Olen jo aiemminkin sanonut, miten hyvä työväline tanssien videointi on. Niissä näkee ah! niin tuskallisen selkeästi ne omat tsiljoonat virheet, joita tuppaa toistamaan kerta toisensa perään. Yleensähän sitä tulee valiteltua niitä moninaisia tekniikkaongelmiani, joita en vaan saa korjattua, en niin millään. Nyt kerrankin ajattelin kuitenkin huomauttaa etenkin itselleni, että voi niistä videoista joskus niitä positiivisia onnistumisiakin etsiä ja löytää. Jatkuvan itsensä ruoskimisen sijaan satunnaisia onnistumisiaan voi koittaa pitää tavoitteenaan ja ohjenuoranaan ja innoittavina esimerkkeinä, että kaikki on mahdollista. Että toivoa on.
Joten, ystävät hyvät, jotain aivan uskomatonta: korkeita varpaita, suoria polvia, pehvaan asti potkua ja
suoraa takanilkkaa à la yours truly! Eikä tuo yläkroppakaan ole mikään ihan hirvee plösö, eihän? Ja vasen käsikin on ihan nätisti paikallaan eikä heilu ja huido kuin tuulessa, onhan?
Ihmeiden aika ei ole ohi!! (Noh, tuosta polvesta en ole ihan varma. Tarttiskohan sitä saada vielä taaemmas?)
(Ruutukaappaus Paulan videolta, ceilitreenit 16.3.2014)
Oi miksi oi miksi se ei voi aina näyttää tuolta!?
Lontooseen 4 viikkoa ja neljä päivää.
Ceilitreenikertoja jäljellä kymmenen. Siis 10?
10!!??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti