Tiistaina siis leikelimme niitä kangaskappaleita, tuloksena 27(!) erillistä kangaspalaa. Torstaina tein kotiläksyä ja koitin silittää liimakangaspaloja kiinni pukukankaaseen. Kahdesti piti palat käydä läpi, eikä sittenkään oikein tuntuneet palat tarttuvan. Lauantaina pitikin vielä ottaa järeät aseet esiin ja astetta kuumempi rauta käyttöön ja silittää palat läpi vielä kolmannenkin kerran. Johan tehosi!
Tämän jälkeen "pääsimmekin" sitten ompeluun.
Tehtävä: Siksakkaa etusivu- ja takasivujen (kait...?) vuorikangaspalat kiinni pukukangaspaloihin.
Suoritus: Eh...?
Sanoinhan, että ompelu ja minä emme ole ystäviä! Heti ensimmäistä ommelta kun yritin, niin mahtoiko koneneula kaksi pistoa ehtiä tehdä, kun tuloksena oli: sotku. Tosi kuin vesi, yhtään en valehtele enkä liioittele! Tällä asialla on silmiinnäkijä ja todistaja, joka hänkin ihan epäuskoisena ihmetteli, että miten minä jo nyt onnistuin saamaan kaikki langat sotkeentumaan... Onneksi on kärsivällinen ystävä, ja kun alkuun autetaan, jopa minä sain ompelut suoritettua suht matalalla stressiasteella. Sen kaverin stressiasteesta en ole ihan varma...
Parasta tässä viikon käsityökurimuksessa on se, että tiistai-illan 27 kappaletta kutistui lauantai-iltaan mennessä jo 16 kappaleeseen. Tämä ei voi olla muuta kuin hyvä asia! Eihän...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti