Lähtöpäivä lähenee ja vihdoin alan huomata itsessäni jännityksen nousevan. Viikon päästä olen jo viettänyt ensimmäisen yöni Lontoossa. Luojan kiitos! On ainakin tämä tuskainen odottelu ohi.
Joku teistä saattaa tietää mitä minun oikeasti pitäisi olla juuri nyt tekemässä.
Noh. Ei toivoakaan.
Maanantaina sain hoidettua yhdet pakolliset jutut, tälläkin viikolla olisi pitänyt vielä saada jotain aikaiseksi.
Hah.
Keskittymiskykyni yhtään mihinkään on ihan nollassa. Printtaan matkadokumentteja. Tarkistan pääsiäispäivän Lontoon paikallisliikenneaikatauluja, että pääseekö jo varhaisesta aamusta lentokentälle (pitäisi päästä). Etsin potentiaalisia kohtuuhintaisia ruokapaikkoja hotellini läheltä (löytyi!!). Suunnittelen turismipäivääni (huonolla säällä ilmaiset museot, hyvällä säällä ilmaista kaupunki- ja puistokävelyä). Sekä tätä (kiitos vinkistä Tampereelle :).). Surffaan Lontoo 2014 -sivuilla. Ja jopa fb:ssä. Terrorisoin ceilitiimiläisiäni ja muita ystäviäni jatkuvilla meileillä (anteeksi!!). Tikusta asiaa jollei muuta :). Katson läpi treenivideoitamme. Uudestaan (voi-herran-tähden-pyhä-isä-noita-mun-jalkoja!). Ja uudestaan (voi-itku-missä-toi-mun-käsi-taas-on!). Kirjoitan sekavia blogipäivityksiä...
AAAAAAAA!!!!
Joo. Olen ilmeisesti viimeinkin - sittenkin - alkanut jännittää. Ehdin jo kuvitella, etten oikeastaan kovasti edes jännittäisi.
Hah.
Hölmö.
Ei tämä kuitenkaan ole sellaista kammo 'iik-me-kuollaan-kaikki!!' -jännitystä, vaan sellaista innostunutta, kärsimätöntä, odottavaa, kutkuttavaa - ja levottomaksi tekevää - jännitystä.
Paitsi että kyllä me silti varmaan kuollaan kaikki.
Joukkueessamme on mukana muutamia yhdet MM-kisat kokeneita konkareita, jotka ovat kertoneeet kokemuksestaan jotain tähän tyyliin: "Muistan kun kävelin lavalle, sen jälkeen en muista mitään, kunnes muistan kävelleeni pois lavalta."
AAAAAAAAA!!!!!
Miksi ei ole jo huomenna!? Huomenna on treenit. Ja lauantaina, ja sunnuntaina. Oi siunatut vikan viikonlopun treenit! Toimintaa! Pääsee tanssimaan ja tekemään jotain asian eteen, pääsee keskittymään edes johonkin. Jos kerran lavalle kävellessä katoaa muisti, niin siihen toivottavasti auttaa se, että tanssia on tanssittu niin monta kertaa, että vaikka pää ei tiedä mistään mitään, kroppa ja jalat toimivat.
Muuta sekalaista tällä viikolla tapahtunutta ja mielessä pyörivää:
- Maanantaina meni fillarista taas rengas! Tällä kertaa lasinsiru. Tiesi siis kävelyä kotiin (sateessa), ja taas ihan turhaa rahanmenoa, grrhh...
- Tiistaina fillarin sai jo hakea, mutta lähdin kotoota niin myöhään, että ehtiäkseni pyörähuoltoon ennen sen sulkemisaikaa ei enää kävelyvauhti olisi riittänyt, vaan välillä piti pistää pakkohölkäksi. Kotoa huoltoon 23 minsaa! Jotka tiedätte missä asun ja missä on lähin pyörähuolto kaupunkiin päin ja kun kysessä on minä ja tosiasia että 2.1. jälkeen en ole (juoksu)lenkkeillyt, niin olen itse aika lailla ylpeä tuosta 23 minuutista.
Pyörähuollosta jatkoin vielä jumppaan ja en tiedä mitä siellä tehtiin, mutta au, lihaksiin sattuu. Reisituska johtuu taatusti siitä juoksemisesta.
- Uusi kisa-asuni saapui kotiin maanantaina!
- Tiistaina tuli lainamatkalaukku ja lainakamera.
En ole lainkaan vakuuttunut, että tavarani noihin kahteen käsimatkatavaralaukkuun mahtuvat. Saatan joutua turvautumaan vanhaan kunnon rinkkaani.
- Keskiviikkona sain tiedon sponsoroinnista <3 <3 <3 :). Saan siis sittenkin ostettua itselleni muistoja kisoista.
- Maaliskuun tiivarilla opettaja ohjeisti kisoja varten ja käski mm. plankata tossut. En ole vieläkään ihan varma oliko hän tosissaan...?
Onneksi on vanha plankki jo olemassa. Tosin, se on niin vanha, että saattaa olla kuivunut. To do -listalle: tarkista plankki...
Hoidettu mm.:
- lennot ja hotellit
- Oyster card
- lainakamera ja lainamatkalaukku
- paluulennolle ehtiminen pääsiäisaamuna pitäisi onnistua...
- printit tärkeimmistä matkadokumenteista
Hoitamatta mm.:
- rahanvaihto
- pyykättävä mukana tarvittavia vaatteita
- tossujen puunaus (?! tämän tulen varmaan unohtamaan...)
- ostettava jotkut sellaiset hiki/kainalolaput-mitkä-lie kisa-asun suojaamiseksi.
- lopullinen pakkaaminen, tietty. Ainakin jo kahdesti olen suunnitellut koepakkaamista, mutta olen sentään toistaiseksi saanut hillittyä itseni. Turhaa puuhaa, kun osa mukaan tulevista vaatteista on vielä pyykkäämättä, osaa tavaroista vielä tarvitaan, ja jotain on vielä ostamatta.
Niin ja se yksi velvollisuus pitäisi hoitaa. Itse asiassa alustavasti huomiseksi. Not gonna happen. Jospa maanantaiksi...?
Äääh tästä mitään tule. Taidan painua palauttavalle "lenkille", jotta huomenna lihakset suostuvat tanssimaan. Jospa mettässä vaikka olisi jo sinivuokkoja.
Lähtöön viisi (5) päivää, lavalle jäljellä päiviä yhdeksän (9)!
AAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti