Ennakko-odotukseni oli, että tästä pajasta voisi tulla jopa riemukkaan riehakasta, siis hei, tuollaisia glitteristrasseja tuollainen kasa, niin tyttömäistä, niin tyttömäistä, eihän se voi olla kuin hupaisaa! Epäilyn ääni koski käytännön toteutusta: mitenköhän sottaavaa tuo liima on, tarttuuko se sormiin ja sitten on pikkustrasseja liimaantuneena kaikissa sormissa...
Varsinaisissa ompelupajoissa olen osoittautunut aika lailla hyödyttömäksi, mutta strasseja kuvittelin sentään osaavani laskea. Kuvittelin, todellakin... Lupasin jakaa jokaiselle omansa, ja vaikka kokonaislukumäärä 1020 kuulostaa paljolta, ei tämä strassien jakaminen ollut ollenkaan paha homma. Se vaan, että enpä ollut lukenut ohjeistusta tarpeeksi tarkasti loppuun asti, joten jokainen saikin hihoihinsa ensiyrittämällä n. 10 strassia liian vähän... Hups...
Meistä muutama aikoo vielä jaksaa jossain vaiheessa väsätä kisa-asun kaikki muutkin osat (hame, viitta ja panta), he siis saivat kimallusta muita enemmän. Minun ei onneksi tarvitse, kun sain opettajani hameen ja muut omaan käyttööni.
Itse operaatio vaati 80 pienen ja 14 ison strassin liimaamista asun etumukseen, sekä n. 28-36 pientä kalvosimiin, kuka minkäkin verran jaksoi niitä hihoihinsa väsätä. Pajasta ei tullut riemukkaan riehakasta, päin vastoin, tämä taisi olla yksi hiljaisimmista pajoistamme. Vaikka paikalla oli viisi naista, vallitsi pöydän ympärillä välillä jopa täysi hiljaisuus, kun jokainen keskittyi strasseihinsa, ja tyytyi välillä vain hiljaa itsekseen jupisemaan ja manailemaan. Työn teki ikäväksi etenkin liima, tai paremminkin se putkilo. "Fabric-Cement" oli nimensä mukaisesti tahmeaa töhnää, jota välillä ei meinannut millään saada putkilosta ulos, välillä taasen liimaa puski itsekseen ulos niin ettei liimaajat pysyneet perässä. Ja olihan siinä strassien asettelussakin omat haasteensa. Silti, tämä taisi olla ainoa paja, jossa minä valitin kaikkein vähiten. Tämä työvaihe ei ottanut minua ollenkaan niin pahasti päähän mitä aiemmat ompelut. Ompelupajoissa minun ruikutusta onkin kuultu senkin edestä...
Aikaa strassien kanssa meni melko tarkkaan kolme tuntia, joten yhteensä tämän asun väsäämiseen sain siis kulumaan n. 36 tuntia. Ei toivottavasti tarvitse ihan heti uudelleen...
Myönnetään. Olen aikast ylpeä itsestäni ja aikaansaannoksestani. En olisi ikinä uskonut, että tuollaisen aikaiseksi saisin, ja se on jopa ihan ok siistiä jälkeä, tosin sainhan minä apuakin. En minä tietenkään näistä asukäsitöistä vielä kokonaan eroon pääse, meillä on läjä esiintymisasuja työn alla. Niistä en taida kuitenkaan enempää raportoida, säilyy salaisuudet lavalle asti :). Enkä minä edelleenkään näistä käsitöistä erityisemmin pidä.
Ja jos talossani nyt syttyisi tulipalo, niin jollen mitään muuta mukaani saa, niin ainakin tämän pelastan. Puen sen vaikka päälleni ennen kuin talosta poistun!
Nätti!!!! Onneksi olkoon kovan työn valmiiksisaattamisen johdosta :)
VastaaPoistaKiitos! Aikalailla uskomaton saavutus, minulta :). Seuraava mielenkiintoinen päivä onkin sitten sunnuntai 27.10., kun pidämme ceilin pukutreenit: koko asukokonaisuus päälle ja vielä peruukit päähän. Voipi olla naurussa pidättelemistä... ;)
Poista