Ja sitten se alkaa: marraskuu!

Huomenna on marraskuun 1. päivä. Se tietää sitä, että
- Aika loppu!!! Oslo on huomenna!
- Krakovaan on aikaa kaksi viikkoa.
- Näytökseen on aikaa kolme viikkoa.

Ei o pakattu.
Ei o tanssittu maanantain jälkeen.
Ei o edes teputettu askeleita olohuoneessa.
Eikä juurikaan edes mielikuvaharjoiteltu.
Eikä o muutenkaan mitään kuntoiltu tai lenkkeilty.

On vaihdettu rahaa.
On paikannettu passi.
On ostettu valkit ja pinnit ja sukkikset.
On fiksattu shownumeron asut.
On kattottu ceilin ja shownumeron treenivideoita ja kuunneltu musiikkia.
On koitettu laiskotella, jotta reisiparat toipuisivat.
On nukuttu huonosti ja liian vähän ja syötykin huonosti. Sionnach mainitsee aina välillä "massakauden", mutta ehkä sitäkin hoidetaan muulla tavoin kuin muffinseilla ja kinuskimunkeilla...

Oma kisaohjelmani on muuttunut sen verran, että teen grade examit vasta sunnuntaina, joten perjantai onkin vielä vapaapäivä. Sinänsä hyvä, että saa jalat levätä vielä päivän, mitä nyt paljon kävelyä varmaan tiedossa. Huonoa taasen on se, että varsinaisten kisojen jälkeen pitäisi vielä jaksaa tsempata ja keskittyä ja revitellä ne gradet kunnialla. Beginner reel ja 28 keijua, siitä on kiva repiä vitsiä sunnuntaina iltapäivällä väsyneenä ja nälkäisenä, kun on ensin kisannut lauantaina soolot ja sunnuntaina joukkueluokat.

Perustavoitteeni ovat samat vanhat:
1) älä kaadu
2) älä kompastu
3) älä törmää muihin tanssijoihin
4) älä unohda askeleitasi.

Kolme ensimmäistä ei ole vielä tapahtunut (muistaakseni...), kohta neljä on tapahtunut useammankin kerran. Petrattavaa siis on. Noiden perustavoitteiden lisäksi mitään suurempia odotuksia ei juuri ole. Olisi tietysti kiva vihdoinkin olla beginner light jigissä jotain vähän parempaa kuin vika, tai jaettu toka vika tms. Primary sliparissa olin viime vuonna viides kymmenestä tanssijasta, joten sliparissa olisi mukava olla suunnilleen samoilla sijoituksilla. Ja se edellisessä postauksessa mainittu puuttuva Nordic Feis hopea olisi tietty ihan kiva myös, värisuora puuttuu :). En kuitenkaan odota ihmeitä. Tiedän olevani parhaimmillani sellaista ihan ok keskitasoa. Sooloja en mitenkään koe stressaavani, niissä jos kämmään kärsin vain itse. Sen sijaan ceili ahdistaa, koska siinä kämmi vaikuttaa seitsemään muuhun, joten siinä tulisi omasta mokailusta paha mieli.

Emmä mitenkään valmis tunne mihinkään kisoihin vielä olevani, mutta minkäs teet.
Huomenna ne alkaa!
Paras alkaa pakata.