Alkaa vissiin kisat ja näytös olla lähellä. Mitä mielessä hereillä, sitä mielessä yölläkin?
- kisat ovat jo alkaneet ja minä tulen paikalle niin myöhässä, että jonkun lapsien aloittelijafiguren (jossa minä siis olen mukana!?!?) muut tanssijat ovat jo lavalla enkä ehdi enää laittaa edes tossuja jalkoihin, vaan pujahdan sinne joukkoon paljain varpain tanssimaan. Esityksen jälkeen irlantilainen tanssinopettajani seisoo kädet puuskassa rinnuksillaan ja naputtaa jalallaan kipakasti lattiaan. Minä selittämään että en ikinä myöhästyisi tahallaan kisoista, mutta kun minun piti saada auto lainaksi enkä sitten saanutkaan, niin piti tulla bussilla, enkä yhtään tiennyt mikä bussi kisapaikalle tulee ja miltä pysäkiltä lähtee ja millä aikataululla...
En muista, menikö selitys läpi.
- lavalle pitäisi mennä ihan justiinsa kohta, ja etsitään vielä viime tippaan latotanssinumeroon sopivia esiintymisasuja minun ja äitini vaatekaapeissa olevista vanhoista mekoista, joita ei muuten enää käytetä.
En muista, löytyikö sopivat mekot ajoissa.
- vielä viime yönä olen mm. paniikissa etsinyt irkkutossujani ja -kenkiäni, kun joku siivooja oli mennyt siirtämään matkatavaroitani jonkun treenisalin pukuhuoneessa.
Tossut löytyivät ajoissa, huraa!
Illalla lähtö kohti ystävien kotitaloa Vantaalla, josta pääsemme oletettavasti helpolla lentokentälle ihan liian aikaisin huomenaamulla. Ja sitten se alkaa, tämän syksyn suuri seikkailuni tähän astisen irkkutanssielämäni suurimpiin irlantilaisen tanssin kisoihin. RTME Feisissä ilmeisesti n. 500 tanssijaa ympäri Eurooppaa. Huuu...
Joo, jännittää kyl, mutta edelleen silleen positiivisesti.
Ja nyt pakkaamaan.
Pitäkäähän meille peukkuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti