Tuossa aamulla kun ylös nousin, niin shock and horror - oikea etu-/ylänilkka ei oikein kestänyt astua sille painoa! Mitä ihmettä!? En varmasti lyönyt sitä eilen mihinkään. En muista huonoja alastuloja hypyistä, ei mitään syytä moiseen. Kenraalin jälkeen pääsin koko illan kävelemään ihan normaalisti. Missä ihmeen asennossa sitä ihminen pystyy unissaan röhnöttämään oman nilkkansa päällä niin, että aamulla kyseinen nilkka ei kestä painoa? Ei voi käsittää. Onneksi tuntuu menneen ohi, mokoma.
Ja ihan kuin tuossa ei olisi tarpeeksi sydämentykytystä, niin miksi juuri tänä aamuna pitää olla huono olo? Rehellisesti, en minä jännitä niin paljon että voisin huonosti. En muista koskaan jännittäneeni missään niin pahasti, että voisin huonosti. Tämä ei varmasti ole mitään jännityshuonovointisuutta. Eilen jo kaikki puhuivat, että taitaa olla tulossa kipeiksi tai että kotona on kaikki kipeinä. Itseäni vilutti koko torstaipäivä.
Päivä. Tarvitsen vain yhden päivän! Tai oikeastaan vain 12 tuntia. Antakaa mulle 12 tuntia, niin pääsen näytökseen ja sieltä kotio, ja sitten tulkoot nilkkavammat ja vatsataudit ja flunssat, jos ihan pakko on. Ei voi olla paljoa pyydetty, yhet 12 tuntia.
Universumi ei vissiin ny tykkää munsta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti