Syksyn Oslon ja Krakovan kisareissuista poiketen halusin tästä Lontoon matkastani yhdistetyn kisa- ja turistimatkan. Edellisestä Lontoon reissustani oli jo iäisyys, joten kaipasin kovasti uutta tutustumista kaupunkiin. Kuten hyvin tiedetään, turismihan on työtä, joten hieman arvelutti mitä jalkani tulisivat sanomaan siitä oletettavan valtaisasta kävelyn määrästä mikä odotettavissa oli, mutta käänsin mokomille arveluille tylysti selkäni ja pidin pääni. Jalat kestäköön!
Ensimmäinen hotellini oli kätevästi King's Crossin aseman lähettyvillä, suoraan kentältä metrolla ilman vaihtoja. Hotelliin saapuminen on sikäli aina jännittävää, että koskaan ei tiedä minkälaisen murjun on onnistunut valitsemaan kategoriasta "edullinen". Tällä kertaa kävi ihan hyvin. Ei suurempaa valittamista, mitä nyt ensimmäisenä yönä ulkopuolelta kuului äänekästä ja levotonta meteliä. Pauketta, josta arvuuttelin, että ampuikohan joku ihan oikeasti jollain pyssyllä vaiko ainoastaan auton pakoputkella...
Hotellia valitessani ensisijaisina kriteereinä eivät olleet läheiset turistikohteet, mutta päiväsuunnitelmia ennen matkaa tehdessäni huomasin, että turistinäkökulmasta katsoen olin tietämättäni valinnut hotellin ihan hyvästä paikasta. The British Library, The Regent's Park ja jopa Harry Potter -asema King's Cross olivat kaikki ihan käden ulottuvilla.
Himoamani The British Libraryn näyttely oli keskiviikkoiltana saapuessani jo suljettu, joten suuntasin kohti The Regent's Parkia. Suomeen jätin sinivuokot, Lontoossa kukkivat tuomet ja syreenit. Olen jostain syystä puistofani. En ihan tiedä miksi. En ole biologi, en ole kovinkaan etevä kasvien, puiden tai lintujen tunnistaja, en harrasta puutarhanhoitoa. Yksi lempipaikoistani Dublinissa on puisto St. Stephen's Green, ja nyt tykästyin valtavasti tähän Regent's Parkiin. Puisto kuin puisto voisi joku sanoa, mutta minä kävelen ja oleilen mielelläni sievissä puistoissa.
Note to self: minun kamerallani ja/tai minun taidoillani laskevan ilta-auringon valo ei kovin helpolla tuota kovin onnistuneita otoksia. Bummer.
Puiston jälkeen arvuuttelin hetken, että joko luovuttaisin vai vieläkö jaksaisin kävellä kisapaikalle. Kisakuume ja uteliaisuus voitti, joten sinne siis.
Kisapaikan seiniltä huomasin, että ceililuokkien arvonnat oli jo tehty, joten pikaisesti tekstariraporttia Suomessa vielä olevalle pääjoukolle. Arvonta ei ollut mennyt ihan yksiin ensisijaisen ajatuksemme kanssa, joten jäi nähtäväksi mitä opettajamme tulisi päättämään. Jännää!
Kisapaikalla päivän tapahtumat olivat jo ohi, mutta hulina aulassa ja käytävillä oli melkoinen. Voittajat kävelivät ympäriinsä nauhoissaan ja pokaaleineen, mekoissaan ja muissa tällingeissään. Kilttinä ja huomaavaisena valokuvaajana jätin ottamatta valokuvat kisaihmisistä. Jälkeenpäin harmitti moinen korrektius. Olisi vaan pitänyt.
Kisatavaranmyyntipaikka oli jo kiinni, joten vielä jäi paita ostamatta ja lähdin takaisin kohti hotellia. Kävellen, noin tunnin matka. Plus se eksymislisä, kun kävin kaupassa hakemassa iltapalaa ja lähdin ovesta taas! väärään suuntaan. Viimeksi tein tämän Helsingissä maaliskuussa... Turkulaiseen ruutukaavaan luottaessani jatkoin vaan ja kuvittelin tuonne ja tuonne kääntymällä pääseväni takaisin lähtöruutuun, kunnes oli uskottava että nooouuup... Kuin tilauksesta tuolla jollain pienemmällä kadulla oli paikallisia poliiseja, eh tuota, olivat varmaan jollain kotihälytyskäynnillä, ja turisti tunkee kyselemään tietä :D... Voi elämä... Ohjasivat minut sitten ihan samaa reittiä takaisin, minkä olisin vielä tuossa vaiheessa itsekin osannut. Salaa olin toivonut jotain suorempaa vaihtoehtoista reittiä. Vaikkapa sitä ruutukaavaa, mites olis?
Torstaiaamuna melkein ajoissa ylös ja liikkeelle. Tunnustin ja annoin periksi pienelle potteristi-menneisyydelle itsessäni ja poikkesin King's Crossin asemalla. Itse asemakin oli sisältä arkitehtuurisesti hieno - vaikken arkkitehtuurista yhtään mitään ymmärräkään - mutta niin vaan on nykykirjallisuus ja etenkin nykyinen fanikulttuuri levittännyt lonkeroitaan tännekin.
British Libraryn näyttelyssä piti siis käydä heti keskiviikkoiltana, mutta näppärästi olin paikalla n. 18:10, kun näyttely oli sulkeutunut 18:00. Siispä uusi yritys torstaina aamusta. Kannatti, vaikka haukkasikin ison palan torstaipäivän ajankäyttösuunnitelmistani. Olen puistojen lisäksi nimittäin myös monen vanhan asian fani. Kirjat, ah! Vanhat nahkakannet, kullatut kirjasimet selkämyksissä, käsikirjoitukset, koukeroiset ja miniatyyriset ja usein silti käsittämättömän siistit käsialat... Jos moiset kiinnostavat, voin suositella the British Libraryn The Sir John Ritblat Galleryä.
Tampereelta tullut mielenkiintoisen kuuloinen vinkki vei tieni seuraavaksi metrolla Camden Lockiin. Täällä huomasin pieneksi yllätyksekseni ja suuremmaksi harmikseni, että kartanlukutaitoni onkin aivan olematonta. Olen jossain vaiheessa kuvitellut omaavani ihan ok-suuntavaiston, mutta se ei ilmeisesti toimi enää lainkaan, tai ei ainakaan Lontoossa. Heti metrosta noustuani lähdin ihan väärään suuntaan, mikä itseasiassa ei haitannut lainkaan, koska se vei minut tosi hyvään lounaspaikkaan. Todella herkullinen pasta-annos napaan, nam! ja sitten etsimään sitä pääkohdettani. Ei meinannut löytyä ei niin millään, kun harhailin jotenkin aina jonnekin ihme suuntiin enkä vaan millään tahtonut saada itseäni kartalle. Aikast turhauttavaa, voin kertoa, sekä turhaan aikaa kuluttavaa. Toisaalta kuitenkin myös mielenkiintoista. Näkee juttuja mitä ei ollut osannut odottaa.
Vaan kärsivällisyys palkitaan ja etsivä löytää!
Ruokatori pullisteli mitä erilaisimpia mielenkiintoisia ruokakojuja ja ihmisiä, mutta minulla oli yksi selkeä tavoite: jätskiä!
Kovasti kehuja saanut ihme, mikä piti käydä tarkistamassa ja maistelemassa oli siis typellä jäädytetty jäätelöannos, jonka on mm. sanottu olevan Lontoon parasta jäätelöä.
Olihan se vänkän näköistä, kun kirkasta nestettä (=typpeä, oletan) kaadetaan kannusta kulhoon, ensin kauhiasti höyryää ja sitten höyry haihtuu ja poitsu kauhoo ja notkistaa massaa ja sitten saa eteensä sen jätskin. Mieli teki ottaa kuva höyryävistä kulhoista, mutta enhän minä taaskaan kehdannut. Hmph. Jätski oli kuitenkin hyvää (koska jätski on pahaa?), mutta aikalailla makeaa, ainakin minun valitsemani "White chocolate easter egg". Piti sitten vielä valita siihen noita hunajakennovahakakkuja-mitä-ne-onkaan-paloja. Ettei vaan pääse sokerivaje yllättämään, vai?
Reitiksi pois Camdenista kohti kisapaikkaa olin valinnut polun pitkin v. 1820 valmistunutta Regent's Canalin vartta. Ja se reittihän sitten muuten vei aikansa, vaikka ihan nätti ja mukava kävelyreitti olikin. Aloin taas huolestua jaloistani. Sekä suunnistustaidostani, kun taas! nousin pois kanavan varrelta herra ties minne, ulos karttani näkyvyysalueelta. Voittajaolo, kun huomasin olevani juuri passelissa kohtaa kisapaikkaa ajatellen, joten sinne siis, nyt kisamuistoja metsästämään ja lisää tunnelmaa nuuskimaan. Mulla on kisapaita!
Tässä vaiheessa oli jo olo, että aika lailla on päivätyön verran kävelyä tehty, vaikka keskusta oli vielä kokonaan näkemättä. Hetken piti istua kisapaikan lattiannurkassa voimia keräämässä, mutta urheasti hinasin itseni vielä pystyyn ja lähdin metrolla kohti keskustaa. Kurkkasin haluamani Piccadilly Circuksen, Trafalgar Squaren, Big Beniä ja parlamenttitaloa, London Eyen ja sitten lähdin taas tarpomaan, tällä kertaa Thamesin varren Queen's Walkia illan hämärtyessä. Toivoin jaksavani Tower Bridgelle asti, vaan enpä jaksanut. London Bridgellä luovutin, mutta hyvillä mielin. Lontoota oli nyt katseltu oikein urakalla ja olin kovasti tyytyväinen puoleentoista turistipäivääni.
Pääjoukko kisatiimistämme saapui Lontooseen perjantaina, ja silloin päästiiin jo hieman kisatunnelmaan, kun opettajamme katsasti päivällä kisapaikalla tanssimme ja saimme kuulla tanssivamme tripin itse kisoissa. Saimme viime hetken vinkit (pitäkää vapaapäivä, nauttikaa Lontoosta, älkää kävelkö liikaa ja juokaa paljon vettä. Check, check, ööömh...., ja check.) Perjantaina katseltiin muutamia muiden kisoja, senior girls ceilejä ja figurekisaa, sekä illalla vielä Dance Drama -kisa.
Hieman kesken jäänen torstai-illan kävelyni vahinko oli vain väliaikainen, kun opettajan käskyä noudattaaksemme pidimme joukkueemme kanssa lauantaina melkein vapaapäivän ja nautimme Lontoosta. Kävelimme... noh, jonkun verran, mutta rauhallisesti ja leppoisasti. Ja kittasimme sitä pirskatin vettä...
Kävimme ensin kisapaikalla hiukan seuraamassa senior ladies sooloja ja hämmästelimme tyttöjen mekkosia. Suuntasimme Green Parkiin, jossa pidimme omat pienet ceilitreenit ja kävelimme ceilikuviomme läpi. Pällistelimme turisteina Buckingham Palacea, uudelleen Big Beniä vähän eri kulmasta, Westminsteriä, ja Tower of Londonin puolelta Tower Bridgeä.
Turistivaihe menestyksellisesti suoritettuna palasimme ruokailun kautta hotellille odottamaan seuraavaa päivää. Enää ei voinut ajatella olevansa vain turistina, enää ei ollut pitkälti aikaa.
Sunnuntai, ja viimein meidän vuoromme valloittaa lava. Hnggghhh....!!!
Kyllä minä silti jopa nukuin yöllä.
Oi, Lontooseen tekisi niin mieli mennä joskus kunnolla ajan kanssa... kiitos kivasta kuvaraportista :)
VastaaPoistaOle hyvä :). Ja totta, itsekin mieluusti Lontooseen uudelleen menisin, oli kivaa!
VastaaPoistaKuume nousi tätä lukiessa - torstaina Lontooseen! Hienoja kuvapareja; olet turhan vaatimaton. Mutta itse kisa!! Miten meni? Haluaa tietää!! Konnis
VastaaPoistaVoi kiitos, meni muuten melkoisesti aikaa noita kuvia yhteen säheltäessä... Kisaraporttia on tulossa seuraavaksi, koitan vaikka saada tehdyksi ennen torstaita ;). Oikein hyvää reissua teille!!
VastaaPoista