Kun oikein etsii, niin löytää hakemansa?
Tänä aamuna kun jalkojani ojentelin ja pohjettani katselin niin eikös vaan silmiini osunut omasta mielestäni ihan selkeä kuoppa pohkeessa! Pirskatti! Aiemman nettisurffailun perusteella olin ollut ymmärtävinäni että kuoppa = ei kovin hyvä, joten paniikki iski heti ja varasin ajan lekurille. Edelleenkään ei pohje muuten mitenkään kipeä ole, kävely vaan on klenkuttamista. Pyöräily lekurille ei sattunut, vaikka toki minä enemmän sillä terveellä jalalla puskin menemään.
No, diagnoosiksi tuli kuin tulikin 'revähdykseen viittaavaa' ja jo edellisessä postauksessa mainittu 'tennis leg' (tämä huvittaa minua edelleen :D). Ei kuitenkan mitään kovin suurta ja vakavaa. Paranemisennuste on hyvä, ehkä noin jotain viikon verran. Pyöräilylupa tuli heti, venyttelyjä, kävelyä lisää kun pystyy ja tanssia saa kun pääsee usean kerran peräkkäin varpaille ja alas eikä ole kipuja.
Lääkäri piti minua varmaan sellaisena luulosairaana, jotka ravaavat lekureissa ihan vaan huomiota hakemassa, koska ensin erehdyin omasta pohkeestani (oikeasti!!) ja sanoin että vika olisi pohkeen ulkosyrjässä, kunnes tajusin että sisäsyrjähän se olikin, hups... Uskomatonta... Mut hei, oikee, vasen, sisäsyrjä, ulkosyrjä, kuka näitä nyt aina erottaa! Ja kunnei siinä kerran ole kipua kertomassa kumpi syrjä se nyt oikeesti on! Nih!
Nyt sit vaan odotellaan.
En ole koskaan ollut erityisen hyvä enkä kärsivällinen odottelija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti