Edellisen lenkkeilyeuforian jälkeiset kaksi viikkoa on mennyt vahvasti lomailuvoittoisesti.
Ja hyvä niin.
Löhöilyä ja syöpöttelyä. Eli omassa urheilu- ja kuntoilusanastossani lepo- ja massakausi :D. Yhtä trad.settiä olen sentään alkanut selättää, ilmeisesti ihan täysin irkutonta aikaa en vaan pysty pitämään.
Loma on tarjonnut taukoa ja etäisyydenottoa syksyn hektiseen menoon.
Ja hyvä niin.
Keskellä kaiken menon katosi jossain vaiheessa tekemisestä hauskuus.
Tapahtumien keskellä velloo virrassa ja koittaa pysytellä pinnalla miten parhaiten taitaa. Uudelta vuodelta toivon löytäväni hauskuuden takaisin rakkaaseen harrastukseeni.
Lomalla valitettavasti ehtii myös vatvoa ärsyttäviä kysymyksiä,
kuten:
Kumpi on tärkeämpää kisoissa, uusi mekko vai mahdollisimman hyvä tekniikka?
Minun mielestäni mahdollisimman hyvä tekniikka.
Kumpaan on tärkeämpää pistää rahansa, uuteen mekkoon vai tekniikkaa ja tanssimista toivottavasti parantaviin tiivareihin ja tanssitunteihin?
Minä sanoisin, että rahat tiivareihin ja tanssitunteihin.
Kumpaan haluan pistää rahani, uuteen mekkoon vai tiivareihin ja tanssitunteihin?
Tiivareihin ja tanssitunteihin, ehdottomasti!
Uuden mekon suunnalta omalta kohdaltani sikäli positiivisia uutisia, että viimeisimmän tiedon mukaan kovasti vastustamani ulkomaiset mutkat on nyt oiottu koti-Suomeen, huraa! Lisäksi viimeisimmän tiedon mukaan mekosta olisi tulossa kaipaamani yksinkertaisen tyylikäs kohtuullisin koristein, mistä olen kovastikovasti iloinen. Voin jopa sanoa päässeeni tässä mekkoasiassa siinä mielessä sopuun itseni kanssa, että pystyn suhtautumaan edelleen mielestäni aika lailla älyttömään rahasummaan lähes tyynesti ja jopa iloitsemaan uudesta kisa-asusta.
Tosin, joulukuun alun kauhean kohkauksen "pitää aloittaa ennen joulua" jälkeen ei asuasiasta ole tiedotettu yhtään mitään. Joten näinköhän tästäkin tulee taas yksi "Paljon melua tyhjästä" -episodi lisää.
Lomatauolla olen ehtinyt miettiä myös tulevaa kevättä. Mitä haluan, mitä kestän, mitä voin. Tähän astihan on tapanani ollut ahnehtia irkkutanssista kaikki minulle sopiva ja mahdollinen, ja jos asiat olisivat toisin, tekisin epäilemättä niin edelleen. Tänä keväänä kuitenkin on näin. Ensimmäistä kertaa jätän ottamatta sen kaiken haluamani. Ensimmäistä kertaa olen päätynyt syystä jos toisestakin valitsemaan. Päättämään mikä on se, mitä todella eniten haluan. Kokonaisuutta ajatellen voisi olla järkevämpää valita toisin. Vahvuuteni ei kuitenkaan ole koskaan ollut tehdä valintoja järkisyistä.
Kuten lukion vanha psykologian opettajani opetti: "On vain valittava, ja oltava sitten valintaansa tyytyväinen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti