Gasp!! Urheiluvamma :o!!

Johan tässä se seitsemän vuotta saatiinkin tanssia ilman mitään suurempia ongelmia ja loukkaantumisia. Mitä nyt jotain pienempää rasitusvammaa ja ihan vaan raatamisesta kipeytyneitä lihaksia. Eilen sitten tiivarilla kesken askeltreenin oikeessa pohkeessa tuntui sen verran iso 'krunts' että tuntui ihan siltä että tuo 'krunts' päästi kunnon, kuuluvan äänen. Ihan kuin jotain jotenkin muljahti pois normaalilta paikaltaan, kävi oman paikan vieressä ja palasi takaisin. Tai jotain. Kuten äärimmäisen tieteellisestä ongelmankuvailusta huomaatte, niin minullahan yhtään mitään kokemusta eikä tietotaitoa mistään urheiluvammoista ole. Mutta oletin, että oiskohan pohjelihas jotenkin revähtänyt. Tai jotain.
Grrh... :/

Lopputiivari meni pääsääntöisesti katsojana, koska jalalle ei oikein painoa enää pystynyt laskea ja kävelykin oli pelkkää klenkkaamista. Melkein... Ei vaan malta... Vasemmalla jalalla seisten pystyi mokomalla, turhalla oikealla raajalla silti kokeilla hiukan rolleja ja backtreblejä. Ei siis voinut - ei voinut! - käydä kovin pahasti! Eihän!?

Kateellinen sivustakatselija kuvaa ajankulukseen, kun muut  pääsee tekemään trebletreeniä...
Nykyäänhän kaikki tekevät netin ihmemaailman avulla omat diagnoosit ennen kuin lääkärille lähtevät, joten katsotaanpa, pohjelihaksen revähdys?
Vaihtoehtoja löytyy: kramppi/kouristus, venähdys, revähdys, repeämä...
- venähdys: ...voi nousta pieni mustelma... jotakin on mennyt rikki... kosketteluarka... lihaksen liikuttelu käy kipeää.
- revähdys: ...osa lihassäikeistä on poikki... vamma-alueella yleensä mustelma ... kipu ja liikerajoitus on pahempi kuin venähdysvammassa (no ei kai...paitsi ou nou: "...jos revähdys on vuotanut ns. sisään, eli näkyvää mustelmaakaan ei tule.").
- repeämä:  lihas on poikki... vamma-alueella todetaan kuoppa ja kookas mustelma. Lihasta ei voi käyttää (no kääk!! Ei kuoppaa eikä isoa mustelmaa, huraa!).
- tenniskyynärpään pikkuveli tennispohje (hehe) ... yleensä kun treeniä on kestänyt tunnin verran (njoo, alkulämppien ja -treenien jälkeen ehkä tunti ehdittiin mennä...)
- vaiva etenkin juoksijoilla... (No niin, juokseminen! Olisihan se nyt pitänyt tietää, ettei mokomasta ole muuta kuin harmia!!)
- venyttely, kuntoutus, kevyt (lajinmukainen)liikunta heti kun kipu sallii, parin vrk:n kuluttua. (Kertoisko joku mulle, mitä irkussa voi lukea kevyeksi lajinmukaiseksi treeniksi?)
- uusiutuu helposti (jupinaa... :/)

Onko tuo hiukan tummempi piste tulkittavissa mustelmaksi...?  Erottaako sitä edes kukaan muu kuin minä :D.
Nyt vuorokautta myöhemmin rohkenen sallia itseni olettaa, että mitään järkkykamalaa ei ole tapahtunut. Olen kallistumassa omadiagnoosiin "venähdys", paranevat muutamassa päivässä, toipumisaika noin 1-2 viikkoa. Pohje ei ole nytkään muuten erityisemmin kipeä, ei vaan kestä normaalisti painoa eikä kävelyä. Venyttely ei satu oikeestaan kovin paljon enempää kuin ennenkään rasittuneita pohkeitani venytellessäni. Joten eiköhän tää tästä, kunhan säikyttelee, mokoma... (kuuluisia viimeisiä sanoja?)

Vammasta huolimatta eilinen tiivari jäi silti selkeästi plussalle: mulla on nyt valmiina takataskussa intermediate slipariin lead ja askel, jos ikinä sille tasolle pääsen ja rohkenen - ja jos koskaan uskallan oikeasti alkaa treenata ja myös opin bicyclen... Irkkutanssin yksi ihanuuksista: aina löytyy uusia haasteita, jos niin vain haluaa :).

Siis näin. Helppoa kun sen osaa.
Tämä viikko siis pakkolepoa, pysy poissa tanssisaleista ja lenkkipoluilta!