ehkä tullut selväksi...), joten siihen nähden niillä tuntuu olevan elämässäni tällä hetkellä kohtuuttoman iso rooli.

Takana on taas kaksi asupajaa. Viime sunnuntai meni jo kyyneleitä nieleskellen ja keittiössä välillä jäähyillessä, kun kappaleita piti ommella yhteen, eikä ne mokomat tehneet ollenkaan mitä halusin, ne vaan meni runttuun ja aiheutti ongelmia. Tämä paja saattoi raastaa myös ohjaajaamme ja ryhmämme toista kokenutta ompelijaa. Heidän kunniakseen on sanottava, että jos näin olikin, eivät he mitenkään sitä päälle päin näyttäneet. Meistä viidestä paikalla olleesta asun tekijästä yhdellä on hyvä haju käsitöistä, yksi hoitaa hommat valtaisalla, kadehdittavalla tyyneydellä ja me loput kolme - sori kaverit, olette rakkaita, mutta - ollaan ihan käsiä tässä hommassa... ainakin, jos mittarina pidetään sitä avunpyyntöjen määrää, joka tuona sunnuntaina huoneessa kaikui milloin minkäkin koneen ääreltä.

Yhteen neulotetut kappaleet jonottamassa ompelukoneelle pääsyä.

Sunnuntaista kuitenkin selvittiin, ja aloimme valmistautua tiistai-illan Operaatio Vetoketjuun.
Ihanainen opettajamme oli varovasti pariin kertaan vihjannut, että "vetoketju voi olla aika hankala", joten oletin taas pykääväni mekkoani itku kurkussa, mutta miten kävikään? Voittajaolo! Ei minkäänlaisia traumoja vetoketjun ompelusta! Toki siinäkin oli haasteensa, mutta ei mitään edelliseen tuskaan verrattavaa. Oletan, että taikasana tässä on "suora ommel". Olen itsevarmasti jo aiemmin julistanut, että kykenen kyllä "suoraa saumaa" ompelemaan. Ne on ne mutkat ja kaaret ja kruntut ja rypytykset - tahalliset ja tahattomat, joita en kestä yhtään. Joten, tiistai-ilta hurahti hämmästyttävän kivuttomasti tuon vetoketjun parissa. Oli aika messevä olo vetästä mekkoa ekaa kertaa päälle, kun vetoketju oli kiinni ommeltu. Mun mekko! Ihan ite! Ja muuten, 27 on enää 7!!

Vetoketjua ommellaan

Kattokaa ny! Siinä se on, vetoketju!

Sunnuntaina jatkuu taas, vuorossa hihat. Jos oikein muistan, viimeksi kun kauan kauan sitten jotain asua itselleni yritin kasata, tämä oli se vaihe, jossa luovutin ja vein mokoman tekeleen ammattiompelijalle lopetettavaksi. Tämä ei lupaa ei sitten niin mitään kovin hyvää sunnuntaille... Mukaan kasa kärsivällisyyttä kaikki jookoskiitosplease.
Etenkin yours truly.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Jollen vielä näytöstä stressannut, niin nyt vois olla aikast hyvä aika aloittaa!

Viimeisintä näytöksemme tienoilta:

"I’m very pleased to let you know that HE Dónal Denham, Ambassador of Ireland to Finland, will be very pleased to attend the performance at 6pm on the 23rd."

Saimme siis viestin Irlannin Suomen suurlähetystöstä, että Irlannin Suomen suurlähettiäs Dónal Denham on näillä näkymin tulossa katsomaan esitystämme. On kuulemma jopa valmis sanomaan muutaman sanasen, jos niin haluamme.

Vau! Ajatella, meillä saattaa olla ihan oikeita kunniavieraita näytöksessämme!!

Jollei siis näytös vielä jännittänyt, niin nyt kyllä sitten jännittää!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Jaa syksy vai?

Syyskuun 21. päivä, ja olin puoli kuuden aikaan vielä ulkona t-paidassa ja sortseissa. En tiedä minkä verran ulkona asteita oli, mutta yhtään ei kyllä ollut kylmä. Päinvastoin, selkää ihan kuumotti, kun aurinko siihen paistoi.
En valita.

Huomenna luvassa: lähtö kotoota klo 9:45, n. klo 10-14:30 kisa-asukäsitöitä, jossain välissä tarttis jotain syödäkin, koska klo 15-16 ceilitreenit ja 16-18 showtreenit.

Phuuh...

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Käsityöraportti

Kolme tuntia.
Kaula-aukkojen mallausta. Nuppineulotusta, ompelua, saksimista, siksakkausta.
Kangaskappaleita on enää 13!!
Ei yhtään ylimääräistä energiaa valokuvien ottoon, tänään jaksoi keskittyä vain olennaiseen.
Käsityögurumme mukaan yksi hankalahko vaihe on nyt suoritetttu, seuraavaksi kuulemma tiedossa vain "helppoa ompelua"...