Nordic Feis on Nordic Society of Irish Dancersin (www.nsid.org) vuodesta 2001 alkaen vuosittain järjestämä irlantilaisen tanssin pohjoismainen mestaruuskilpailu. Mukava, pieni, lämminhenkinen tapahtuma, ainakin minun mielestäni. Toisinaan myös liian pieni. Eri kategorioissa voi joskus olla todella vähän tanssijoita, jopa yksi tai kaksi. Se on harmi, sillä sijoitus noin pienessä luokassa ei oikein kerro paljon mitään.
Elämäni ensimmäiset irkkutanssikisat olivat Tukholmassa 2011 ja elämäni ensimmäinen kisatanssini oli beginner reel, jota meitä oli tanssimassa neljä. Ihka ensimmäinen kisatanssini ja ihka ensimmäinen sijoitukseni oli tuolloin kolmas. Niistä neljästä tanssijasta. Riippuen siis siitä, onko kuppisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä, olin joko pronssimitalisti tai toiseksi viimeinen :). Eniten iloitsinkin Tukholmassa sijoituksestani beginner slip jigissä, jossa olin kolmas kuudesta. Se tuntui jo joltakin ja olin siitä tosi iloinen. En siis mennytkään ihan tyystin nolaamaan itseäni kuten olin ajatellut todennäköisesti käyvän, kun kisoihin lähdin. Muut kisatanssini Tukholmassa olivat beginner light jig (sijoitus neljäs viidestä, eli se toka vika), beginner heavy jig (jaettu 4. viidestä. Tai jaettu vika sija, miten haluatte :)) sekä traditional set St. Patrick's Day (jaettu 5. kahdeksasta tanssijasta).
Ekoista kisoista päällimmäiseksi jäi tunne, että oli tosi kivaa, joten kun keväällä 2012 oli tilaisuus rakentaa Italian reissu irkkukisojen yhteyteen, tartuin tilaisuuteen ja osallistuin. Tukholman sijoitukseni eivät olleet mitenkään erityisiä, joten menin samoilla beginner tansseilla. Mielestäni en vielä ollut ansainnut paikkaani seuraavalla tasolla. Aiemmin olenkin jo maininnut, miten näissä kisoissa piru alkoi jo viedä pikkusormea enemmän, kun kisa-asunani oli jo omaa vaatekaappia koreampaa mekkoa. Kovat kengät sen sijaan jätin kotiin, joten tanssin vain tossutansseista reelin, light jigin ja slip jigin. Olin toivonut, että näissä kisoissa osallistujia olisi enemmän kuin Nordic Feisissä oli ollut, mutta aika lailla samoissa määrissä oli täälläkin oman ikäluokkani ja taitotasoni osallistujat. Reelissä seitsemän (sijoitukseni 3.), light jigissä neljä (sijoitukseni se 4.) ja slip jigissä kahdeksan - ja tässä sijoituin peräti toiseksi! Henkilökohtaisen kisaurani huippu, kyllä olin iloinen. Toisaalta tämän tuloksen pelottava seuraus oli se, että jatkossa en slip jigillä saisi enää beginner-luokassa kisata, vaan oli siirryttävä seuraavalle tasolle, primaryyn. Huuu...
Nordic Feisissä on hienoa mielestäni myös se, että siellä mitalin saavat kolmen kärki, eli kultaa, hopeaa ja pronssia. Milanossa sen sijaan mitalin saivat kaikki. Siis ihan kaikki. Myös aikuiset, ja oli sijoitus mikä hyvänsä. Joten vaikka itse olin light jigissä se viimeinen, niin siitäkin mitali tuli. Hölmöä mielestäni, tällöinhän ei se mitalin saanti tunnu oikein miltään. Nordic Feisissä sen sijaan mitalin saanti tuntuu ihan jopa saavutukselta, eikä se koe tällaista 'inflaatiota', merkityksen menettämistä.
Syksyllä 2012 Nordic Feis tuli Suomeen ja Tampereelle. Näissä kisoissa uutena itselleni oli ekaa kertaa kisatut beginner-tasoilla tossutanssi single jig ja kenkätanssi hornpipe. Single jigistä en kovasti tykkää ja hornpipe on minusta vaikeaa, siksi en niillä ollut vielä kisannut. Minulla on joku päähänpinttymä, että minun on ansaittava paikkani primaryssä, enkä sitä vielä mielestäni ollut tehnyt muissa kuin sliparissa, joten Tampereella tanssin vielä kerran beginnerissä muut paitsi tuon slip jigin. Tällä kertaa sekä reelissä, light jigissä että single jigissäkin (?) oli kaikissa osallistujia 10, joten reelin pronssi tuntui tosi hienolta ja viimein katsoin ansainneeni oikeutuksen siirtyä reelissäkin primaryyn. Sen sijaan light jigissä olin taas siellä hännillä, jaettu 7. Hmph. Ihme juttu, mikähän siinä mättää? Single jig sijoitukseni oli jaettu 5., mikä oli ihan ok tanssista, jolla kisasin ekaa kertaa ja josta en erityisemmin pidä. Trad set oli taas Pate ja sijoitus neljästä tanssijasta kolmas. Heavy jigissä ja hornpipessa sen sijaan ylitin itseni ja odotukseni, molemmissa sijoitus ensimmäinen ja ekat kultamitalit käteen. Tosin, jigissä meitä oli neljä osallistujaa ja hornpipessa kolme, joten ei nämä sijoitukset mielestäni juurikaan voi taidoistani todistaa. Siitä huolimatta, primaryä seuraavaksi näissäkin tansseissa. Ei tuntuisi reilulta mennä edelleen beginner-luokassa, vaikka noin pienellä osallistujamäärällä siellä saisinkin käsittääkseni jatkaa. Tampereen kisojen sooloista taisin silti eniten iloita primary slip jigin sijoituksestani. En todellakaan odottanut tästä mitään. Koko kesän olin tahkonnut askeltani, se tuntui niin vaikealta, enkä koe olevani mitenkään erityisen hyvä, etenkään primary-tasolla. Primary slip jigissä kisaajia oli 10, ja sijoitukseni oli peräti viides! Se yllätti ja olin oikeasti niiiin hyvilläni ja ylpeäkin itsestäni, vaikkei tuosta mitalia todisteena olekaan.
Tampereella uutta oli myös ekaa kertaa kisaaminen ceileillä eli ryhmätanssissa. Meillä oli Turusta kaksi joukkuetta. 6-hand mixed eli meitin poijat oli mukana, tanssimme Fairy Reelin, sekä 8-hand porukka, tanssina Morris Reel. Treenasimme ahkerasti ennen kisoja ja se palkittiin, molemmat joukkueemme saivat omassa luokassaan kultaa. Tosin ceiliryhmiäkään ei ollut montaa, yhdistetty 4- ja 6-handissä neljä ryhmää ja kasissa kaksi, mutta silti tuntui, että työmme palkittiin, koska oikeasti olimme tansseja treenanneet.
Tulevana viikonloppuna siis jälleen Nordic Feis ja tällä kertaa Norjassa, Oslossa. Soolotansseissa koitan vielä viimeisen kerran beginner-tasolla light ja single jigin, sitten siirryn niilläkin kiltisti primaryyn oli tulos mikä tahansa. Reilumpaa jättää beginner-luokka heille, jotka oikeasti ovat minua vähemmän tanssineet. Ceilikisa ahdistaa eniten, koska siinä on panokset korkealla (päätavoite Krakova), on viime vuoden kulta puolustettavana, sekä mahdollinen kämmäämiseni vaikuttaisi koko joukkueeseemme. Uutena juttuna tänä vuonna on osallistuminen showkategoriaan yhdellä näytökseemme tulevalla tanssilla, sitä odotan ihan mielenkiinnolla ja uskon sen olevan kivaa. Mitään suuria mitalipaineita en tunne mistään, rehellisesti. Olisi kiva menestyä, totta kai, etenkin kun olemme kavereiden kanssa ahkerasti askeleitamme treenanneet, mutta toisaalta tiedän kyllä tasoni, ja se ei ole huipulla. Niin no, Nordic Feis hopea minulta vielä puuttuu. Se olisi kiva jostain saada :).
Nordic Feis on sikäli mielenkiintoisessa tilanteessa, että tämä vuosi on viimeinen, ainakin tässä muodossa. Nordic Feis ei ole virallisesti CLRG kilpailu, vaan on toiminut erivapaudella, ja tämä vuosi on viimeinen erivapausvuosi. Pahimmassa tapauksessa tämä saattaa jopa olla vihoviimeinen Nordic Feis. Se olisi sääli ja sitä en todellakaan toivo. Minusta on hienoa, että on olemassa tällainen yhteinen kilpailu, joka kiertää eri Pohjoismaissa ja kukin maa on vuorollaan järjestelyvastuussa. Nordic Feis on mielestäni hyvä ja helppo paikka aloittaa kisaaminen, koska ainakin kaksien kisojen kokemuksellani näissä kisoissa tunnelma on hyvä ja positiivinen ja kaikkia kannustava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti