Se on sitten niinkuin menoksi

Viimeinen viikonloppu ennen kisoja on pian ohi. Viimeiset treenit ennen kisoja on ohi. Tämä viikonloppu on tansseja vielä hiottu. On tanssittu, on treenattu, on videoitu, on edustettu. Vaikka kaikkia varmasti jännittää, välillä enemmän ja välillä vähemmän, niin etenkin lauantain treeneissä oli tunnelma mielestäni rauhallinen, jopa seesteinen! Keskityimme viikonloppuna edelleen itse asiaan ja rauhallisesti työstimme ongelmakohtiamme ilman erityisiä päällenäkyviä stressireaktioita. Mielestäni tämä kertoo siitä, että mielissämme on jopa tietynasteinen varmuus. Me tiedämme sen työn, mitä näihin kisoihin ehdimme tehdä, nyt tehdyksi. Aikaa on vielä/enää kertaamiseen ja treenatun vahvistamiseen, ja sunnuntaina pyrimme esittämään sen parhaan ikinä suorituksen juuri silloin, kun se on tärkeintä, eli kisalavalla.

Lontoossa opettajamme katsastaa lauantaina tanssimme ja päättää kumman kahdesta tanssista kisoissa sunnuntaina teemme ensimmäisellä kierroksella. Kisoihin on pitänyt treenata kaksi tanssia, jig-rytminen Trip to the Cottage ja reel-rytminen Cross Reel. Molemmissa on "runko-osa" (lead+body), jonka tanssii kuvion kaikki neljä paria. Sen lisäksi kummassakin tanssissa on kaksi erilaista "kuviota" (figurea), A ja B, joista kisoissa valitaan toinen ja jonka tanssivat vain kaksi "ykkösparia". Ensimmäiselle kierrokselle valitaan se tanssi + kuvio -yhdistelmä, joka sujuu parhaiten, koska tavoitteena on tietysti recall, eli pääsy toiselle kierrokselle. Ensimmäisen kierroksen parhaat joukkueet pääsevät toisella kierroksella tanssimaan myös toisen tanssinsa jommalla kummalla kuviolla.

Olen jo aiemmin sanonut, että itse en usko vielä tekniikkamme yltävän recalliin. Sen sijaan realistista on lähteä parantamaan viime syksyn EM-kisojen sijoitustamme. Jos niin tapahtuu, olen varmasti onneni kukkuloilla. Jos ei tapahdu, olen luultavasti hiukan pettynyt, mutta en varmasti kovin pahasti enkä kovin pitkään. Me olemme tanssineet yhdessä vasta vajaan vuoden, itse asiassa tällä kokoonpanolla vasta tammikuusta. Se on kovin vähän MM-kisojen tasolla, etenkin koska siellä on vastassa ne jo aiemmin mainitsemani lapsista asti tanssineet taiturit. Opettajamme on kuitenkin sanonut meillä olevan potentiaalia, mikä on mukavan kannustava kommentti ja innostaa ainakin minua ajattelemaan myös mahdollista jatkoa.

Olo on juuri nyt - yllätysyllätys!!! - hämmästyttävän tyyni ja rauhallinen. Alla on kuva lauantain pukutreeneistämme. Pidän kuvasta kovasti, koska mielestäni siinä heijastuu joukkueestamme jonkunlainen tyyneys ja valmius, ilo ja varmuus. Työ on tehty, viikon päästä näemme, mihin se kantaa.

Olemme valmiina.
Seitsemän päivää lavalle.