Kisaamisen tuskaisia ja koomisia sivujuonteita 1: Käsitöitä!

Lauantaina saadun kisaluvan jälkeen tehokas tiimimme ryhtyi heti eilen projektin seuraavaan vaiheeseen: Kisa-asut! Aiemmin olimme jo päätyneet käyttämään samoja asuja kuin edellinen turkulainen ceilitiimi. Käytännössä osalla siis on jo asu valmiina, hameosat ja viitat järjestyisivät kaikille lainaamalla, joten lopulta väsättäväksemme jäi vain pelkkä yläosa. Jaa että vaan...
Käsityöt eivät ole 'se mun juttu.' Käsityöt putoavat samaan syvään kuoppaan juoksemisen kanssa. Näihin ei kosketa - ellei ihan pakko ole.

Pakko tuli nyt joten nurinat pois ja toimeen. Tai näin luulimme. Ennen kuin pääsimme edes alkuun, saimme kuulla irkkuopettajamme kunnianhimoisista suunnitelmista. Valitsemamme asu ei kuulema käykään, vaan hän haluaa kaikille koulunsa oppilaille täällä Suomessa samanlaisen kisa-asun. Kaikille, eli Helsingin ja Tampereen ceiliporukan kahdeksalle ja meidän Turun kahdeksalle sekä kolmelle varamiehellemme sitten varmaan myös. Hänen venäläinen tuttunsa voisi kuulemma tehdä. Eh... Koska olemme suomalaisia skeptikkoja, pessimistejä ja varman päälle pelaajia, emme saaneet itseämme ollenkaan vakuuttuneiksi, että tämä tuttu noin kahdessa kuukaudessa ehtisi oikeasti tehdä noin 20 kisa-asua. Joten päätimme pitäytyä tässä vaiheessa alkuperäisessä suunnitelmassamme ja ryhdyimme tekemään itsellemme yläosan kaavoja, olimmehan paikalle jo joka tapauksessa tulleet. Olisi sitten ainakin yksi vaihe valmiina, jos ei tämä Irlanti-Venäjä-Suomi -akseli toimisikaan ajoissa... Musta yläosa voi muutenkin olla joka tapauksessa käyttökelpoinen vaikka esityksissä. Salaa kuitenkin toivon vielä, että lopulta saamme toimia alkuperäisen ajatuksemme mukaan ja kisata meitin omilla asuillamme.

Kaavojen teko osoittautui peräti mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Neulota, piirrä, leikkaa. Piirrä, neulota, sovita. Piirrä, ompele, sovita. Ja lopulta vielä piirrä ja leikkaa ja voilá! Sulla on lakanakaavat. Ähhh.. Käytännössä...

Kaverit auttaa käsityötaidotonta <3

Tästä se lähtee! Tekijän työvälineitä ja kaavojen piirtelyä lakanalle.
Tämä piirtely oli vielä mukavan helppoa, vaikka totuuden nimessä, käsityögurumme joutui jo tässä vaiheessa aina asettelemaan nuo kaavat lakanalleni oikein, ja sain lisäkäsiä avukseni myös nuppineulottamisessa... Mutta muuten ihan itse tein! Mittanauhalla tarkasti kolmen sentin saumavarat. Jotkut hullunrohkeat tekivät saumavarat ihan vaan vapaalla kädellä arvioiden! Whaat...!?

Kammottavin vaihe mielestäni on taatusti kankaan leikkaaminen. Nimittäin jos siinä mokaat, niin peli on sitten menetetty. Pilalle meni. Sen sijaan näiden kaavojen leikkely lakanasta ei aiheuttanut minkäänlaista tuskan hikeä. Lastenleikkiä! Sujui kuin vettä vaan, niin että jäi kuvatkin ottamatta. Helppoa, hyvinhän tämä menee!

Nooot... Leikkaamisen jälkeen piirrettiin kaksinkerroin olleelle lakanalle viivoja sille toisellekin palaselle. Aurinkoinen ilta ja ikkunalasi olivat pop. Sitten piti laittaa palat neuloilla saumoista yhteen ja tässä vaiheessa meinasi ekan kerran mennä pinna. Mikä pala mistä kohdasta mihin kiinni häh? En ollenkaan hahmottanut miten palat pitäisi yhteen laittaa. Säälittävää. Onneksi oli ihania apulaisia ympärillä, joten siitäkin selvisin. Sovitettiin kaavaa päälle. Säädettiin lisää nuppineuloilla. Piirreltiin tussilla lisää viivoja. Tässä vaiheessa alkoi allekirjoittaneen kärsivällisyys hieman jo väsyä, eikö tää jo valmistuisi, mutta pahinhan oli vasta edessä.
Ompelu.

Missä se viiva oikein on!?
Minä ja ompelukone emme ole ystäviä. Olen joskus äitini vanhalla koneella jotain tehnyt, ja voi niitä ärräpäiden määriä, kun langat katkeaa ja sotkeentuu ja menee solmuun ja pitää purkaa ja ärh! Apuun tuli pelastava enkeli yhden irkkuystävän muodossa, joka ihan pyytämättä otti tekeleen ja lupasi sen ommella. Ah! Sama enkeli ompeli myös toisen käsityötaidottoman irkkuystäväni kappaleet yhteen, joten odotettavissa on yksi kevyesti juopunut enkeli, kunhan pääsemme häntä torstaina tuopposilla kiitoslahjomaan :D.

Pelastava enkeli suoritti kammovaiheen, eli itse ompelun.   Joten seuravaksi siis ommeltiin. Sitten sovitettiin uudelleen päälle. Leikeltiin liikoja kankaita saksilla pois. Ja sitten ei tämä käsityötaidoton ollut uskoa korviaan, kun tuli käsky leikata juuri saumoista yhteenommellut kappaleet taas erilleen, juuri ompeleen päältä. Siis mitähäh? Kaiken sen vaivan jälkeen, leikkaa taas palasiksi vai?

Työtä käskettyä, ja viimeiset saksimiset juuri tasan tarkkaan ommelta pitkin ja tadaa! Siinä, yläosan kaavat on tehty! Ilman auttavia käsiä en kyllä ikinä olisi saanut omiani valmiiksi ajoissa. Neljä tuntia siinä maanantai-iltaa kului, mutta siinä ajassa tehtiin sentään kaavat kuudelle. Minun mielestäni aikast hyvin tehty. Ja oli jopa hauskaa! Siis käsitöitä tehdessä, kukapa olisi uskonut. Note to self: kun joudut tekemään jotain kurjaa, koita tehdä sitä mukavassa seurassa :).

Neljän tunnin äheltämisen jälkeen, mitä jäi käteen? Läjä lakanakaavoja.