Mistä tietää, että kisat lähestyy?
No kuulkaas. Vainoharhaisuus lisääntyy!
Pyörällä kulkiessa pälyilee ympäriinsä ja luo kauhukuvia "mitä-jos-joudun-jarruttamaan-tuon-irtosepelin-kohdalla-ja-rengas-liusuu-alta-pois-ja-kaadun-ja-hajotan-jalan!?, Mitä-jos-tuolta-nyt-tuleekin-auto-eikä-pysähdy-ja-ajaa-mun-päälle-vaikka-sillä-on-kolmio-tai-punanen!?, Mitä-jos-joku-rattijuoppo-tuleekin-ja-ajaa-munt-kumoon-tällä-pyörätiellä!?"
Treeneissä on takaraivossa jatkuvasti ihan vaan varmuuden vuoksi jotenkin hieman varpaillaan (eheheh, siis varuillaan), ettei vaan mitään käy. Jos joku tiimin jäsen horjahtelee tai kaatuu, niin jos paikalla on ceilitiimimme jäseniä kuuluu yhteinen "gaaasp-kauheeta-eihän-sulle-vaan-käynyt-mitään!?"
Jos johonkin paikkaan tai lihakseen tai niveleen tai mihin vaan ennen kunnossa olleeseen kohtaan alkaa sattua, niin "voi-apua-mitä-tää-on-onko-tää-vakavaa-ehtiikö-tää-parantua-ajoissa-estääkö-tää-mua-tanssimasta!?"
Yhdessä lentoyhtiössä lakkoillaan jo, joten Krakovan kokemukset tuoreessa muistissa hieman hermostuneena odottelee, että mahtaako miten pian tulla samoja uutisia omaa lentoyhtiötä koskien. Ennen vai jälkeen Lontoon.
Miten tervejärkistä.
Tämän kaiken lisäksi vielä ne muut mielenhäiriöt. Vai mitä muutakaan voi muka sanoa siitä, että olen mennyt heikkona hetkenäni ääneen sanomaan, että jos recall tulee, niin mulle sitten tällaiset.
Huolestuttavaa. Hyvin, hyvin huolestuttavaa. Tai voisi olla, jos uskoisin tekniikkamme recalliin riittävän.
Vainoharhaisuutta jäljellä kolme viikkoa. Tasan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti