Jeps. Pois alta risut ja männynkävyt! Tossusooloja treenataan nyt ulkona, hiekkakentällä, irkkutossuissa. Omassa postimerkinkokoisessa olkkarissa ei mahdu, salillisia treeniaikoja ja tilaa ei ole tarpeeksi eikä tarpeeksi usein, ja lenkkarit ovat liian raskaat ja kömpelöt tossutansseihin.
Kovakenkäaskeleihin lenkkarit vielä menettelevät. Viimeksi eilen jaoin sulassa sovussa saman hiekkakentän männynoksalla käpyä popsivan oravan kanssa, joka ei korvaansa tuntunut hetkauttavan, kun sen puun alla tahkosin kovakenkätanssejani.
Aina hetkittäin välähdyksenomaisesti tajuaa kylmän totuuden, ja silloin lähes henkeä salpaa, vatsassa kouraisee ja sydänalaa kylmää. Kisapäivät lähestyvät ihan tajutonta tahtia. Opettajani tulevat huomenna Turkuun pitämään tiivaria, katsomaan kisa-kuntoamme. He ovat ilmeisesti kuulleet kesäisistä lisätreeneistämme ja ressukat varmaan odottavat näkevänsä jotain hienoa. Ehhh... Voi kurjuutta.
Olen minä jopa vähän lenkkeillytkin.
Epätoivo löyhkää ilmassa, ja vahvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti