Kieltämättä käväisi mielessä, että jospa vaan jäisi yhdestä numerosta pois, niin ei tarvitsisi nysvätä tämän ompelemisen kanssa. Poissaoloni ei edes sotkisi kuviota tai koreografiaa. Ihan turha minä siinä olen.
Se vaan, että tykkään niin kauhiaste tanssia! Plus olen ihan liian kiltti ja tunnollinen, niin enhän minä nyt moista voisi tehdä, en sitten niin millään.
Niin että jos nyt edes ton lahkeen vielä viiteisit tänä iltana. Paita huomenna jos jaksaa, tai sitten hakaneulojen voimalla kenraali läpi...
Huokaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti