Kesä ja kohti uusia seikkailuja

Elossa ollaan ja irkkua edelleen elämä täynnä, eikä sitten paljon muuta :). Kolossaalinen kirjoituslaiskuus on vaivannut jo reilun vuoden, ja raportoimatta on niin tiivareita, treenejä kuin Nordic ja Bratislavan kisatkin.

Kesäistä kultaa ihan melkein omalla ulko-ovella.
Uutta kirjoitusinspiraatiota odotellessa tiedoksenne, että työn alla juuri nyt on pakkaaminen Prahan feisiin ensi viikonloppuna. Tiimi ja kannatusjoukot tulevat myöhemmin, itselläni lähtö on jo nyt maanantaina aamuvarhaisella, kun päätin samalla reissulla piipahtaa Saksankin puolella ystävää moikkaamassa. Ja juuri nyt on taas se vaihe, jolloin tulee miettineeksi, että miksi ihmeessä viitsin... sillä miten ihmeessä kaikki nuo rojut taas muka mahtuvat yhteen reppuun ja yhteen käsimatkatavarakokoiseen matkalaukkuun? Vastaus on yksinkertainen kaikessa julmuudessaan: ei mitenkään.

After the Feis

Viikonloppuna se sitten oli, tämän vuoden irkkusuururakka. Nordic Feis 2015 -tapahtuman Head of Feis ja homman kasaan saaminen. Loppuvaiheilla keskiviikosta sunnuntaihin mentiin neljän tunnin yöunilla. Joihin aivot taisivat muuten turhan nopeasti tottua, sillä kun viime yönä viimein olisi saanut nukkua, niin heräsinkin ihan vasten tahtoani taas n. neljän tunnin yöunien jälkeen klo 03:50 eikä uni enää takaisin tullut... Julmaa! Jospa ensi yönä...? Please?

Joten olihan siinä feisin järjestämisessä hommaa ja organisoimista ja tekemistä, mutta onneksi ei tarvinnut tehdä sitä yksin vaan kaverina oli aivan loistava tiimi! Kaiken kiireen keskellä oli ihan älyttömän kivaa! Hyvällä porukalla ja ihanien ihmisten avulla kaikki on mahdollista! Joten aivan todella, todella paljon lämpimiä kiitoksia ihan kaikille kun autoitte ja osallistuitte ja tulitte paikalle ja olitte luomassa sitä ainutlaatuista Nordic Feis -henkeä - minkä muuten sekä tuomari että muusikkokin olivat huomanneet ja kiittelivät kun sunnuntaina läksiäisillallisella olimme ja kannustivat olemaan kadottamatta sitä. Olimme todella onnekkaita kun saimme avuksemme niin mukavat ammattilaiset kisoihimme.

Tapaamisiin taas seuraavassa feisissä, missä se lieneekään!

Thinking of organizing a feis?
Maybe think again...?

Viikko 16 (ja 17): Swim or sink...

Vko 16 päättyi räpiköinnin ja uppoamisen rajalle. Riippuu hiukan siitä mikä katsotaan uppoamiseksi.

Aikast kamala viikko. "Tämä pakko tehdä tällä viikolla" -listalla oli julmetusti asioita, joista osa tuli vielä puskista ilman ennakkovaroitusta muutenkin jo täyteen kalenteriin. Nyt kello on 02:06 ja huomiselle olisi vielä kaksi "pakko tehdä huomiseksi" -asiaa.

Ei pysty. Olen aivan järkyttävän väsynyt. Silmät ei pysy enää auki, ja ajatustyö on ihan nolla.
Alkuviikko meni sellasilla keskimäärin neljän tunnin yöunilla, voin kertoa että torstaina alkoi tuntua, enkä sen jälkeisistä yöunista enää määriä muista, lopetin laskemisen. Lauantaina meni hyvää työntekoaikaa lähes kolmen tunnin verran levottomiin päikkäreihin, mitkä eivät edes juurikaan auttaneet. Eikä tämä edes helpota ennen ensi viikonloppua. Tai toukokuun loppua, oikeastaan.
Jos olen toukokuun lopussa hengissä ja selväjärkinen, jo se yksin on saavutus.

Kiireisen kalenteri. Joku voisi kyllä sanoa tähän, että eihän tuo vielä mitään...

Ahneen lautanen

Minut tuntevat tietävätkin jo, ja olenhan tästä aiemminkin maininnut, että mitä irkkutanssiin tulee, olen aina ollut kovin ahne. Osallistun aina kaikille tiivareille kuin suinkin vain voin ja niin monelle tunnille kuin suinkin vain rahallisesti tai ajallisesti on mahdollista. Kunnon kestävyys tulee yleensä mieleen vasta paikan päällä tiivarilla siinä vaiheessa, kun se alkaa pettää, eikä jalka enää nouse ja keuhkot huutaa kuolemaa. No, tässä alkuvuodesta olen päässyt toteamaan, että kohdallani irkkutanssiahneus ei olekaan jäänyt pelkälle tiivaritasolle:

Mites, koitettaisko järjestää Kaustiselle ensi kesäksi sellanen isompi yhteinen irkkushow, jossa esiintyisi irkkuryhmiä eri puolilta Suomea? Tähän kyl tarvittais joku järjestelytoimikunta...
- Joo, mä voin!

Siirrytään mekin joo ton uuden irkkutanssikoulun alle, mutta ois kyllä hyvä, jos meillä olisi täälläkin joku kontaktihenkilö suoraan opeen päin...
- Joo, mä voin!

Hei, mites ois, eiks ois kiva jos Nordic Feis taas järjestettäis vuoden tauon jälkeen kun se on niin kiva tapahtuma? Olisi kyllä Suomen vuor...
- Joo, mä voin!!

Ja nämähän nyt ovat vain näitä uusia irkkuaiheisia tekemisiä, niiden entisten lisäksi. Sitten kun näihin vielä lisätään sitä jotain ihan muuta, ne ihan itse itselleni haalimani ylimääräiset haahuilut ja tekemiset, niin joo, täyttä alkaa olla.
Ihan oma vika ja silleen. Toki minä edelleenkin hyvinkin mielelläni kaikkia irkkujuttuja puuhaan, mutta välillä on vähän oih ja voih. Ainakin silloin kun tuntuu että ei oikeen suju. Enkö mää ikinä opi...

Ärräpäitä :/!

Ja pohje sanoi taas krunts.

Ja se kun oli jo ihan ok! Reilun kuukauden tanssitauko teki tehtävänsä ja pohje oli jo kuin ennen. Ja olihan tässä jo yksi koko viikonlopun irkkutiivarikin, 9 tuntia tanssia eikä tuntunut missään! Ja nyt sit taas krunts. Ja vielä kävellessä! Kaksi pientä juoksuaskeleen tapaista otin päästäkseni jostain liukkaasta jääpinnasta/loskakasasta yli, niin siinä sitten piti sanoa krunts. Ei niin isosti kuin viimeksi, mutta krunts kuiteskin.
En kestä. En tahdo!

Valmiina viikonloppuun?

Vielä viitisen tuntia tiivariviikonlopun ensimmäisiin tunteihin! Pakko tunnustaa, että tällä hetkellä aivan kihelmöin jännittyneestä odotuksesta! Toivon kovasti kovasti, että moiset odotustunnelmat eivät pääty pettymykseen. Eniten kyllä pelkään ja odotan kuntoni pettävän ja pahasti. Edelleen takaraivossa kummittelee nuo mokomat edelliset neljä laiskaa kuukautta. Hävettää ja harmittaa. Kohtahan se sitten nähdään miten käy.

Työkalupakki valmiina!

7.1.2015

Minua etevämmiltä:
1. Maxime Haes
2. Rob Tornoe
3. James Walmesley
4. Lalo Alcaraz
5. Steve Breen

Uusi vuosi ja uusia tuulia!

Edessä uusi vuosi täynnä uusia lupauksia, takana irkkutanssin kannalta harmillinen syksy, good riddance! En jää kaipaamaan. Sen sijaan edessä on luvassa uusia ja mielenkiintoisia tuulia! Joulukuussa käväisi aika yllättäen pieni pyörremyrsky puhaltamassa näitä uusia tuulia Suomen irkkutanssikenttään. Jälkeensä se jätti vanhan irkkukoulumme ja siirsi meidät uuden koulun ja uuden opettajan alaisuuteen.

Sivutuotoksena saimme myös lajiin kuuluvan kuuden kuukauden kilpailukiellon. Tämän kilpailukieltokauden tarkoitus on käsittääkseni varmistaa, ettei edellisen opettajan omistamia askeleita käytetä uuden opettajan kunniaksi, ihan ymmärrettävää ja eipä siinä mitään. Myös tanssijan kannalta tämä kuusi kuukautta tulee tarpeen, sillä koulun ja opettajan vaihto tietää sitä, että kaikki soolotanssit menevät uusiksi. Siis neljä täysin uutta tossutanssia ja kaksi täysin uutta kenkätanssia tulisi opetella ja treenata kisakuntoon ennen seuraavia kisoja. Trad. setit sentään ovat nimensä mukaisesti perinteisiä eikä kenenkään omaisuutta, tosin niissäkin on pieniä eroja, joten jos oikein huonosti käy, saattaa sekin mennä jonkin verran uusiksi. Kahdeksantena olisi tarjolla kovien kenkien treble reel, jolla en ole vielä kisannut. Siis kaikki seitsemän soolotanssia, joita olen kisoissa tanssinut, plus halutessani yksi lisää - uudet askeleet. Huuh... Hiukan kylmää, mutta toisaalta olen innoissani! Tekemistä piisaa, mutta olen oikein valmis kokeilemaan jotain uutta. Odotankin jo kovasti kovasti malttamattomana uuden opettajamme ensimmäistä tiivaria ensi viikonloppuna. Voi toivottavasti! hänellä on kivoja askeleita!! Todennäköisesti tiivari tulee liittymään muutamaan entiseen verilöylyyn, sillä totaalista tanssitaukoa on nyt takana kokonainen kuukausi, ja koska näin talvella (siis vuodenaika, jolloin tuulee ja vettä sataa vaakasuoraan...) ei tule liikuttua muutenkaan ollenkaan samalla lailla kuin muina vuodenaikoina, niin tietäähän sen - rapakunnossa ollaan ja keuhkot ja lihakset tulevat huutamaan kuolemaa ensi viikonloppuna. Mutta huutakoon. En malta odottaa että pääsen treenaamaan uusia askeleitani!

Muutakin muutosta elämään saisi tulla, mutta luonteelleni uskollisena katselen, mitä tulemaan pitää. Todennäköisesti ei mitään sen kummempaa. Mitään turhia lupauksia olen ollut tekemättä jo vuosia, ja sillä linjalla on hyvä jatkaa.
Valmiina vuoteen 2015!

Joululahjaksi uusi lelu!

Kisaraportti: Haag 20.-24.11.2014

Haagin kisoista on vierähtänyt aikaa jo kuukauden verran ja tämä postaus on yhä edelleen 'To Do' -listallani, joten on aika siivota se listalta pois.

Syksyn 2014 Oireachtas Rince na hEorpa eli irkkutanssin EM-kisat ja MM-karsinnat sekä RTME Feis pidettiin Alankomaissa, Haagissa. Siis maassa ja kaupungissa, jossa en ole ennen ollut, joten tahdoin ehtiä nähdä hieman enemmän kuin vain seurata kisoja kisapaikalla. Siispä tälläkin kertaa saavuin ajoissa kisakaupunkiin, niin että ehtisin olla myös turistina kisojen lomassa. Torstai-iltana ei paljoa vielä ehditty kaupunkia katsella, mutta tunnelmallisten jouluvalojen lomassa se mikä pisti heti silmään oli - fillarit!! Niitä oli paljon! Niitä oli parkkeerattuna läjittäin joka puolella. Niille oli omia liikennemerkkejä ja kaistoja. Ne kiisivät niillä omilla kaistoillaan keskellä kävelykatua pelottavaa vauhtia. Kesti jonkun aikaa tottua ajatukseen, että tässä kaupungissa autojen sijaan varotaankin fillareita...

Jouluvalaistusta

Pyöriä siellä...

...ja pyöriä täällä...

...mutta ei täällä!

Ja tosi paljon täällä!! Rautatieaseman fillariparkki: pyöriä kahdessa kerroksessa.
Perjantaina sekä vielä maanantaina ennen iltalentoamme ehdimme kierrellä ja katsella Haagia. Paikan päällä en edes ollut ihan varma siitä mitä oikeastaan näimme, kun jäi ennakkosuunnittelut tällä kertaa vähiin, mutta kun jälkeenpäin itseäni valistin, niin ainakin Binnenhof, Mauritshuis, ja kuninkaanlinna katsastettiin.

Mauritshuis ja Binnenhof.
Goottilaistyylistä Binnenhofia on alettu rakentaa joskus 1200-luvulla ja se on ainakin Wikipedian mukaan vanhin edelleen toiminnassa oleva parlamenttitalo maailmassa. Nykyään taidemuseona toimiva barokinaikainen Mauritshuis puolestaan on rakennettu vuosien 1634-41 välillä ja siellä olisi päässyt katsomaan maailmankuulua maalausta Tyttö ja helmikorvakoru ihan livenä. Osa niin tekikin, minä barbaari jätin väliin. Museon kaupassa kyllä piipahdettiin katselemassa sitä maalausta kirjojen kansissa, postikorteissa, pelikorteissa, lasinalusissa... Kaiken kaikkiaan Haagista jäi oikein mukava ja viihtyisä vaikutelma.

Papukaijoja!?

Perjantai-iltana flashmobin katselun lisäksi kävimme viime vuodesta oppineena kisapaikallakin tarkistamassa, ettei ohjelmaan ollut Krakovan tapaan tullut mitään yllättäviä aikataulumuutoksia. Ei ollut, joten lauantaina oli ohjelmassa soolot ja ceili RTME Feisin puolella, sunnuntaina ceilikisa EM-kisoissa/MM-karsinnoissa.

Flashmob
Kuten toistuvasti olen ruikuttanut, pohjevamma esti kunnon askeltreenit koko syksyn. Ilmoittauduin silti sooloihin, kahteen tanssiin, siltä varalta että jos pohje kuitenkin kestäisi niin ei jäisi harmittamaan että mukana en olekaan. Eipä mokoma pohje vielä lauantaina kisapaikallakaan oikein ystävä ollut ja vielä noin vartti ennen oman kisaluokkani alkua lavan takana lämpätessäni arvoin että kannattaako osallistua vai säästää pohje pelkkään ceiliin. Mutta enhän minä tietenkään sitten lopulta malttanut siltä lavalta pois pysyä, joten menin ja tanssin tanssini miten parhaiten pystyin. Ensin light jig, jonka aikana pohje tuntui vielä melko hyvältä lähes loppuun asti. Siitä tanssista jäikin oikein hyvä mieli, mutta single jigissä sattui pohkeeseen jo entiseen tuttuun tapaan, ja vähän meni räpiköimiseksi, ihan selkeän virheenkin tein. Sijoitukset olivat silti hyvät, molemmissa puoliväli ylittyi ja etenkin light jigistä olin iloinen: Light jig jaettu viides 24:stä!, single jig 11/22. Vaikka henkilökohtaista mitaliläpyskää en tämä vuonna saanutkaan (niitä jaettiin tänä vuonna ilmeisesti vain top kolmelle tai jotain sinne päin), niin hyvä mieli jäi.

Ja letti lentää!
Ceilikisassa olin aidosti yllättynyt ja hämmästynyt, kun meitä oli kisaamassa vain kaksi joukkuetta! Missä kaikki olivat?! Minusta lauantain Feis-kisa oli hyvä kenraalitreeni sunnuntain EM-kisoille ja ihmettelin mikseivät muut joukkueet sitä hyväkseen käyttäneet. Jaoimme sitten suomalaisten kesken sijoitukset, Hki-Tre eka ja Tku toka.

Saiskos olla pokaali?
Sunnuntai oli EM-mestaruuksien ja MM-karsintojen vuoro. Suomalaisedustusta oli sekä sooloissa kahden tanssijan voimin (joista toinen sai jopa recallin!), sekä kahden ceilijoukkueen voimin. Osallistujia oli tänä vuonna vähemmän, vain 7 ceilijoukkuetta viime vuoden 15 joukkueen sijaan. Liekö sitten se tosiasia, että MM-kisat pidetään tänä vuonna Montrealissa, Kanadassa ollut vähentänyt joukkueiden kiinnostusta. Tosin, eipä se EM-kisoissa sijoittuminen ketään pakota Kanadaan asti lähtemään. Omasta mielestämme sunnuntain suorituksemme oli lauantaita parempi (kenraaliharjoitus kannatti!) ja se riitti sijalle neljä, eli viimevuodesta tuli parannusta, huraa! Hki-Tre pisti vielä paremmaksi kolmannella sijallaan, joten suomalaisedustus oli kisoissa vahva. Hyvä me! Ceilin neljännen sijan ansiosta sain kuin sainkin kisojen 10-vuotismitalin kotiintuomisiksi, jipii.

Rooney Finland

Mää ja mun mitali.

Mun mitalikakku!
Kaiken kaikkiaan tämän vuoden kisoista jäi muistot plussan puolelle, pahempaa pelkäsin. Soolojen osalta vähän ehkä tynkä olo joo, mutta olen hurjan tyytyväinen että päätin edes kahdella tanssilla kisata, niin jäi olo että osallistuttu on. Ja kovasti tietysti ilahdutti, että tanssit menivät lopulta paremmin mitä odotin. Viime vuonna ekakertalaisena taisi aika mennä pitkälti panikoidessa ja omaa vuoroa odotellessa niin että kisojen seuraamiseen ei osannut keskittyä juuri lainkaan, tänä vuonna sen sijaan tuli seurattua itse kisoja viime vuotta enemmän ja näin tuli koettua hieman erilaista feistunnelmaa. Mukavaa molemmat tavallaan.

Kisa- ja matkamuistoja.
Kisojen jälkeisten huhujen mukaan ensi vuonna ei koko kisoja olisi tulossa lainkaan, koska kiinnostunutta tapahtumajärjestäjää ei tunnu löytyvän. Gaasp! Sepä olisi kamalaa, etenkin kun Nordic Feiskin taitaa korista kuolemaansa. Tänä syksynähän ei Nordic Feisiä ollut, eikä ilmeisesti taida olla ensi syksynäkään, ellei Turku sitä järjestä, olen ollut ymmärtävinäni... Sääli. Nordic Feis on mukava tapahtuma ja soisin sen edelleenkin jatkuvan. Ja näiden kahden vuoden jälkeen RTME Feisistä tuntuu tulleen itselleni se kauden päätapahtuma, joten toivon todella, että tämä 10-vuotiskisavuosi saa vielä jatkoa. Etenkin kun tämä syksy nyt oli mitä oli, tekee kovasti mieli vielä edes kerran kyetä kisaamaan koko paletilla.

Ahne mikä ahne :).

Ja pohje kestää!!

Kisojen jälkeen meni pari viikkoa tekemättä yhtään mitään, ja viime torstaista lähtien pohje on ollut viimeinkin! taas kaveri ja yhteistyökykyinen:
Torstaina hiukan juoksuhölkän tapaista, pohje fine. Perjantaina 2h tanssitunnit, eikä pohje ollut millänsäkään ennen tuntia, ei tuntien aikana eikä vielä tuntien jälkeenkään! Lauantaina menin mettälenkilleni, ja vaikka pääsääntöisesti kävelin, niin juoksin myös hiukkasen, ja pohje oli kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan!
Tässä vaiheessa liioittelun vaara alkoi hälyttää takaraivossa ja pakotin itselleni välipäivän sunnuntaiksi, sillä eilen oli taas irkkua luvassa ja ah! sitä riemua kun viimein pystyi tanssimaan ilman mitään kivun häivääkään pohkeessa! Loikin beginner-reelin keijuja kasapäin ja sydämeni kyllyydestä sen tunnin aikana!
Ja joo, nyt tuntuu pohkeessa. Mutta silleen niinkuin kuuluukin, kun riehuutanssii pitkän tauon jälkeen ja jättää sitten venyttelyt minimiin. Eli silleen ihan tavallisesti tuntuu.
Jee!!
(Ja kyllä minun on tarkoitus sieltä Haagin kisoistakin jotain kirjoittaa, kun ehtisi ja jaksaisi käydä noita valokuvia läpi, on vaan niin paljon muuta säätöä meneillään juuri nyt :)...)

Neljä tuntia lähtöön

Tämän syksyn kisoihin valmistautuminen on ollut hyvin, hyvin erilaista viime vuotisesta. Ceilitreeneissä olen kyllä ollut paikalla pitkin syksyä, mutta treenannut olen enemmän katsellen ja kävellen kuin tanssien. Kahta soolotanssiani olen valehtelematta kesän jälkeen pystynyt tanssimaan läpi alle kymmenen kertaa. Onneksi sentään ehdin kesällä tanssia sen verran, että uudemman tanssin askeleet ehkä jäivät mieleen, ja onneksi toinen on niin tosi tosi vanha, että sitä on tullut jo aiemmin tanssittua. Näillä treenimäärillä ei siis tänä vuonna tarvitse kisoilta odottaa yhtään mitään. Jos sooloissa lavalle asti lopulta menen, aion vain iloita ja nauttia kisatunnelmasta, oli tanssi sitten miten varovaista töpöttelyä tahansa. Ceilissä sen sijaan rutistetaan hampaat irvessä miten parhaiten pystyy. Tiimikavereita ei millään tahdo pettää.

Tällä mennään ja toivotaan parasta.
Vajaat neljä tuntia lähtöön, lienee parasta lähteä pakkaamaan... Raporttia siitä kuinka kävi reilun viikon päästä :).

Lähtö lähenee

Neljä päivää lähtöön. En ole lainkaan sisäistänyt, että pian pitäisi jo olla menossa. Saattaa johtua näistä kovin vajaan tuntuisista treeneistä ja liikkumisista mitä tänä syksynä olen päässyt tekemään. Joka tapauksessa, lähtö lähenee, ja tässä viimeisimpiä kisojen tiimoilta:

- Ceilitiimimme sai kuin saikin sijaisen! Helsingistä tuli reipas ja rohkea pelastava enkeli jalkavaivaista joukkuettamme paikkaamaan. Yhdet treenit ehdittiin yhdessä mennä :).
- Tämän jälkeen ehdimme saada joukkueeseemme entisen neljän jalkaongelman lisäksi vielä yhden jonkin verran revähtäneen reiden. Hoitunee levolla (...we hope...)
Joku on niiiiin kironnut meidän joukkueen tänä syksynä!!
- En minä vieläkään mitenkään varma omasta pohkeestani ole, enkä voi mitenkään kummoisesti sanoa treenanneeni, mutta ilmoittauduin sitten kuitenkin kahteen "hieman kevyempään" (eh, irkkutanssi, kevyttä...?) soolotanssiin. Koska, jos pohje on ensi viikonloppuna ok, harmittaisi ihan älyttömästi jos en yhtään sooloa tanssisi, nyt näillä ilmoittautumisilla pääsen koittamaan edes kahta tanssia. Jos taas pohje ei soolotansseja salli, kaksi missattua tanssia kirpaisee vain kymmenen euron verran.
- Varmuuden vuoksi: pohkeelleni on luvattu kinesioteippaus kisoihin. Odotan mielenkiinnolla!
- Hmm... en ole ihan varma missä on peruukkini... mahtuukohan kisa-asu vielä päälle... reilut kaksi kuukautta vähän liikkuen ja riittävästi syöden voi vielä kostautua... eli siis: pakkaamiselle ei ole suotu vielä ajatustakaan. Passini sijainnin sentään tiedän ja muistan sen olevan vielä voimassakin, lennot ja majoitukset on kunnossa. Onneksi Haagissa sentään pärjää euroilla, ei tarvitse rahanvaihtoa miettiä.

Homma on niin hallussa että!

Päätösten aika

No niin. Nyt se sitten pitäisi tehdä. Päättää. Päättää ilmoittautuako kisaamaan Haagissa sooloilla vai ei.
Huokaus.

Raaka realiteettihan on edelleen se, että viimeiset reilut kaksi kuukautta en soolojani ole kunnolla päässyt tanssimaan. Treenit ovat olleet lähinnä askelten läpikäyntiä päässä mielikuvaharjoitteluna tai kävellen läpi tepsuttelua. Ne muutamat kerrat kun olen varovasti yrittänyt ihan tanssia ovat loppuneet lyhyeen. Pohje on hyvin nopeasti ilmaissut vastalauseensa, joten lopputulos on, että treenattu ei ole.

Kisoihin on 13 päivää. Pohje on toki parempi kuin kaksi kuukautta sitten ja ehtiihän sitä tässä vielä pari viikkoa parannella, mutta vaikka se kuntoon Haagiin mennessä tulisikin, niin edelleen - treenattu ei ole.

Olen ehtinyt päättää että menen joka tapauksessa. Että en mene ollenkaan. Että jätän kovat kengät kotiin, mutta teen tossutanssit. Että menen kisaamaan vain parilla tanssilla, en koko 7-8 tanssin paletilla. Eilen iltapäivällä viimeksi päätin että parempi olla menemättä. Eilen illalla jo mietin, että jospa kuitenkin kahdella tanssilla...

Argumentteja puolesta:
- tekee niin hirveesti mieli...
- kun paikan päälle Haagiin nyt joka tapauksessa menossa ollaan, niin samalla voisi tehdä soolojakin. Ei ole varaa jatkuvasti käydä ulkomailla kisoissa.
- vaikka treenattu ei nyt syksyllä ole, tanssit on kuitenkin joko vanhoja tuttuja tai ehdin niitä kesällä ennen vammaa jonkun verran treenata.
- voithan sitä ilmoittautua, ja jos pohje on vielä Haagissa huonona, voit jättäytyä pois kisasta, ei ole mikään pakko kisata.

Argumentteja vastaan:
- usko ny, treenattu ei ole!!
- pohje ei ole ainakaan nyt vielä satavarmasti ok.
- jos nyt ilmoat etkä tanssikaan, maksat turhasta.
- kokeneen opettajani viisaus: kisoja tulee kyllä. On parempi parantaa jalka nyt, niin niihin tuleviin kisoihin myös pääsee, ennemmin kuin mahdollisesti tehdä peruuttamatonta vahinkoa kisaamalla vajaakuntoisella jalalla.

Aika kevyitä perusteluita tuolla puolesta-osastolla. Lähden päättämään.
Arvauksia lopullisesta päätöksestäni saa esittää :).

Toisenlaista tahtojen taistoa

Siitä on pian noin vuosi, kun ensimmäisen kerran hölkkäsin mettälenkkipolkuni kokonaan ympäri. Tuolloin kerroin, miten seuraavilla kerroilla lenkillä piti käydä itsensä kanssa tahtojen taistoa, että viitsiikö lenkkiä uudelleen ympäri juosta, koska tiesin siihen pystyväni ja sen jaksavani.

Nyt tänä syksynä olen tarponut samaa mettälenkkiä sattuneista syistä kävellen, pohkeen kuntouttamisen ja vetreyttämisen toiveessa. Aina kun pohje alkaa lämmetä ja tuntua "melkein mukavalta" hiipii mieleen houkutus, että mahtaisiko se jo juoksua kestää. Pitäisikö hiukan jo yrittää miltä tuntuu. Tänä syksynä olen siis joutunut käymään itseni kanssa tahtojen taistoa siitä että en juoksisi, vaikka mieli tekisi.

Aikamoinen muutos.

Ensilumi 6.11.2014.

Terkkuja Turun kisatiimiltä!

Hei!
Me ollaan irkkutanssijoita Turusta ja me ollaan menossa kisaamaan irkkutanssin EM-kisoihin Haagiin kolmen viikon päästä. Meitä on kahdeksan tanssijaa ja yksi varamies, ja ollaan huikeassa kisakunnossa! Meillä on yksi revähtänyt pohje, yksi murtunut pohjeluu, yksi revennyt polven jänne ja yksi venähtänyt jalan ulkosyrjä. Ei me mitään epätoivoisia olla, mutta meillä olis tarjota kolmen viikon harjoittelupaikka ja kisapaikka ykköstopin naiselle. Anyone interested :D? Kaikki tarjoukset huomioidaan :D!

Revähtänyt pohje, murtunut pohjeluu, revennyt polven jänne ja venähtänyt jalan ulkosyrjä. Turkutiimi rocks :D!

Syksyn pyöräretkiä

Tämän syksyn blogimerkintäni ovat olleet lähinnä alituista itkua ja ruikutusta pohkeestani, eikä masentavan maanantain jälkeen pohkeesta ole edelleenkään mitään erityisen riemastuttavaa kerrottavaa. Jotta tästä syksystä jäisi kuitenkin jäljelle edes vähän jotain positiivistakin, koitan tällä kertaa keskittyä edes hieman johonkin muuhunkin, vaikka vain todisteena ja muistutukseksi itselleni, että tämän syksyn kaiken masentuneen tappiotunnelman ohessa on ollut myös jotain hienoa. Nimittäin valtavan upea syksy.

Viime vuonna saitte kuvakollaasin kesäisestä lenkkipolustani, tämän vuoden kuvakollaasi olkoon nyt sitten syksyn pyörälenkeiltäni. Niitä oli tarkoitus tehdä etenkin kuntoilun nimissä, koska tanssimaan ja juoksemaan ei pystynyt. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että kuntopyöräily taisi toisinaan jäädä retkeilypyöräilyn jalkoihin. Syke ei tainnut ihan aina kovin kummoiseksi nousta, hiki ja hengästyminenkin lienee enemmän lämpimien kelien ja niihin nähden ylipukeutumisen ja ylämäkien kuin tehokkaan kuntoilun ansiota :). Siitä huolimatta, pyöräilty on!

Merensalmella Uittamolla 5.9., ilmalämpötila peräti +20!

Aurajokilaakson kulttuurimaisemaa ja kallioilla kävelyä 18.9., edelleen n. +18-19 astetta.

Hitchcockin linnut!?

Ruissalo 4.10. ja lämpöä edelleen piisaa +15 asteen verran.

Kämyset oli eväät, mutta maisemat sitten sitäkin upeammat!
Kuuvan kallioita ja maisemia, Ruissalon metsiä.

 Jos muistat miltä suolainen merivesi merenrannalla tuoksuu, lisää tuo muistijälki tähän kuvaan.

Jos muistat miltä syksyinen metsä tuoksuu, lisää tuo muistijälki näihin kuviin.

Kaunis kotikaupunki.


Tanssikuntoista pohjetta edelleen odotellessa. Kisoihin viikkoja viisi. Vajaat.

Haagin 'to do' -lista

Kisoihin 5 viikkoa. Seitsemän viikon tanssimattomuuden jälkeen paniikki ja ahdistus ovat aika massiiviset. Tekemistä on vielä ihan liian paljon, aikaa kaiken tekemiseen ihan liian vähän.

Vanhat tanssit:
Reel ja slipari ovat jääneet täysin oman onnensa nojaan. Niitä on tepsuteltu läpi mitä on ehditty ja viitsitty ja pystytty, eli lähes ei ollenkaan. Jostain syystä pohje otti hittiä aina heti kun reeliä koitin mennä. Ehkä johtuu siinä olevasta muutamasta aika nopeasta askeleesta, en tiedä. Näissä nyt sitten lähinnä luotetaan että ovat sen verran muistissa että ne pystyy Haagissa edes läpi tansimaan. Jos niitä edes pystyn tanssimaan.
Odotukset näissä ihan nollassa.

Light jig on jostain kumman syystä ainoa, jota pohje jossain välissä tuntui hiukan kestävän, joten sitä on jopa jonkun verran koitettu tanssia. En ymmärrä miksi näin on. Askeleet ovat tässä kyllä tosi simppelit, joten jos ne vaikka saisi miten näteiksi, niillä tuskin korkeaa sijoitusta tulee. Etenkin kun se nätteys puuttuu. Takanilkka, ystävät, se iänikuinen koukussa oleva takanilkka...

Uudet tanssit:
Single jig on tansseista toinen, jota pohje satunnaisesti salli hiukan tanssia. Tämä single jig on askeleiltaan jopa ihan kiva, tykkään, vaikka en leadissä osaakaan nätisti nostaa jalkaani suoraksi ja korkealle, ja stepissä teen aina puolessa välissä väärin askeleita :/. Mutta jos saan nättiin kuntoon, tää on ainoa, josta voisi jotain odottaa. Yllättävää, kun ottaa huomioon miten vähän yleensä single jigistä olen tykännyt ja miten huonosti sen yleensä olen treenannut ja tanssinut.

Heavy jig ei ole oikeastaan kovinkaan vaikea, se tarttis vaan saada siistiksi ja napakaksi ja nätiksi. Lisäksi yleensä myös pidän heavy jigistä, joten tämän treenaaminen ei periaatteessa pitäisi olla ongelma. Se vaan, että aristelen pohjettani enemmän kengillä kuin tossuilla, joten kengillä on tanssittu tossutanssejakin vähemmän, eli ihan turha odottaa mitään ihmeitä tästäkään.

Hornpipen lead around, heh joo, lead around. Sen pitäisi liikkua, sillä pitäisi tehdä kunnon ympyrä, mutta minä osaan toistaiseksi töpsötellä sen ainoastaan lähes paikallani. Jos sitäkään. Yksi ikävä rytmitysongelma, jossa haparoin aina. Siis rytmitys kuntoon ja liikettä pitäisi saada lisää, ja rutkasti, ja pian! Kaiken kukkuraksi siinä on treblejä. Treblejä. Graah... Tykkäisin trebleistä kovasti, jos osaisin tehdä ne nätisti. Mutta en kuulkaa osaa.  

Trad set ihan mahottoman vaikea. Etenkin step-osan ajoituksen kanssa rämmin ja räpiköin jatkuvasti. Blackbirdiä olen kuitenkin tanssinut vielä vähemmän, heinäkuun jälkeen en kertaakaan, joten Kingillä mennään. Jos mennään. Ellen sitten lankea Pateen. En haluaisi, koska trad.seteissä minun olisi mielestäni aika pyrkiä eteenpäin uusiin haasteisiin. Enkä sitäkään kyllä ole tanssinut kesän jälkeen kertaakaan...

Kaiken kaikkiaan tänä vuonna on turha odotella viime vuotisen kaltaista menestystä.
Tänä vuonna on voitto, jos edes pääsen lavalle ja saan tanssit läpi tanssittua.

Pohje viikolla 41

Maanantai - melko ok.
Keskiviikko - ei.
Perjantai - melko ok.
Sunnuntai - ei.

Soolotansseja ei treenattu kuuteen viikkoon, kisoihin kuusi viikkoa.
Depressed now.

Nyyh!!!

Eikä vieläkään :( !!
Kuudetta viikkoa mennään, eikä vieläkään pysty kunnolla tanssimaan, ja kisoihin on enää kuusi viikkoa. Alan olla epätoivoinen.
Ja kaiken kukkuraksi:

??!!
Mustelma!?!?! NYT!!?? Kuuden viikon jälkeen?! Mistä se nyt tuli? Miksi? Eikö mustelman pitänyt tulla silloin kun mokoma revähdys tapahtui? Mitä tämä nyt on, pitääkö tästä olla huolissaan, pitääkö minun tehdä tälle jotain?
Tahtoo ikioman henkilökohtaisen koti-urheiluvamma-lääkärin!

Kohta tulee jo itku :´(.

Valoa tunnelin päässä?

"Hyvä paranemisennuste, muutama viikko", sanoi lääkäri - reilut neljä viikkoa sitten.

Humanistina minä tietysti vetäisin yhtäläisyysmerkin "muutama viikko = kaksi viikkoa" välille, ja kuvittelin tanssivani vanhaan malliin jo kaksi viikkoa sitten. No enpä tanssinut ja sitä pettymystä oli aika ikävä niellä. Tällä viikolla viimeinkin! on ilmassa ollut pientä lupauksen tuntua, kun olen päässyt jo varovaisia, kömpelöitä keijuja ja skippejä kokeilemaan. Voi sitä voiton tunnetta! Huvittava lieveilmiö oli tiistaina huomata vasemman pohkeen olevan itse asiassa jopa kipeämpi kuin revähtänyt oikea pohje. Pohjelihakset ihan shokissa kuukauden tanssitauon jälkeen, ressukat.

Kuukausi tanssimatta. Kisoihin 7 viikkoa. Tasan. Taistelen itseni kanssa onko tällä treenimäärällä edes mitään mieltä ylipäänsä lähteä sooloilla kisaamaan. Järki huutaa että ei, mutta ku mieli tekisi. Kovasti.
Järki on ennenkin tupannut häviämään tämänkaltaiset kaksintaistelut.