torstai 20. marraskuuta 2014

Neljä tuntia lähtöön

Tämän syksyn kisoihin valmistautuminen on ollut hyvin, hyvin erilaista viime vuotisesta. Ceilitreeneissä olen kyllä ollut paikalla pitkin syksyä, mutta treenannut olen enemmän katsellen ja kävellen kuin tanssien. Kahta soolotanssiani olen valehtelematta kesän jälkeen pystynyt tanssimaan läpi alle kymmenen kertaa. Onneksi sentään ehdin kesällä tanssia sen verran, että uudemman tanssin askeleet ehkä jäivät mieleen, ja onneksi toinen on niin tosi tosi vanha, että sitä on tullut jo aiemmin tanssittua. Näillä treenimäärillä ei siis tänä vuonna tarvitse kisoilta odottaa yhtään mitään. Jos sooloissa lavalle asti lopulta menen, aion vain iloita ja nauttia kisatunnelmasta, oli tanssi sitten miten varovaista töpöttelyä tahansa. Ceilissä sen sijaan rutistetaan hampaat irvessä miten parhaiten pystyy. Tiimikavereita ei millään tahdo pettää.

Tällä mennään ja toivotaan parasta.

Vajaat neljä tuntia lähtöön, lienee parasta lähteä pakkaamaan... Raporttia siitä kuinka kävi reilun viikon päästä :).

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Lähtö lähenee

Neljä päivää lähtöön. En ole lainkaan sisäistänyt, että pian pitäisi jo olla menossa. Saattaa johtua näistä kovin vajaan tuntuisista treeneistä ja liikkumisista mitä tänä syksynä olen päässyt tekemään. Joka tapauksessa, lähtö lähenee, ja tässä viimeisimpiä kisojen tiimoilta:

- Ceilitiimimme sai kuin saikin sijaisen! Helsingistä tuli reipas ja rohkea pelastava enkeli jalkavaivaista joukkuettamme paikkaamaan. Yhdet treenit ehdittiin yhdessä mennä :).
- Tämän jälkeen ehdimme saada joukkueeseemme entisen neljän jalkaongelman lisäksi vielä yhden jonkin verran revähtäneen reiden. Hoitunee levolla (...we hope...)
Joku on niiiiin kironnut meidän joukkueen tänä syksynä!!
- En minä vieläkään mitenkään varma omasta pohkeestani ole, enkä voi mitenkään kummoisesti sanoa treenanneeni, mutta ilmoittauduin sitten kuitenkin kahteen "hieman kevyempään" (eh, irkkutanssi, kevyttä...?) soolotanssiin. Koska, jos pohje on ensi viikonloppuna ok, harmittaisi ihan älyttömästi jos en yhtään sooloa tanssisi, nyt näillä ilmoittautumisilla pääsen koittamaan edes kahta tanssia. Jos taas pohje ei soolotansseja salli, kaksi missattua tanssia kirpaisee vain kymmenen euron verran.
- Varmuuden vuoksi: pohkeelleni on luvattu kinesioteippaus kisoihin. Odotan mielenkiinnolla!
- Hmm... en ole ihan varma missä on peruukkini... mahtuukohan kisa-asu vielä päälle... reilut kaksi kuukautta vähän liikkuen ja riittävästi syöden voi vielä kostautua... eli siis: pakkaamiselle ei ole suotu vielä ajatustakaan. Passini sijainnin sentään tiedän ja muistan sen olevan vielä voimassakin, lennot ja majoitukset on kunnossa. Onneksi Haagissa sentään pärjää euroilla, ei tarvitse rahanvaihtoa miettiä.

Homma on niin hallussa että!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Päätösten aika

No niin. Nyt se sitten pitäisi tehdä. Päättää. Päättää ilmoittautuako kisaamaan Haagissa sooloilla vai ei.
Huokaus.

Raaka realiteettihan on edelleen se, että viimeiset reilut kaksi kuukautta en soolojani ole kunnolla päässyt tanssimaan. Treenit ovat olleet lähinnä askelten läpikäyntiä päässä mielikuvaharjoitteluna tai kävellen läpi tepsuttelua. Ne muutamat kerrat kun olen varovasti yrittänyt ihan tanssia ovat loppuneet lyhyeen. Pohje on hyvin nopeasti ilmaissut vastalauseensa, joten lopputulos on, että treenattu ei ole.

Kisoihin on 13 päivää. Pohje on toki parempi kuin kaksi kuukautta sitten ja ehtiihän sitä tässä vielä pari viikkoa parannella, mutta vaikka se kuntoon Haagiin mennessä tulisikin, niin edelleen - treenattu ei ole.

Olen ehtinyt päättää että menen joka tapauksessa. Että en mene ollenkaan. Että jätän kovat kengät kotiin, mutta teen tossutanssit. Että menen kisaamaan vain parilla tanssilla, en koko 7-8 tanssin paletilla. Eilen iltapäivällä viimeksi päätin että parempi olla menemättä. Eilen illalla jo mietin, että jospa kuitenkin kahdella tanssilla...

Argumentteja puolesta:
- tekee niin hirveesti mieli...
- kun paikan päälle Haagiin nyt joka tapauksessa menossa ollaan, niin samalla voisi tehdä soolojakin. Ei ole varaa jatkuvasti käydä ulkomailla kisoissa.
- vaikka treenattu ei nyt syksyllä ole, tanssit on kuitenkin joko vanhoja tuttuja tai ehdin niitä kesällä ennen vammaa jonkun verran treenata.
- voithan sitä ilmoittautua, ja jos pohje on vielä Haagissa huonona, voit jättäytyä pois kisasta, ei ole mikään pakko kisata.

Argumentteja vastaan:
- usko ny, treenattu ei ole!!
- pohje ei ole ainakaan nyt vielä satavarmasti ok.
- jos nyt ilmoat etkä tanssikaan, maksat turhasta.
- kokeneen opettajani viisaus: kisoja tulee kyllä. On parempi parantaa jalka nyt, niin niihin tuleviin kisoihin myös pääsee, ennemmin kuin mahdollisesti tehdä peruuttamatonta vahinkoa kisaamalla vajaakuntoisella jalalla.

Aika kevyitä perusteluita tuolla puolesta-osastolla. Lähden päättämään.
Arvauksia lopullisesta päätöksestäni saa esittää :).

torstai 6. marraskuuta 2014

Toisenlaista tahtojen taistoa

Siitä on pian noin vuosi, kun ensimmäisen kerran hölkkäsin mettälenkkipolkuni kokonaan ympäri. Tuolloin kerroin, miten seuraavilla kerroilla lenkillä piti käydä itsensä kanssa tahtojen taistoa, että viitsiikö lenkkiä uudelleen ympäri juosta, koska tiesin siihen pystyväni ja sen jaksavani.

Nyt tänä syksynä olen tarponut samaa mettälenkkiä sattuneista syistä kävellen, pohkeen kuntouttamisen ja vetreyttämisen toiveessa. Aina kun pohje alkaa lämmetä ja tuntua "melkein mukavalta" hiipii mieleen houkutus, että mahtaisiko se jo juoksua kestää. Pitäisikö hiukan jo yrittää miltä tuntuu. Tänä syksynä olen siis joutunut käymään itseni kanssa tahtojen taistoa siitä että en juoksisi, vaikka mieli tekisi.

Aikamoinen muutos.

Ensilumi 6.11.2014.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Terkkuja Turun kisatiimiltä!

Hei!
Me ollaan irkkutanssijoita Turusta ja me ollaan menossa kisaamaan irkkutanssin EM-kisoihin Haagiin kolmen viikon päästä. Meitä on kahdeksan tanssijaa ja yksi varamies, ja ollaan huikeassa kisakunnossa! Meillä on yksi revähtänyt pohje, yksi murtunut pohjeluu, yksi revennyt polven jänne ja yksi venähtänyt jalan ulkosyrjä. Ei me mitään epätoivoisia olla, mutta meillä olis tarjota kolmen viikon harjoittelupaikka ja kisapaikka ykköstopin naiselle. Anyone interested :D? Kaikki tarjoukset huomioidaan :D!

Revähtänyt pohje, murtunut pohjeluu, revennyt polven jänne ja venähtänyt jalan ulkosyrjä. Turkutiimi rocks :D!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Syksyn pyöräretkiä

Tämän syksyn blogimerkintäni ovat olleet lähinnä alituista itkua ja ruikutusta pohkeestani, eikä masentavan maanantain jälkeen pohkeesta ole edelleenkään mitään erityisen riemastuttavaa kerrottavaa. Jotta tästä syksystä jäisi kuitenkin jäljelle edes vähän jotain positiivistakin, koitan tällä kertaa keskittyä edes hieman johonkin muuhunkin, vaikka vain todisteena ja muistutukseksi itselleni, että tämän syksyn kaiken masentuneen tappiotunnelman ohessa on ollut myös jotain hienoa. Nimittäin valtavan upea syksy.

Viime vuonna saitte kuvakollaasin kesäisestä lenkkipolustani, tämän vuoden kuvakollaasi olkoon nyt sitten syksyn pyörälenkeiltäni. Niitä oli tarkoitus tehdä etenkin kuntoilun nimissä, koska tanssimaan ja juoksemaan ei pystynyt. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että kuntopyöräily taisi toisinaan jäädä retkeilypyöräilyn jalkoihin. Syke ei tainnut ihan aina kovin kummoiseksi nousta, hiki ja hengästyminenkin lienee enemmän lämpimien kelien ja niihin nähden ylipukeutumisen ja ylämäkien kuin tehokkaan kuntoilun ansiota :). Siitä huolimatta, pyöräilty on!

Merensalmella Uittamolla 5.9., ilmalämpötila peräti +20!



Aurajokilaakson kulttuurimaisemaa ja kallioilla kävelyä 18.9., edelleen n. +18-19 astetta.

Hitchcockin linnut!?


Ruissalo 4.10. ja lämpöä edelleen piisaa +15 asteen verran.

Kämyset oli eväät, mutta maisemat sitten sitäkin upeammat!

Kuuvan kallioita ja maisemia, Ruissalon metsiä.

 Jos muistat miltä suolainen merivesi merenrannalla tuoksuu, lisää tuo muistijälki tähän kuvaan.

Jos muistat miltä syksyinen metsä tuoksuu, lisää tuo muistijälki näihin kuviin.


Kaunis kotikaupunki.



Tanssikuntoista pohjetta edelleen odotellessa. Kisoihin viikkoja viisi. Vajaat.

torstai 16. lokakuuta 2014

Haagin 'to do' -lista

Kisoihin 5 viikkoa. Seitsemän viikon tanssimattomuuden jälkeen paniikki ja ahdistus ovat aika massiiviset. Tekemistä on vielä ihan liian paljon, aikaa kaiken tekemiseen ihan liian vähän.

Vanhat tanssit:
Reel ja slipari ovat jääneet täysin oman onnensa nojaan. Niitä on tepsuteltu läpi mitä on ehditty ja viitsitty ja pystytty, eli lähes ei ollenkaan. Jostain syystä pohje otti hittiä aina heti kun reeliä koitin mennä. Ehkä johtuu siinä olevasta muutamasta aika nopeasta askeleesta, en tiedä. Näissä nyt sitten lähinnä luotetaan että ovat sen verran muistissa että ne pystyy Haagissa edes läpi tansimaan. Jos niitä edes pystyn tanssimaan.
Odotukset näissä ihan nollassa.

Light jig on jostain kumman syystä ainoa, jota pohje jossain välissä tuntui hiukan kestävän, joten sitä on jopa jonkun verran koitettu tanssia. En ymmärrä miksi näin on. Askeleet ovat tässä kyllä tosi simppelit, joten jos ne vaikka saisi miten näteiksi, niillä tuskin korkeaa sijoitusta tulee. Etenkin kun se nätteys puuttuu. Takanilkka, ystävät, se iänikuinen koukussa oleva takanilkka...

Uudet tanssit:
Single jig on tansseista toinen, jota pohje satunnaisesti salli hiukan tanssia. Tämä single jig on askeleiltaan jopa ihan kiva, tykkään, vaikka en leadissä osaakaan nätisti nostaa jalkaani suoraksi ja korkealle, ja stepissä teen aina puolessa välissä väärin askeleita :/. Mutta jos saan nättiin kuntoon, tää on ainoa, josta voisi jotain odottaa. Yllättävää, kun ottaa huomioon miten vähän yleensä single jigistä olen tykännyt ja miten huonosti sen yleensä olen treenannut ja tanssinut.

Heavy jig ei ole oikeastaan kovinkaan vaikea, se tarttis vaan saada siistiksi ja napakaksi ja nätiksi. Lisäksi yleensä myös pidän heavy jigistä, joten tämän treenaaminen ei periaatteessa pitäisi olla ongelma. Se vaan, että aristelen pohjettani enemmän kengillä kuin tossuilla, joten kengillä on tanssittu tossutanssejakin vähemmän, eli ihan turha odottaa mitään ihmeitä tästäkään.

Hornpipen lead around, heh joo, lead around. Sen pitäisi liikkua, sillä pitäisi tehdä kunnon ympyrä, mutta minä osaan toistaiseksi töpsötellä sen ainoastaan lähes paikallani. Jos sitäkään. Yksi ikävä rytmitysongelma, jossa haparoin aina. Siis rytmitys kuntoon ja liikettä pitäisi saada lisää, ja rutkasti, ja pian! Kaiken kukkuraksi siinä on treblejä. Treblejä. Graah... Tykkäisin trebleistä kovasti, jos osaisin tehdä ne nätisti. Mutta en kuulkaa osaa.  

Trad set ihan mahottoman vaikea. Etenkin step-osan ajoituksen kanssa rämmin ja räpiköin jatkuvasti. Blackbirdiä olen kuitenkin tanssinut vielä vähemmän, heinäkuun jälkeen en kertaakaan, joten Kingillä mennään. Jos mennään. Ellen sitten lankea Pateen. En haluaisi, koska trad.seteissä minun olisi mielestäni aika pyrkiä eteenpäin uusiin haasteisiin. Enkä sitäkään kyllä ole tanssinut kesän jälkeen kertaakaan...

Kaiken kaikkiaan tänä vuonna on turha odotella viime vuotisen kaltaista menestystä.
Tänä vuonna on voitto, jos edes pääsen lavalle ja saan tanssit läpi tanssittua.